EU, Euroopan unioni on valtioiden yhteenliittymä, jossa on nykyisin 27 jäsenvaltiota. Unioni pyrkii integroitumaan liittovaltioksi, oikeastaan imperiumiksi. Tarkoitus on toteuttaa intgraatio sulauttamalla itsenäiset kansallisvaltiot vähitellen keskitetysti johdetuksi supervaltioksi. Valtaa pyritään siirtämään jäsenvaltioden demokraattisilta instituutioilta Unionin valtahierarkialle, parlamentille, komissiolle ja byrokraattiselle koneistolle. Vallansiirtoa on tarkoitus toteuttaa vähitellen, jotta jäsenmaissa ei syntyisi integraatiota vastustavaa kansalaisreaktiota.
Jäsenvaltiot ovat eri kokoisia, niiden kulttuurit ovat myös erilaisia. Kulttuurit on tarkoitus yhdenmukaistaa. Nationalismia pyritään voimakkaasti kitkemään. Jäsenvaltioiden kansallisen vastuun tilalle halutaan federalistista yhteisvastuuta. Perinteiset kristilliset arvot halutaan korvata liberaaleilla arvoilla. Unionista haliutaan tehdä monikansallinen ja monikulttuurinen imperiumi.
EU:n 27:stä jäsenmaasta kaksi on ylitse muiden, ne pyrkivät kayttämään valtaa keskinäisessä yhteisymmärryksessä. EU:n valtahierarkia on riippuvainen näistä kahdesta johtavasta vallasta, ne ovat voima EU:n federalististen instituutioiden takana. Muut jäsenmaat jakaantuvat isoihin, keskisuuriin ja pieniin maihin ja ne pyrkivät muodostamaan blokkeja ajaakseen omia etujaan unionin sisällä. Yhtenäisin blokki on Etelä-Euroopan blokki. Itä-Euroopan blokki on hajanaisempi, mutta silläkin on yhteisiä tavoitteita. Johtovallat, Ranska ja Saksa, pyrkivät käyttämään blokkeja hyväkseen edistääkseen integraatiota ja vallan siirtoa itselleen. Blokit taas käyttävät johtovaltioita hyväkseen kun ne pyrkivät pysymään EU:n tulonsiirroissa nettosaajina. Nettomaksajat muodostavat oman blokkinsa, joka on kuitenkin kaikkein hajanaisin. Yksi pieni maa, Suomi, haluaa ideologisista syistä pysyä blokkien ulkopuolella.
Etelä-Euroopan blokki on tärkeä Ranskalle, Itä-Euroopan blokki taas Saksalle. Suomi ei ole tärkeä kenellekään, ei edes suomalaisille - paitsi perussuomalaisille. Suomen voi katsoa muodostavan yksinään oman blokkinsa, hyväuskoisten utopistien blokin. EU:ssa hyväuskoisia höynäytetään mennen tullen. Esimerkiksi Etelä-Euroopan blokki pyrkii ajamaan omia etujaan federalistisen yhteisvastuun varjolla. Kaikkein federalistisimmat suomalaiset ovat usein tukeneet Etelä-Euroopan blokkia ja kannattaneet yhteisvastuuta. Jos Suomi olisi toiminut näiden EU-utopistien toiveiden mukaisesti niin Suomi olisi ainoana maksajana kuulunut etelän yhteisvastuu-blokkiin. Se varmaan olisi herättänyt salaista hilpeyttä etelän maissa. Suomalaiset olisi nähty hölmöinä höynäytettävinä ja vajaaälyisinä vedätettävinä. Ihan näin ei nyt sentään ole toimittu, mutta Suomi on usein heilunut ja huojunut jossain välimaastossa ja yrittänyt kerätä irtopisteitä mistä milloinkin. On myös luotettu siihen, että johtokaksikon toinen osapuoli, Saksa, pitää jotenkin kurissa kaikkein röyhkeintä yhteisvastuu-vedätystä. Nyttemmin kuitenkin Saksan politiikka näyttää tässä suhteessa muuttuneen.
Jäsenvaltiot ovat eri kokoisia, niiden kulttuurit ovat myös erilaisia. Kulttuurit on tarkoitus yhdenmukaistaa. Nationalismia pyritään voimakkaasti kitkemään. Jäsenvaltioiden kansallisen vastuun tilalle halutaan federalistista yhteisvastuuta. Perinteiset kristilliset arvot halutaan korvata liberaaleilla arvoilla. Unionista haliutaan tehdä monikansallinen ja monikulttuurinen imperiumi.
EU:n 27:stä jäsenmaasta kaksi on ylitse muiden, ne pyrkivät kayttämään valtaa keskinäisessä yhteisymmärryksessä. EU:n valtahierarkia on riippuvainen näistä kahdesta johtavasta vallasta, ne ovat voima EU:n federalististen instituutioiden takana. Muut jäsenmaat jakaantuvat isoihin, keskisuuriin ja pieniin maihin ja ne pyrkivät muodostamaan blokkeja ajaakseen omia etujaan unionin sisällä. Yhtenäisin blokki on Etelä-Euroopan blokki. Itä-Euroopan blokki on hajanaisempi, mutta silläkin on yhteisiä tavoitteita. Johtovallat, Ranska ja Saksa, pyrkivät käyttämään blokkeja hyväkseen edistääkseen integraatiota ja vallan siirtoa itselleen. Blokit taas käyttävät johtovaltioita hyväkseen kun ne pyrkivät pysymään EU:n tulonsiirroissa nettosaajina. Nettomaksajat muodostavat oman blokkinsa, joka on kuitenkin kaikkein hajanaisin. Yksi pieni maa, Suomi, haluaa ideologisista syistä pysyä blokkien ulkopuolella.
Etelä-Euroopan blokki on tärkeä Ranskalle, Itä-Euroopan blokki taas Saksalle. Suomi ei ole tärkeä kenellekään, ei edes suomalaisille - paitsi perussuomalaisille. Suomen voi katsoa muodostavan yksinään oman blokkinsa, hyväuskoisten utopistien blokin. EU:ssa hyväuskoisia höynäytetään mennen tullen. Esimerkiksi Etelä-Euroopan blokki pyrkii ajamaan omia etujaan federalistisen yhteisvastuun varjolla. Kaikkein federalistisimmat suomalaiset ovat usein tukeneet Etelä-Euroopan blokkia ja kannattaneet yhteisvastuuta. Jos Suomi olisi toiminut näiden EU-utopistien toiveiden mukaisesti niin Suomi olisi ainoana maksajana kuulunut etelän yhteisvastuu-blokkiin. Se varmaan olisi herättänyt salaista hilpeyttä etelän maissa. Suomalaiset olisi nähty hölmöinä höynäytettävinä ja vajaaälyisinä vedätettävinä. Ihan näin ei nyt sentään ole toimittu, mutta Suomi on usein heilunut ja huojunut jossain välimaastossa ja yrittänyt kerätä irtopisteitä mistä milloinkin. On myös luotettu siihen, että johtokaksikon toinen osapuoli, Saksa, pitää jotenkin kurissa kaikkein röyhkeintä yhteisvastuu-vedätystä. Nyttemmin kuitenkin Saksan politiikka näyttää tässä suhteessa muuttuneen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Avaus on silkkaa asiantuntematonta mustamaalausta ja valetta.
Tuollaista lykkäävät vain asiantuntemattomat EU-vihaajat.
MyösSuomi-viha kuuluu asiaan.
Itse valehtelet.
Juncker ja muu EU-eliitti on ihan avoimesti kertoneet EU-unelmistaan ja tavoitteistaan. Myös häikäilemättömistä menettelytavoistaan tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Puhua voi mitä vain.
Kaikki toiminnot EU:ssa on jäsenmaiden muodostamien instituutioiden hyväksyttävä.
Miten käy jos ei hyväksy kaikkia toimintoja?
No tietenkin joutuu mustalle listalle kuten Unkari ja Puola.
Ja tästä seuraa se, että EU joutuu jälleen rikkomaan perussopimusta.
Jos EU:n tarkoitus olisi yhdentymisessä luoda järjestelmä, jossa ollaan yhdessä vahvoja, miksi jäsenmaan itsenäinen pärjääminen ajetaan alas ja luodaan taloudellinen riippuvuus valtajärjestelmästä? Miksi vapaaehtoisesta jäsenyydestä rakennetaan pakkoliittoa? Miksi valtajärjestelmä häivyttää rajakäsitettä ja sekottaa Euroopan väestöä "vapaalla liikkuvuudella", jos tarkoitus olisi säilyttää demokratiat ja valtiot ehjinä, ja hyvinvoivina? Miksi valtajärjestelmässä demokratia ei toimi täysipainoisesti?
Kaikki tiet vie kohti Euroopan Suurvallan julistamista. Se on vain ajan kysymys, kun aihe nostetaan esille julkiseen keskusteluun ja alkaa sopeuttaminen siihen varsinaiseen yhdentymiseen. Sekin tullaan takuulla myymään ihmisille samalla tavalla, kuin myytiin jäsenyyden kannattaminen ja liittymisen puolesta äänestäminen: vaurautta, työpaikkoja, hyvinvointia.
Mielenkiintoisia on eu-uskovaisten kommentit. Elävät edelleen kymmenien vuosien takaisissa mielikuvissa, eivätkä näe sitä mitä tapahtuu suoraan silmien edessä.
Hölynpölyä.
EU elää Lissabonin perussopimuksen mukaisesti.
Pandemia on tuonut lisäongelman, jota hoidetaan yhteisellä velkaelvytyksellä.Se sopii perussopimuksen puittesiin.
Saksa ei saanut sotimalla Eurooppaa haltuunsa, nyt yritetään toista keinoa
Se on talous
Tavoitteena on sosialistinen Ranskan ja Saksan hallitsema liittovaltio.
Ei ole.Tosin se olisi nykytilannetta järkevämpi,mutta ei omaa alkuunsakaan riittävää kannatusta