Kiinnostaisi tietää, mikä vaikutus korruption etenemiseen valtionhallinnossa on ollut
- poliittisilla kansliapäälliköillä, jotka ottavat valtaa pois virkavastuulla toimilta virkamiehiltä ja tuovat virkavastuun rinnalle poliittiset näkemykset. Kun demokratiassa ylimmät päätökset ovat poliittisia, valtaan mieltynyt virkamies ei pane hanttiin vaikka joutuisi "tarkistamaan laskelmia", jotka hän vilpittömästi parhaan taitonsa mukaan laati edellisen hallituksen aikana.
- virkamiesten virkojaehtojen manipuloinnilla. Virkaan otetaan ja annetaan määräajaksi määräys hoitaa jotakin tehtävää. Kun virkamiehen talous riippuu palkasta, niin näin tehdään nöyrääkin nöyrempiä virkamiehiä.
- muilla keinoilla, kuten heikentämällä niitä nimitysperusteita virkoihin, jotka perustuslakimme 125 pykälä mainitsee: taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Viraston ylin johto käyttää talousarvion määrärahoja niinkuin mieli tekee, kuin olisivat hänen omiaan. Mutta ne pitäisi käyttää mahdollisimman tuloksellisest ja niin käy vain, jos kunnioitetaan perustuslain 125 pykälää: johtakoon virkamiehet pätevyynsä mukaan. Epäpätevät haaskaavat varoja saamatta aikaan rahan käytön arvoisia tuloksia.
Muihin keinoihin kuuluu myös kunniamerkkien käyttämisen kaapin paikan osoittamiseen. Johtajat palkitsevat kanssaan samoin ajattelevia, ei ainoastaan palkalla, vaanTASAVALLAN PRESIDENTIN NIMISSä annettavalla julkisella tunnustuksella, joka liittyy kunniamerkkiin. Niinpä tiedetään tapauksia, joissa viraston johto esittää viraston varsinaisessa työssä hyvinkin ansioituneelle työntekijälle selvästi alempiarvoisemman kunniamerkin kuin henkilölle, joka toimii virastossa tukipalveluissa mutta johtajalle mielin kielin uskollisesti.
Eikä presidentillä ole mitään aihetta epäillä, etteikö kaikki olisi hyvin Suomessa. Toimivathan virkamiehet virkavastuulla, jonka vastaisuus on lain rikkomista! Pesidentinkin olisi hyvä muistaa, että lakeja rikotaan jatkuvasti, sillä jatkuvasti ihmisiä tuomitaan lain edessä toteen näytetyistä rikoksista. Virkamiehellä virkavastuu ei tarkoita lain rikkomattomutta tai jonkinlaista keskiaikaista paavillista erehtymättömyyttä (kirkko ei ole koskaan erehtynyt).
- poliittisilla kansliapäälliköillä, jotka ottavat valtaa pois virkavastuulla toimilta virkamiehiltä ja tuovat virkavastuun rinnalle poliittiset näkemykset. Kun demokratiassa ylimmät päätökset ovat poliittisia, valtaan mieltynyt virkamies ei pane hanttiin vaikka joutuisi "tarkistamaan laskelmia", jotka hän vilpittömästi parhaan taitonsa mukaan laati edellisen hallituksen aikana.
- virkamiesten virkojaehtojen manipuloinnilla. Virkaan otetaan ja annetaan määräajaksi määräys hoitaa jotakin tehtävää. Kun virkamiehen talous riippuu palkasta, niin näin tehdään nöyrääkin nöyrempiä virkamiehiä.
- muilla keinoilla, kuten heikentämällä niitä nimitysperusteita virkoihin, jotka perustuslakimme 125 pykälä mainitsee: taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Viraston ylin johto käyttää talousarvion määrärahoja niinkuin mieli tekee, kuin olisivat hänen omiaan. Mutta ne pitäisi käyttää mahdollisimman tuloksellisest ja niin käy vain, jos kunnioitetaan perustuslain 125 pykälää: johtakoon virkamiehet pätevyynsä mukaan. Epäpätevät haaskaavat varoja saamatta aikaan rahan käytön arvoisia tuloksia.
Muihin keinoihin kuuluu myös kunniamerkkien käyttämisen kaapin paikan osoittamiseen. Johtajat palkitsevat kanssaan samoin ajattelevia, ei ainoastaan palkalla, vaanTASAVALLAN PRESIDENTIN NIMISSä annettavalla julkisella tunnustuksella, joka liittyy kunniamerkkiin. Niinpä tiedetään tapauksia, joissa viraston johto esittää viraston varsinaisessa työssä hyvinkin ansioituneelle työntekijälle selvästi alempiarvoisemman kunniamerkin kuin henkilölle, joka toimii virastossa tukipalveluissa mutta johtajalle mielin kielin uskollisesti.
Eikä presidentillä ole mitään aihetta epäillä, etteikö kaikki olisi hyvin Suomessa. Toimivathan virkamiehet virkavastuulla, jonka vastaisuus on lain rikkomista! Pesidentinkin olisi hyvä muistaa, että lakeja rikotaan jatkuvasti, sillä jatkuvasti ihmisiä tuomitaan lain edessä toteen näytetyistä rikoksista. Virkamiehellä virkavastuu ei tarkoita lain rikkomattomutta tai jonkinlaista keskiaikaista paavillista erehtymättömyyttä (kirkko ei ole koskaan erehtynyt).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.