Haluaisin hiukan herättää keskustelua kristillisestä terminologiasta. Raamattu käyttää useinkin uskovaisista sanaa pyhä - mutta uskovaiset eivät käytä. Kun katolinen sanoo 'Pyhä Pietari' tai 'Pyhä Paavali', me nyökyttelemme hyväksyvästi. Kun luterilainen sanoo samoin, me kauhistumme. Eikä meidän kuitenkaan pitäisi kauhistua: 'pyhä' on termi, jota käyttävät uskovaisista ihmisistä niin Raamattu kuin Lutherkin.
Syy on kulttuurieroissa. Toisin kuin Välimeren tai keski - Euroopan ihminen, suomalainen on opetettu kavahtamaan ajatusta, että joku ihminen olisi pyhä, kiitos maanläheisen ja nöyrän kristillisyytemme ja kansanluonteemme.
Mikä oikeastaan on 'pyhää'? Raamatun alkukielisissä teksteissä se tarkoittaa: 'Jumalalle erotettu'. Esine, joka on otettu erilleen alkuperäisestä käytöstään ja otettu Jumalan käyttöön, esim. ehtoollisviinimalja, on pyhitetty, pyhä. Samoin ihminen, joka on siirtänyt elämänsä päätäntävallan omista käsistään Jumalalle, on pyhä.
Luther viljeli tuota termiä huoletta, me emme. Jotenkin meihin on iskostettu ( pappien toimesta? ) käsitys, että pyhä on muita parempi ihminen, ja mikä vielä sairaampaa, että pyhä on sama kuin tekopyhä. Pyhä ihminen on antanut elämänsä käyttöoikeudet Jumalalle, ei sen kummempaa. Samaan aikaan hän on myös synnintekijä.
Totta kai minuakin hätkähdyttäisi äkkiseltään, jos joku kirjoittaisi 'Pyhä Baskeri', kuten joku lukijoista varmaan tekeekin. Se ei saa silti olla esteenä raamatullisen kielenkäytön tajuamiselle. Alkuperäinen merkityssisältö on paljon neutraalimpi kuin mitä kirkko on antanut ymmärtää.
Syy on kulttuurieroissa. Toisin kuin Välimeren tai keski - Euroopan ihminen, suomalainen on opetettu kavahtamaan ajatusta, että joku ihminen olisi pyhä, kiitos maanläheisen ja nöyrän kristillisyytemme ja kansanluonteemme.
Mikä oikeastaan on 'pyhää'? Raamatun alkukielisissä teksteissä se tarkoittaa: 'Jumalalle erotettu'. Esine, joka on otettu erilleen alkuperäisestä käytöstään ja otettu Jumalan käyttöön, esim. ehtoollisviinimalja, on pyhitetty, pyhä. Samoin ihminen, joka on siirtänyt elämänsä päätäntävallan omista käsistään Jumalalle, on pyhä.
Luther viljeli tuota termiä huoletta, me emme. Jotenkin meihin on iskostettu ( pappien toimesta? ) käsitys, että pyhä on muita parempi ihminen, ja mikä vielä sairaampaa, että pyhä on sama kuin tekopyhä. Pyhä ihminen on antanut elämänsä käyttöoikeudet Jumalalle, ei sen kummempaa. Samaan aikaan hän on myös synnintekijä.
Totta kai minuakin hätkähdyttäisi äkkiseltään, jos joku kirjoittaisi 'Pyhä Baskeri', kuten joku lukijoista varmaan tekeekin. Se ei saa silti olla esteenä raamatullisen kielenkäytön tajuamiselle. Alkuperäinen merkityssisältö on paljon neutraalimpi kuin mitä kirkko on antanut ymmärtää.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Pyhä ihminen elää totuudessa, hän näkee elämän lainalaisuudet oikeassa valossa, hän elää valossa ei pimeydessä niin kuin epäpyhä.
Ja lisäisin vielä tuohon, että hän ei tarvitse Pienempää Valoa löytääkseen Suuremman Valon, vai mitä, veli adventisti? Kuka käyttäisi taskulamppua löytääkseen auringon? Emmekö me jo näistä puhuneet pitkään Herätysliikkeet -palstalla?
Olen eri henkilö.
ortodoksilahkolla (kreikkalaiskatolisuus) on pyhimyksensä.
Myös sunnuntai on pyhäpäivä.
------------
Se että jotkut hihhulit haluavat olla myös pyhiä (jumaluutensa lisäksi) on luonnollinen uskistumisreaktio. Ei tavata normaaleilla ihmisillä.
Blaah, eivät uskovaiset HALUA olla pyhiä - he OVAT jo sitä, Kristuksen täytetyn työn perusteella. Vailla omia ansioita, Jumalan omasta armostaan pyhittämiä eli Jumalalle erotettuja. Ei sen kummempaa. Katsos, levyseppähitsareillakin on oma ammattiterminologiansa jota muut eivät ymmärrä. Uskovaisuus ei ole ammatti, mutta uskovaisuuden terminologia on verrattavissa ammattitermeihin.
Koska sinä olet kasvanut ortodoksiperinteessä, joka on sääntömääräinen ja tiukka, et nyt aikuistuttuasi ja erkaannuttuasi toiselle paikkakunnalle, enää hyväksy ortodoksismia. Psykologisesti aivan normaali ja hyväksyttävä vastareaktio, älä syytä siitä itseäsi!
pedofilian mukana, vai?
en ole koskaan ollut missään lahkossa, en edes ortodoksisessa.
Enkä myöskään katolilaisuudessa, islamissa tai missään kymmenientuhansien uskontojen ryhmässä.
Psykologisesti reaktiosi oli normaali, uskikselle.
*Fanaattinen uskonnollisuus on pakkoneuroosi*
Yleisesti puhuen ja ilmiötä kommentoiden, on käsittämätöntä, että vielä kolmannella vuosituhannella elää ihmisiä jotka eivät käsitä, että raamatulla ei ole sen kummempaa painoarvoa kuin millään muullakaan satukirjalla. Kuka tahansa voi kirjoittaa oman subjektiivisen raamattunsa, ja vedota siihen missä tahansa asiassa. On irvokasta kuinka pieni kiihkouskovaisten ryhmä yrittää saada mm. kaikkia koskevat lait säädettyä omien fundamentalisten subjektiivisten uskomustensa mukaisesti.
Fundamentalistinen fanaattinen uskonnollisuus on obsessiivis-kompulsiivinen vakava pakkoneuroosi joka pitää ihmiset riippuvaisina, ahdistuneita ja aggressiivisina ja näin ruokkii ja edesauttaa muiden neuroosien ja psykoosien syntymistä. Uskonto ilmiönä on aiheuttanut enemmän kärsimystä ja tuhoa kuin mikään muu vitsaus ihmiskunnan historiassa, ja siksi uskonnon hoitaminen pakkoneuroosina tulisi ottaa yhteiskunnan järjestämän sairaanhoidon piiriin mahdollisimman pian.
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen, jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta". Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE), saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm. San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
Ärsyttämällä ohimolohkoja magneettikentän avulla saadaan aikaan koehenkilön uskonnollisia vakaumuksia myötäileviä uskonnollisia kokemuksia (Dr. Michael Persinger et al.), esimerkiksi tunne jeesuksen, jumalan, allahin, jehovan, pyhän hengen, krishan jne. läsnäolosta ja huolenpidosta.
Kiihkomielinen uskonnollisuus on aivojen toimintahäiriö ja pakkoneuroosi johon usein liittyy myös vakavan narsistisen persoonallisuushäiriön piireitä (vääristyneet käsitykset omasta erinomaisuudesta, roolista "jumalan valittuna", "jumalan" tahdon tulkitsijana ja ainoan oikean totuuden omistajana jne.). Lisätietoja kaipaavat voivat tutustua myös mm. asiaa käsittelevään artikkelliin Newsweek 5.7.2001, U.S. Edition; Section: SCIENCE AND TECHNOLOGY; Pg.50., tai New Scientist 21.4.2001 jne. Yhteiskunnan tulisikin pyrkiä hoitamaan uskonnon kanssa kamppailevia ihmisiä, ja tarjota tukiryhmiä ja psykiatrista apua uskonnosta eroon pyrkiville siinä missä muillekin mielenterveysongelmista kärsiville. Lisäksi Keskisuomalaisen toimituksen pitäisi tuntea oma vastuunsa, ja pidättäytyä julkaisemasta uskonnollisia kirjoituksia jotka lähinnä saattavat kirjoittajansa naurunalaiseksi. Nykyisellään Keskisuomalaisen yleisöosaston linja on lähinnä fanaattisilla ja subjektiivisilla uskonnollisilla teksteillä mässäilyä. "
Eli tulisiko uskonnollisetkin mielisairaat hoitaa yhteiskunnan varoin? (Onko ongelma ehkä yksinkertaisesti liian iso hoidettavaksi?) Vai pitäisikö kirkon ottaa vastuu tekemisistään? Nykyiselläänhän valtio kustantaa jopa uskonnollista käännytystyötä yhteisillä varoilla.
*Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa*
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä. "Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen,
jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta".
Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta
ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE),
saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm.
San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
Aamen, aamen! Tiede on Jumala - tällä viikolla yhden tutkimuksen perusteella, ensi viikolla ehkä toisen. Tiesitkö, että usko tieteeseen absoluuttisen totuuden tuojana hylättiin kyllä OIKEISSA tiedepiireissä jo noin 1930 -luvulla (en puhu nyt wanna-be-tiedenaisista, vaan oikeista)?
Mistä kehität noita älyttömyyksiä?
Uskonnossa "totuus" on se mihin kukin uskoo. Tieteessä totuus on se mikä todistettu on. Tieteessä on myös teorioita,joita ei totuudeksi väitetäkään. Tieteellinen tieto muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden,jossa asiat liittyvät toisiinsa. Vaikka kaikkia ei vielä ymmärretäkään,sen verran tiedetään,että tässä kokonaisuudessa,yhtenäinen rakenne ja kaiken palautuminen yhteisiin peruslakeihin on tuonnut varmuuden siitä,että luonnossa ei ole tilaa näennäistieteille ja taikauskolle.
Se mitä kutsutaan moderniksi fysikaaliseksi tieteeksi,sai alkuunsa Euroopassa 1500-luvun lopulla.
Jotka epäilevät luonnonlakien aitoa olemassaoloa,saattaisivat arvella,että ihan samoin kuin maapallon eri osissa asuvat kansat ovat säilyttäneet oman kielensä ja uskontonsa,ne olisivat myös säilyttäneet oman tieteellisen perinteensä,päätyen lopulta aivan toisinlaisiin fysiikan lakeihin kuin mihin Euroopassa päädyttiin. Eli fysiikan lait ovat olemassa omina itsenään.
Tieteellisen tietämyksen päävirran ohella on olemassa erillisiä näennäistieteitä,kuten astrologia ja ennustaminen sekä kreationismi,joihin kristinuskokin syyllistyy. Lisäksi löytyy ajatuksensiirtoa,selvännäkemistä ja telekinetiikkaa. Olisi vuosituhannen sensaattio,jos näiden väitteistä löytyisi jokin totuuden hiven joka todistettu olisi.
Toivottavasti tämä auttoi sinua tajuamaan uskontojen ja tieteen eron.
Jess! Tulihan se sieltä, legendaarinen lausahdus 'Voi, mitä haperoa', Pakanan (M) suosikkilausahdus jo vuosien takaa, Pakanan (M) tuntomerkki! Hapero on tosi hyvä ruokasieni, parasta suolattuna.
Kertoisitko Mirka mistä olet kopioinut nuo molemmat tämän ketjun tekstit? Olisin todella kiinnostunut lukemaan ne alkuperäisessä yhteydessään!
Niin, mitä sitten?
Eikö me tästä jo puhuttu? Kännissä et saa järkevää tekstiä aikaiseksi! Krapulassa olet pahimmoillasi, joten palataan asiaan aamupäivällä!
omaa huonoa viinapäätäsi minuun!
Ihan oikeasti, Pakana (M), mene nyt nukkumaan! Sinä olet väsynyt, joisit poronkusta niin kestäisit pitempään, häh häh häh! :D
Noin käy kun uskovainen sortuu alkoholin syntiin! *ottaa osaa*
Mee natsi tänne, tässulle kotisaitti: http://www.kansallissosialismi.com POISTU JO NATSI!
Oletko ollut tänään täällä katsomassa, mitä minä olen juonut? Etkö? Älä sitten tuomitse! Yksi pullo colajuomaa, sitten sauna, sitten kaksi pulloa olutta. ÄLÄ PUHU ASIOISTA, JOISTA ET TIEDÄ!
Ja minä olen juonut pullon punkkua ja 4 olutta:)
Hihhuleja molemmat!
Jumalankieltäjät ovat usein käyttäytymiseltään yhtä fanaattisia ja yksioikoisia kuin uskonnolliset hihhulit. Nämä kaksi näennäisesti toisistaan poikkeavaa ihmisryhmää yhdistää toimintatapa ja itsekritiikin puute. Mutta samasta ”puusta ovat veistetyt”. Yhtä heille on että kaikki kelpaa oman uskomusjärjestelmän tueksi kunhan sillä vain voidaan pönkittää henkilökohtaista maailmankatsomusta ja pitää yllä illuusiota omasta totuudellisuudesta.
Jumalankieltäjä edustajat ovat usein kaunopuheisia ja käyttävät tieteellisiä tutkimustuloksia ja sivistyssanoja, (lainauksia, Mirka) mutta kun olet heidän kanssaan eri mieltä heidän "perustavanlaatuisista vakuutteluistaan" huolimatta, sävy muuttuu yleensä leimaavaksi ja hyökkääväksi, toinen pyritään asettamaan naurunalaiseksi ja nolaamaan eri tavoin.
Totuus on se mikä on, siihen kuuluu sekä henkinen maailma että fyysinen. Henkisen maailman ymmärtäminen on vaikeampaa, siitä ei todistettua tietoa saada aikaiseksi mutta ei se vielä tee henkisiä asioita olemattomaksi.
Miksi rehellinen ja avoin keskustelu, jossa pyrimme ymmärtämään toisiamme ja elämäämme on niin vaikeaa?
Taas joku hihhuli yrittää järkeillä mistä ei kertakaikkiaan tule mitään.
Onko vaikea myöntää että olet itse hihhuli?
Jeesus kiinnitti huomiota myös asiaan, jolloin ihminen on omasta mielestään niin hyvä että arvostelee muita mutta itsessä se vika vasta onkin.
Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
Pakanakaan, että hapero on paitsi sieni niin myös rapean ja murean synonyymi. Niin että voi, miten haperoa on sitten samaa kuin voi, miten rapeaa. Rapeita ja mureita juttuja vaan kaikille.
kiertelee moneen kertaan aina uudestaan. Sen on mm. jäljentänyt Mauri T. Rippikoulu- ja Prometheusleiripalstalle v. 2003, Mirka itse Jippiin Usko ja elämä -palstalle, jolta hän antaa linkin etälukion sivuille. Hyvä, jos Mirka käy lukion. Eiköhän tyyli sen jälkeen ainakin vähän parane. Toivottavasti.
tietää tai uskoa, että hihhuli on kuka hyvänsä kiihkoilija. Niin että tämän palstan suurin hihhuli taidat olla sinä itse. Siksi olepa varovainen, kun puhut hihhuleista, ettei pilkka osu omaan nilkkaan. Entäpä jos puhutkin tässä itsestäsi: Taas joku hihhuli yrittää järkeillä mistä ei kertakaikkiaan tule mitään?
Lähetä tuo George W. Bushille.
Huh, mikä vuodatus, kuulosti samalta kuin sosialistisen realismin saarna muinoin. Pitäisi kai ihailla, kun joku näkee noin paljon vaivaa käännyttääkseen ihmisiä uskomasta olentoon jota ei edes ole. Kylläpä aivokemia on suuri uhka joidenkin maailmankuvalle! Kerrohan... kumpaa diggaat enemmän, Leniniä vai Stalinia?
mutta adjektiivina sana merkitse niin haurasta, että se hajoaa käsiin koskettaessa!
Olen aina ollut siinä käsityksessä että "hihhuli ja uskis" tarkoittavat samaa. En hevin lähde muuttamaa käsityksiäni, koska ovat tähän asti toimineet hyvin.
tällä palstalla: "Peräreiän ruskea ritari palat helvetissä".
Tuo on muistaakseni sananmukaisesti Johanneksen evankeliumista. Voisiko joku verifioida, kun minulla ei ao. käsikirjaa ole?
Täälläkös sinä yrität iskeä jälkeeni uutta matskua?
Uskovaiset haluavat nähdä itsensä pyhinä siinä missä ateistit itsensä älykkäinä. Haluamme aina nähdä itsemme paremmassa valossa mitä oikeastaan olemme. Ateistikin voi olla pyhä ja uskova älykäs..
Nykyaikana ei ole älykkäitä uskovaisia!
mikä joku pitää "pyhänä".
Esineet, luonnonmuodostelmat, järvet, paikat, ihmiset, jne.
Miksei siis hihhulitkin kunhan joku vain pitää niitä pyhinä, minä en pidä.
Aineellisessa eämässämme toimivat lait määrittelevät oikeusistuimen kautta kuka noudattaa kansallisia lakeja kuka ei.
Eli kärjistettynä; rikollinen joutuu vankilaan.
Ikivanhojen uskontofilosofisen tiedon mukaan henkisen elämän lait määrittelevät ihmisen paikan kuoleman jälkeen.
Se onko ihminen ns. "pyhä" vai ei, ei ole henkisen lain mukaan ihmisen määriteltävissä.
Vai mitä olet mieltä?
Tuo esoteria ei kuulu uskooni. En usko lakeihin vaan lakien säätäjään, joka on kertonut tahtonsa ihmisille, myös kantansa pyhyyteen.
Jumalattomat näyttävät ottavan jumalattomasti nokkiinsa, kun meitä uskovaisia nimittetään pyhiksi. Yhtenä asiana siinä on tietenkin se, että pyhyys ja paremmuus jotenkin kytkeytyvät mielessään. Vai peräti mielessämme?
Luther tais olla sitä mieltä, että ollaan pyhiä ja pahoja yht'aikaa. Paremmuudesta ei niinkään puhunut hän.
Lestadiolaisilla on sanonta "uskosta osaton". Osattomuus voi aiheuttaa tasa-arvovaatimuksia yms. Mutta ei naapurin lapset ja mun kakarat ole mulle tasa-arvoisia. Toiset perivät minut (jos nyt jää jotain jaettavaa) ja ensimmäiset eivät. Eikä tässä pitäisi olla mitään aihetta valittaa.
eli miksi uskis haluaa olla pyhä, koska hän kokee:
"Yhtenä asiana siinä on tietenkin se, että pyhyys ja paremmuus jotenkin kytkeytyvät mielessään. Vai peräti mielessämme? "
Sen vuoksi he ovat omineet ortodoksien käsitteen pyhyydestä, rusinapullauskovaisen tavoin.
Ateistillehan on samantekevää jos joku tuntee olevansa pyhä. Asia joka on uskikselle ehkä vaikea ymmärtää, kuten kirjoituksista saatamme havaita.