Trans-sukupuolisuus voi olla kulttuurista omimistakin

Joissain tapauksissa se tuntuu siltä. Miehillä on oma kulttuurinsa, oma huumorinsa, oma tapansa toimia ryhmässä. Sitten mukaan yrittää päästä trans-mies, eli biologiselta kannalta nainen, joka on suurimman osan elämästään elänyt osana tyttöjen ja naisten sosiaalista kuviota naishormonien muovaamana. Hallitseeko hän sen kaiken piiloviestinnän, jota miesten keskinäiseen kommunikaatioon kuuluu? Vai onko kyseessä hänen kuvitelmansa siitä, millaista on olla mies?

Minusta esim. on tosi kumma juttu, että trans-miehet hyväksyvät itselleen neo-peniksen ja ajattelevat sen oikeasti edustavan miehuutta, se on siis häpyhuulista ja klitoriksesta konstruoitu penistä muistuttava elin, jolla ei voi saada siemensyöksyä. Tietenkään, koska ei ole oikeita kiveksiä. Siemensyöksy on minusta kuitenkin on aika olennainen osa miehuutta, oletan, tai ainakin miehistä seksuaalisuutta.

Sama pätee toisin päin. Naisilla on esim. erilainen tapa toimia ryhmässä kuin miehillä.

Oudolta tuntuu sekin, että meillä olisi jokin sisäinen tuntemus omasta sukupuolesta, sisäinen naiseus ja mieheys, joka voisi olla ristiriidassa kehon kanssa. Itse en ainakaan biologisena naisena koe sellaista "sisäistä naiseuden tuntemusta". En tiedä, mistä trans-sukupuoliset puhuvat. Ehkä lähimpänä naiseuden kokemusta olen ollut työntöpoltoissa. Ja silloin kun mieheni työntyy minuun. Mutta nämä ovat kyllä ihan fyysisiä kokemuksia, ei mitään päänsisäisiä tuntemuksia.