Taistelukentällä tarvitaan evankeliumia

Sota on tais­te­lua. Ajal­li­ses­sa tais­te­lus­sa tu­lee voit­to­ja, tap­pi­oi­ta, haa­vo­ja ja kuo­le­mia. Tais­te­lua var­ten pu­keu­du­taan ja val­men­ne­taan sitä var­ten, et­tä sota vi­hol­lis­ta vas­taan voi­te­taan.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan so­ta­mies. Täs­sä so­das­sa vas­ta­puo­le­na ei­vät ole ih­mi­set vaan paha. So­ti­las tar­vit­see so­ta­va­rus­tuk­sen tais­te­lu­ti­lan­tei­ta var­ten. Paa­va­li ha­lu­si opet­taa us­kon säi­lyt­tä­mis­tä tu­tul­la ku­val­la.

Us­kon tais­te­lua var­ten Ju­ma­la on pu­ke­nut us­ko­vai­sen ih­mi­sen so­ta­va­rus­teil­la. Ju­ma­la on myös lu­van­nut pi­tää so­ti­lais­taan huo­len. Hä­nen tar­koi­tuk­se­naan on, et­tä ih­mi­nen voit­taa so­dan ja pää­see ker­ran tai­vaa­seen. Us­kon tais­te­lu ei ole tais­te­lua konk­reet­ti­sil­la aseil­la (2. Kor. 10:4) ei­kä ih­mi­sen ym­mär­ryk­sel­lä (2. Kor. 1:4–5).

Tais­te­lus­sa on eri­lai­sia vai­hei­ta. Jos­kus tais­te­lu on kii­vas­ta ja jos­kus käy­dään ase­ma­so­taa. Kii­vais­sa tais­te­luis­sa py­ri­tään voi­mak­kaas­ti vai­kut­ta­maan vi­hol­li­seen niin, et­tä sen rin­ta­mat pet­tä­vät.

Ase­ma­so­ta­vai­hees­sa mo­lem­mat osa­puo­let pyr­ki­vät säi­lyt­tä­mään ase­man­sa. Kum­pi on vaa­ral­li­sem­pi vai­he? Mo­lem­mis­sa on omat vaa­ran­sa. Sik­si Jee­sus ke­hot­ti ai­na val­vo­maan ja ru­koi­le­maan (Matt. 26:41).

Vi­hol­li­ses­ta on sa­not­tu, et­tä se on tu­han­sien juon­ten kons­ti­mes­ta­ri. Se is­kee ai­na sii­tä koh­taa, jos­sa ai­ta on ma­ta­lin. Tais­te­lu­va­rus­tuk­se­na Ju­ma­lan lap­sil­la on vyö, joka on Ju­ma­lan sa­nan to­tuus. Se on sama ei­len, tä­nään ja ian­kaik­ki­ses­ti. To­tuus ja op­pi ei­vät muu­tu ajan muut­tu­es­sa.

Ja­lois­sa Ju­ma­lan lap­sil­la on alt­tiu­den ken­gät, jot­ta he voi­si­vat saar­na­ta alt­tiis­ti rau­han evan­ke­liu­mia. Tais­te­lu­ken­täl­lä on usein evan­ke­liu­min tar­vit­si­joi­ta. Se ei kat­so ti­lan­net­ta, mis­sä ku­kin on tai ketä on läs­nä. Psal­mis­saan Daa­vid sa­noo: ”Sinä ka­tat mi­nul­le pöy­dän vi­hol­lis­te­ni sil­mien eteen” (Ps. 23:5). Usein evan­ke­liu­min saar­na jää läs­nä­o­li­joi­ta­kin pu­hut­te­le­maan.

Vi­hol­li­nen kiu­saa mei­tä mo­nel­la ta­val­la. Ky­sy­myk­seen ”Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin” liit­tyy kiu­saus. Us­kon kil­vel­lä voim­me tor­jua näi­tä­kin vi­hol­li­sen am­pu­mia tu­li­sia nuo­lia.

Ju­ma­lan lap­sel­la on pe­las­tuk­sen ky­pä­rä, toi­vo sii­tä, et­tä hän ker­ran pää­see tai­vaa­seen. Ju­ma­la on val­mis­ta­nut omas­sa Po­jas­saan tien sin­ne. On pal­jon asi­oi­ta, joi­ta em­me ym­mär­rä. Tär­kein­tä on kui­ten­kin se, et­tä ih­mi­nen on pääs­syt Ju­ma­lan ar­mos­ta osal­li­sek­si ja ha­lu­aa säi­lyt­tää tais­te­lus­sa us­kon ja hy­vän oman­tun­non.

”Ju­ma­lan sana on elä­vä ja vä­ke­vä. Se on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me.” (Hepr. 4:12.) Lain kaut­ta Ju­ma­la he­rät­tää epä­us­koi­sen ih­mi­sen ja kut­suu si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Täl­le kut­sul­le kan­nat­taa ol­la kuu­li­ai­nen.

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen ru­kous on, et­tä us­kon lah­jan ka­dot­ta­nut löy­täi­si tien ta­kai­sin Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen, ei­kä it­se vä­syi­si us­kon tais­te­lus­sa ja jäi­si vä­lil­le. Ju­ma­lan lap­si ei ole tur­han toi­von mat­ka­mies. Tämä toi­vo ei saa­ta hän­tä hä­pe­ään, vaan tuo ian­kaik­ki­sen elä­män osal­li­suu­den.

Tais­te­lu voi­te­taan Ju­ma­lan sa­nal­la. Sik­si on tär­ke­ää py­syä Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tuk­sil­la ja ter­veel­li­ses­sä opis­sa, käy­dä seu­rois­sa, osal­lis­tua omil­la lah­joil­laan evan­ke­liu­min työ­hön ja juur­tua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Nuo­re­na myös on mer­kit­tä­vää ol­la Ju­ma­lan hoi­dos­sa ja us­ko­vais­ten yh­tey­des­sä.

Vah­va­na pe­rus­ta­na tais­te­lu­jen ai­ka­na on Ju­ma­lan sana. Sil­loin ei­vät ra­ju­tuu­let, myrs­kyt ja kii­vaat tais­te­lut tai ase­ma­so­ta ir­ro­ta van­kal­ta pe­rus­tuk­sel­ta.

Jee­sus voit­ti kiu­sauk­set Ju­ma­lan sa­naan no­jau­tu­en (Luuk. 4:4–12). Raa­mat­tu ke­hot­taa vas­taa­maan ”sä­vyi­syy­del­lä ja pe­lol­la” niil­le, jot­ka toi­von pe­rus­tus­ta ky­sy­vät (1. Piet. 3:15). Tur­val­lis­ta on luot­taa Ju­ma­lan sa­nan voi­maan ja tais­tel­la Ju­ma­lan an­ta­mil­la so­ta­va­rus­tuk­sil­la.

Teks­ti: Jor­ma Vuor­ma