Jumala tuli ihmiseksi

S.J.Koivisto kirjoitti:

Jos saisin ottaa autiolle saarelle vain muutaman Raamatun kirjoista, niin yksi niistä, jotka ottaisin, olisi varmaankin Johanneksen evankeliumi. Martti Luther on sanonut, että jos koko Raamattu hävitettäisiin maan päältä ja meille jäisi vain Johanneksen evankeliumi ja Roomalaiskirje, niin emme itseasiassa olisi menettäneet mitään.

Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu, että me uskoisimme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että meillä olisi uskon kautta elämä Hänen nimessään (Joh.20:31). Johanneksen evankeliumi kertoo kuka Jeesus on. Johanneksen evankeliumista käy ilmi se, että Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala, joka tuli ottamaan pois maailman synnin. Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Meidän ei niinkään tule puhua ensisijaisesti Isästä, Jehovasta/Jahvesta, vaan Jeeuksesta, koska Jeesus on ainoa nimi, joka pelastaa. Mitään muuta nimeä, joka pelastaa, ei ole annettu. Jumalasta ei oikeastaan voi puhua mainitsematta Jeesusta, koska ilman Poikaa meillä ei ole Isääkään.

Johanneksen evankeliumin alku kertoo meille Jeesuksesta, joka on ikuinen Jumala, joka on luonut koko maailman: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:1-3)

Jehovan Todistajat tulkitsevat tämän alun virheellisesti, vaikka tosiasiassa teksti on päivänselvä eikä siitä voi erehtyä muutoin kuin tieten tahtoen. He vetoavat siihen tosiasiaan, että alkutekstissä ei lauseessa ”Sana oli Jumala” ole määräistä artikkelia sanan ”Jumala” edessä. He väittävät, että tässä puhutaan vain ”eräästä jumalasta”, mutta ei Jehovasta/Jahvesta. Tutkitaanpa asiaa tarkemmin. Merkitsen alkutekstin kreikankieliset kirjaimet mahdollisuuksien rajoissa samalla tavalla kuin ne on Novumissa, jota käytän lähteenä, merkitty. Alkutekstissä tuo lause on ”theos en ho logos” eli ”Jumala oli Sana”. Sanan ”theos” edessä ei tosiaan ole määräistä artikkelia ”ho”. Kuitenkin kun avaamme Raamatun Heprealaiskirjeen alusta, huomaamme, että Jeesus todella on maailmankaikkeuden Luoja ja ikuinen Jumala. Ja Heprealaiskirjeen alkutekstissä todella ON MÄÄRÄINEN ARTIKKELI sanan ”theos” edellä.

Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku ketoo, että Jeesus ei ole enkeli eikä mikään muukaan luotu, vaan Hän on Luoja: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta Hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin Hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva Hänen Isänsä, ja Hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun Hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, Hän sanoo: "Ja kumartakoot Häntä kaikki Jumalan enkelit". Ja enkeleistä Hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu". Kenelle enkeleistä Hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hepr.1:1-14)

Heprealaiskirjeen ensimmäisen luvun 8. jakeessa Pojasta sanotaan: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti…” Alkutekstissä lukee ”Ho thronos su ho theos eis ton aiona tu aionos…” Huomaa määräinen artikkeli ”ho” sanan ”theos” edessä! Jeesus siis todella on Jumala!

Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun 14. jae paljastaa kuka on tuo Sana, joka on ollut Jumalan luona ja on Jumala: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Kyseessä on siis Jumalan Poika Jeesus Kristus.

Johannes Kastaja todisti Jeeuksesta ja sanoi Hänestä: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29) Mitä Johannes Kastaja tällä tarkoitti? Juutalaiset uhrasivat Mooseksen lain mukaan eläimiä (mm. karitsoita) syntiensä sovitukseksi. Jeesus on Jumalan lopullinen uhrikaritsa, joka kertakaikkisesti yhdellä uhrilla otti pois maailman synnin. Jesaja ennusti tästä satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää: "Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus Häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa, sillä Hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella Häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta Hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jesaja 53:4-11)

Jesajan profetia sanoo, että ”jos panet Hänen sielunsa vikauhriksi saa Hän nähdä jälkeläisiä”. Eli jos panemme Hänen selunsa vikauhriksi, niin meistä tulee Hänen jälkeläisiään, perillisiään. Mutta vain siinä tapauksessa, että me uskossa näin teemme. Kun panemme Hänen sielunsa vikauhriksi syntiemme sovitukseksi eli uskomme Hänen kuoleen meidän puolestamme ja kantaneen kaikki meidän syntimme, niin meistä tulee Hänen lapsiaan ja saamme Hänessä lahjaksi ikuisen elämän. Vain Jumala saattoi sovittaa meidän syntimme. ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.” Mutta mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista! Jumala tuli ihmiseksi ja maksoi meistä sovitushinnan omalla verellään.

Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että kun kaksi Johannes Kastajan opetuslaspista oli lähtenyt seuraamaan Jeesusta (Simon Pietari ja mahdollisesti Johannes) ja keskustellut Hänen kanssaan, menivät he Andreaan – Pietarin veljen – luokse ja sanoivat tälle: ”Me olemme löytäneet Messiaan.” (Joh.1:41) Vanhassa Testamentissa ennustaetaan Messiaasta tarkasti ja annetaan jopa tarkka aika, koska Hänen piti tulla maan päälle. Danielin kirjasta voi laskea, että Messiaan piti tulla noin vuoden 27 vaiheilla. Tämä sopii hyvin yhteen Jeesuksen julkisen toiminnan alkamisen kanssa. (Joka tapauksessa Danielin kirjan ennustuksen mukaan Messiaan piti tulla ennen Jerusalemin temppelin hävittämistä. Ks. Danielin kirjan 9. luku)

Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa kerrotaan miten fariseus Nikodeemus kohtasi yöllä Jeesuksen. Jeesus kertoo Nikodeemukselle, ettei kukaan voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ellei hän synny uudesti, ylhäältä. Uudestisyntymisessä Jumala lahjoittaa ihmiselle uskon Jeesukseen. Silloin ihminen käsittää, ettei kelpaa Jumalalle omilla teoillaan, vaan ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella. Tässä on koko krsitinuskon ydin. Itseasiassa tässä on koko kristinusko. Me kaikki ansaitsemme tuomion tekojemme perusteella, sillä ne ovat läpeensä pahoja. Mutta suuressa rakkaudessaan Jumala valmisti meille armahduksen antamalla ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä (Joh.3:16). Jeesus tuli ottamaan päälleen Jumalan vihan, jonka me ihmiset ansaitsemme. Joka uskoo Poikaan sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei usko joutuu kantamaan itse Jumalan vihan (Joh.3:36).

Pelastus on yksin armosta, ei tekojen kautta. Kristityn teoilla on kyllä merkitys Jumalan silmissä, mutta ei pelastuksen kannalta. Teot eivät pelasta, vaan meidät pelastaa yksin usko Jeesukseen Kristukseen, joka oli tosi ihminen ja tosi Jumala. Jumalan antama laki ei enää koske kristittyä pelastuksen kannalta. (Eikä laki pelastanut Vanhassa Testamentissakaan, vaan tarvittiin erilaisia uhreja, joista kolmas Mooseksenkirja kertoo.) Kristitty on kuollut pois laista (Gal.2:19). Kuitenkaan ne, jotka eivät ole kristittyjä, eivät ole kuolleet pois laista, vaan heille laki on voimassa. Koska kukaan ei pysty noudattamaan koko lakia ovat kaikki lainrikkojia ja ansaitsevat tuomion (joka on ikuinen kadotus). Vain uskomalla Kristukseen ihminen pelastuu eikä hänen silloin tarvitse kärsiä tuota hirvittävää, mutta oikeudenmukaista, rangaistusta. Mutta se, joka ei usko Jumalan ainoaan Poikaan ja anna kaikkia syntejään Hänen kannettavakseen, pitää yllään Jumalan vihan, ja jos hän ei käänny, hänet tuomitaan viimeisellä tuomiolla.

Pelastus tulee vain ja ainoastaan armosta, Jumalan lahjana. Pelastus ei kuitenkaan ole ilmainen, vaan siitä on maksettu suurin hinta mitä on olemassa. Jumala antoi ainoan Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Tämä uhraus on niin suuri, ettemme me voi sitä käsittää. Jos me väitämme, että Jeesuksen uhri ei riitä, pidämme me halpana Jeesuksen pelastavan veren ja pilkkaamme Jumalaa. Mutta Jeesuksen uhri riittää! Meille pelastus on ilmainen, koska Jumala maksoi siitä hinnan. Jokainen joka janoaa saa tulla Jeesuksen luokse ja juoda ja täyttää kaipauksensa (Joh.7:37-38). Jesajan kirjan 55. luvussa kerrotaan tästä: ”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin joilla ei ole rahaa, tulkaa ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.” (Jes.55:1)

Johanneksen evankeliumin luvussa yhdeksän kerrotaan kuinka Jeesus paransi sokean silmät ja tämän jälkeen sokea uskoi, että Jeesus on Jumalan Poika ja palvoi Häntä (Joh.9:36-39). Mies ymmärsi, että Jeesus on Jumala. Me emme saa palvoa ketään emmekä mitään muuta kuin Jumalaa. Jeesus on ikuinen Jumala, joka tuli ihmiseksi sovittaakseen meidän syntimme. Filippiläiskirjeen toisessa luvussa kerrotaan tästä: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filipp.2:5-11).

Kolossalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa Jeesuksesta että ”Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol.2:9). Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa julistamastaan evankeliumista, että: ” Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1:11-12).

Martti Luther sanoo tuosta Galatalaiskirjeen kohdasta, että: ”Mainitessaan taas, että hänen evankeliuminsa ei ole ihmisten mukaista, hän ei sillä tahdo todistaa, että hänen evankeliuminsa alkuperä ei ole inhimillinen, sehän on itsestään selvää; kerskailivathan valheapostolitkin oppiaan jumalalliseksi eikä inhimilliseksi. Mutta hän ehdottomasti kieltää oppineensa evankeliumia kenenkään ihmisen antamalla avulla ja saaneensa sitä jotenkin muutoin inhimillisesti välitettynä niin kuin me kaikki opimme sen joko ihmisten meitä palvelemalla tahi saamme sen inhimillisesti välitettynä, ken kuulemalla, ken lukemalla, kirjoittamalla, maalaamalla tai jotenkin muutoin, vaan väittää saaneensa sen suorastaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta. Se joka haluaa selittää tämän toisin, selittäköön vain puolestani!”
”Paavali kieltäessään saaneensa evankeliumia ihmiseltä tällä selvästi ilmaisee, että Kristus ei ole ainoastaan ihminen, vaan samalla sekä tosi Jumala että tosi ihminen.” Näin siis Luther.

Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.” (Joh.14:6-7) Jeesus siis sanoi, että opetuslapset olivat nähneet Jumalan! Filippus ei käsittänyt ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.” (Joh.14:8) Jeesus vastasi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä sinulle puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat Hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette usko, niin uskokaa itse tekojen tähden.” (Joh.14:9-11)

On ehkä tämän Johanneksen evankeliumin 14. luvun kohdan valossa jollain tavalla ymmärrettävissä se että Jehovan Todistajat voivat olla tässä asiassa niin eksyksissä. Jos kerran Filippuskaan ei ollut käsittänyt eläneensä kolme vuotta ihmiseksi tulleen Jumalan kanssa, niin ehkä pitää vähän ymmärtää Jehovan Todistajia, jotka eivät kaksi tuhatta vuotta myöhemminkään vielä käsitä tätä tosiasiaa.

Johanneksen evankeliumin 18. luvussa meille kerrotaan kuinka Jeesus vangittiin. Kun Juudas tuli sotilasjoukon ja ylipappien ja fariseusten palvelijoiden kanssa soihdut ja aseet mukanaan vangitsemaan Jeesusta, Jeesus kysyi heiltä ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesusta, Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Minä olen.” Sillä samalla hetkellä kun Jeesus sanoi ”Minä olen” kaatuivat nämä Häntä vangitsemaan tulleet miehet. (Joh.18 Ehkä nämä miehet kaatuessaan ajattelivat Moosesta, joka vavisten Jumalan edessä kysyi Jumalan nimeä ja sai vastaukseksi ”Minä olen, se joka minä olen” ja vielä: ”Sano israelilaisille näin: ”MINÄ OLEN lähetti minut teidän luoksenne.” ” (2.Moos.3:14). (hepr. ”Minä olen” = ”eHJeeH” muistuttaa Herran nimeä ”JaHVeeH”)

Jeesus vangittiin, mutta ei väkisin, vaan Hän itse antoi ottaa itsensä kiinni. Hänen henkeään ei otettu, vaan Hän itse antoi henkensä meidän edestämme.

Jeesus naulattiin ristiin (tai puuhun, ei välineellä ole niin paljon väliä vaan Hänellä, joka siinä kuoli) ja Hänen päälleen kiinnitettiin kyltti, jossa luki kolmella kielellä ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. On mahdollista, että juuri tuo kyltti sai toisen Jeesuksen viereen ristiinnaulituista ryöväreistä pohtimaan kuka Hän oikeastaan on. Tämä ryöväri ymmärsi, ettei hänellä ole mitään muuta toivoa kuin tuo mies, joka murhaajiensa (siis meidän) puolesta rukoillen otti vastaan Jumalan vihan (jonka me olisimme ansainneet). Ryöväri anoi Jeesukselta: ”Muista minua kun tulet valtakuntaasi.” Ja Jeesus vastasi ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet oleva kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:42-43)

Jeesus kuoli meidän edestämme ja nousi kolmantena päivänä ylös ja näyttäytyi seuraavien päivien aikana useille ihmisille. Opetuslaspista Tuomas oli kaikkein epäuskoisin ja ei uskonut ylösnousemusta tapahtuneeksi ennen kuin näki Jeesuksen, minkä jälkeen hän sanoi Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Toivon, että Jeesus saa olla myös sinun Herrasi ja Jumalasi.

Rakkaudella,
Samuel Koivisto
9.3.2005



KIRJALLISUUTTA:

Jumalan Kansan Pyhä Raamattu selityksin (s.87 alaviite jakeeseen 2.Moos.3:14)
Kirkkoraamattu v.1933/1938 käännös (josta kaikki lainaamani Raamatun kohdat)
Lehtinen, Kalevi: Jumala sinun puolellasi (s.103-104)
Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys (s.84-85)
NOVUM-kirjasarja (osa 2 s.438, osa 4 s.428, osa 5 s.550)
Santala, Risto: Vanhan Testamentin Messias-odotus, Juuret I (s.111-121)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä