Elämänilo poissa

Haluan kirjoittaa tänne, että edes yksi ihminen jos voi välttää saman kohtalon kuin minä..
Minun tarinani: olin 6- vuotias kun minut huostaanotettiin ja aikuisena jälkihuoltopetti ja jäin yksin ja ylivelkaannuin ja koulut jäivät rahahuolien takia kesken.
Sen jälkeen petti terveys ja useita vuosia kärsin oudoista oireista ja kuumeesta jota oli joka päivä ja en jaksanut enään hoitaa arjen asioita.
Ramppasin lääkäreissä ja testeissä mutta mitään selittävää ei löytynyt .
Työkyky on poissa, mutta tipuin sairaspäivärahasta toimeentulotukee ja olenkin nyt 10- vuotta elänyt pelkillä tuilla yrittäen välillä mennä kouluun joka on jäänyt kuumeilu ja kipujen takia kesken.
En halunnut elää tuilla minä en valinnut elää köyhyydessä ja silti koko elämäni ajan on ruuasta ollut pulaa ja tiedän miltä tuntuu olla kolme päivää syömättä. Nyt pari kuukautta sitten maksastani löytyi kolme kasvainta ja en tiedä vielä mikä on tuomio..mutta tämä korona aika tekee minut myös hulluksi ja nyt rahahuolet ovat entistä pahempia ja olen pyytänyt apua sosiaalitoimistosta ja he sanoivat että he eivät auta minua lisäksi minulla ei ole ystäviä eikä perhettä eikä yhtään ketään joka auttaisi minua ja joskus tuntuu siltä että haluaisin varastaa ruokani tai tehdä jotain laitonta, että saisin edes yhden hyvän kuukauden..mutta minun omatunto ja moraali ei salli sitä, vaikka olen hyvin katkera tälle yhteiskunnalle..en valinnut olla erilainen, en valinnut olla sairas ja työkyvytön ja en halua olla yksin . Auttakaa läheisiä varsinkin nuoria . Minä todennäköisesti kuolen yksin joko nälkään tai syöpään ..olisin halunnut tietää millainen on normaali perhe ja rakkaus .
Minä en tiedä ..minun viimeinen toive olisi ollut nähdä yksi ainoa ihminen joka väittää minusta, mutta en voi koska hän ei asu Suomessa ja minulla ei ole rahaa ja korona on este.. minä olen kaikki päivät yksin ja puhun ainostaan yhden ihmisen kanssa kirjoittaen. Ja nyt luovutan ei minun elämässä muutosta enään parempaan tapahdu..olen yrittänyt niin kauan lisäksi olen vielä absolutisti ja nyt ajattelen, että olisinpa sitten edes juoppo..heillä sentään on seuraa