puhuessaan Paavin arkulla että, tämä "aivan varmasta juuri tällä hetkellä katsoo meitä huoneensa ikkunasta ja antaa meille siunauksensa".
En saata millään käsittää kuinka kouluja käynyt, aikuinen mies uskoo ja puhuu näin pehmoisia.
Uskonto, se on minulle täysi mysteeri- voisiko joku sanoa jotain mikä auttaisi sitä ymmärtämään. Ei kuitenkaan litaniaa raamatunlauseita, pliis! Mielummin jotain maalaisjärkistä.
Olisiko kyseessä esim. yritys kieltää luonnon kiertokulku, eli katoavaisuus ja lopullinen kuolema hinnalla millä hyvänsä?
En saata millään käsittää kuinka kouluja käynyt, aikuinen mies uskoo ja puhuu näin pehmoisia.
Uskonto, se on minulle täysi mysteeri- voisiko joku sanoa jotain mikä auttaisi sitä ymmärtämään. Ei kuitenkaan litaniaa raamatunlauseita, pliis! Mielummin jotain maalaisjärkistä.
Olisiko kyseessä esim. yritys kieltää luonnon kiertokulku, eli katoavaisuus ja lopullinen kuolema hinnalla millä hyvänsä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sellainen vastaus kuin haluaisit, mutta edesmennyt paavi kirjoitti kirjan "Uskalla toivoa", engl. "Crossing the Threshold of Hope", jossa hän käsittelee juuri näitä kysymyksiä, esim. onko Jumalaa olemassa, jos on, miksi Hän "piiloutuu", kannattaako uskoa, jne. Kuten sanoin, en tiedä, onko tämä sellainen vastaus mitä haet, mutta ehkä jotain muuta kiinnostaa tämä. Kirja on luettavissa täällä:
http://www.catholic.net/RCC/POPE/HopeBook/toc.html
...Taidan olla niitä ihmisiä joista ei löydy synapseja uskonnolliselle retoriikalle, jota Paavin kirja on läpikotaisin, totta kai.
Ei kai muuta neuvoa kuin ihmetellä maailman menoa.
Ikioma Kalevalamme sanoi sen otsikon tavoin. Itse asiassa ei kukaan voi varmasti tietää, mutta monilla on silti vahva usko. Apostoli Paavali sanoi, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Joten, otapa siitä selvä.
Minä en usko, että ihminen kokonaan häviää. Olisi tuhlausta heittää sielu menemään yhdessä kuolleen ruumiin kanssa!?
oikein on? Ruumiin käsityksessä ei ole ristiriitaa. Eläma ihmisessä päättyy exituksen tullessa. Ihminen fyysisesti kuolee ja jäljelle jää ruumis. Onko olemassa jokin toinen osa ihmisestä, mitä emme eläessämme aina tunne? Vai onko tämä ns. toiseen osapuoleen eli sieluun uskominen humpuukia? Tästä uskonasioissa lienee kysymys.
Mihinkään Raamatullisiin tarinoihin en usko. Puhumattakaan mistään yliluonnollisista tapahtumista.
Luonto ja sen kiertokulku luo oikean mielikuvan menneestä ja arvion tulevasta.
Oletko pohtinut kaikkea sitä, mitä ihmisen henkiseen puoleen kuuluu? Älykkyys, looginen ajattelu, havainnointi, muistaminen, intuitio, tunteet, haaveet, elämykset...
Suuren osan henkisistä toiminnoista voi ehkä jotenkin kuvitella syntyvän aivojen kemiallisina ja sähköisinä prosesseina, siis materiaalisen maaiman ilmiöinä. Älyllinen ajattelu voi olla luonnonvalinnan seurausta, tunteet ovat biologisesti tarkoituksenmukaisia.
Mutta hyvyys? Jotkut ihmiset tuntuvat säteilevän hyvyyttä. Miksi? Mikä luonnonvalinnan logiikka olisi tuottanut pyyteetöntä rakkautta ja laupeutta?
Minun mielestäni hyvyydessä on materiaalisuuden yläpuolella olevan ihmisen ulottuvuuden, sielun todistus.
Se on mielestäni selvää, että Jeesus eli maanpäällä. Siitä on niin vähän aikaa, että kyllä perimätieto pitää paikkansa.
Jeesus nousi kuolleista ja meni Isänsä luo. Tämä kaikki todistaa myös Jumalan olemassa olon.
Ihmiset ovat kuitenkin vain näennäisesti rationaalisia.
Olen pannut merkille että monet ihmiset jotka pitävät esim. Raamatun kertomuksia hölynpölynä, ottavat kuitenkin esimerkiksi astrologian tosissaan, jokainen rationaalisesti ja tieteellisesti ajatteleva kuitenkin ymmärtää että se se vasta hölynpölyä onkin.
En väitä itse olevani mikään äärirationalisti ja tieteisuskovainen, on vain niin että ihminen on sellainen että se tuppaa aina uskomaan johonkin irrationaalisen asiaan, vaikka samaan aikaan kieltäisikin jotkin asiat, esim. kristinuskon,
irrationaalisena
Mutta ennenkuin lähtee tuomitsemaan uiden uskoa erilaisiin asioihin joita ei tieteellisesti voi verifioida, kannatta tutkailla itseään ja miettiä mihin irrationaalisiin asioihin itse uskoo.
kukin tulee uskollaan autuaaksi.