Kuusi uhria

1. Polttouhri

Polttouhri osoittaa Kristusta, joka uhrasi itsensä viattomana Jumalalle. Sen tähden Pyhä Henki asettaa tämän uhrin ensi sijalle. Kun Herramme Jeesus Kristus astui alas tänne maan päälle täyttääkseen ihanan pelastustyönsä, oli Jumalan kunnian kirkastaminen hänen tärkein ja lähin päämääränsä.

"Katso, minä tulen; sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni" (Ps. 40:8-9). Nämä sanat määräsivät aina kaikki hänen tekonsa, jokaisen askeleen täällä maan päällä. Ja kaikkein selvimmin näemme niiden olevan määräävinä ristin työssä. Hän oli tullut tehdäkseen kaikessa Jumalan tahdon. Ylistetty olkoon Jumala, että tiedämme, mikä on meidän osamme tässä Jumalan tahdon täyttämisessä. "Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan" (Hepr. 10:10).

Kuitenkin tarkoitti Kristuksen työ ensi sijassa Jumalaa. Isän tahdon täyttäminen tämän maan päällä oli hänen suurin ilonsa ja onnensa. Eikä ainoakaan ennen häntä ollut sitä täyttänyt. Tosin jotkut Jumalan armon kautta "tekivät sitä, mikä on oikein Herran edessä", mutta ei ainoakaan ollut vielä milloinkaan ehdottomasti ja täydellisesti kaikessa täyttänyt Jumalan tahtoa. Ja juuri tämän Jeesus teki. Hän oli "kuuliainen kuolemaan saakka, jopa ristin kuolemaan asti" (Fil 2:8). "Hän vakaasti päätti suunnata kulkunsa Jerusalemiin" (Luuk. 9:51). Ja kun hän vaelsi Getsemanesta Golgatan ristille, toi hän ilmi sydämensä sisimmän halun sanoessaan: "Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" (Joh. 18:11).

2. Ruokauhri

Ruokauhri on esikuva ihmisestä Kristuksesta Jeesuksesta. Aivan kuten polttouhri kuvasi Kristusta kuolemassa, samoin ruokauhri kuvaa häntä elämässä. Kummassakaan ei ole puhe synnin kantamisesta. Polttouhrissa näemme kyllä sovinnon, mutta emme mitään synnin kantamista. Tämän huomaamme siitä, että kaikki poltettiin alttarilla. Jos siinä olisi tarkoitettu synnin kantamista, olisi se poltettu ulkona leiristä.

Ruokauhrissa ei puhuta mitään veren vuodatuksesta. Näemme siinä yksinkertaisesti vain ihanan kuvan Kristuksesta sellaisena kuin hän täällä maan päällä eli, vaelsi ja palveli kaikkia.

Herra Jeesus Kristus oli ainoa täydellinen ihminen, joka milloinkaan on maan päällä elänyt. Tämän täydellisen ihmisen kuvan näemme lestyissä jauhoissa, jotka olivat ruokauhrin perusaineksena. Niissä ei ollut ainoatakaan karkeaa jyvää, ei mitään epätasaisuutta, ei mitään kovaa ja jäykkää. Mitkään ulkonaiset olosuhteet tahi vaikutukset eivät päässeet Kristuksessa määrääviksi. Hänen ei milloinkaan tarvinnut katua ainoaakaan tekoa tahi peruuttaa ainoaakaan sanaa. Kaiken hän kesti aina yhtä tyynenä, kaikessa ilmenee tuo ylevä mielen tasapaino, jota lestyt jauhot niin sattuvasti kuvaavat. Lestyt jauhoja kuvaavat Kristuksen inhimillistä luontoa, jossa kaikki täydellisyydet yhtyvät.

Öljy ruokauhrissa on Pyhän Hengen vertauskuva. Öljyllä tässä uhrissa on kahdenlainen merkitys. Lestyihin jauhoja sekoitettiin öljyä, mikä kuvaa Jeesuksen siinneen Pyhästä Hengestä. Öljyä myös vuodatettiin ruokauhrin päälle, joka kuvaa sitä, että Jeesus myös voideltiin Pyhällä Hengellä kasteen yhteydessä, jolloin Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen muodossa.

Tahdon tässä myös huomauttaa, etteivät Krisuksen ihmisyys ja meidän ihmisyytemme mitenkään voineet yhtyä. Puhdas ei milloinkaan saata liittyä saastaiseen, eikä turmeltumaton turmeluksen alaiseen. Hengellinen ja lihallinen, taivaallinen ja maallinen, eivä tsaata yhtyä. Siitä seuraa, ettei Kristuksen lihaan tuleminen merkinnyt sitä, että hän olisi itseensä yhdistänyt meidän turmeltuneen luontomme. Jos hän olisi niin tehnyt, ei ristinkuolemaa olisi tarvittu. Silloinhan hänen ei olisi tarvinnut olla ahdistuksissa siksi kunnes hänen kasteensa oli täytetty. Vehnän jyvän ei olisi tarvinnut pudota maahan ja kuolla. Tämä on erittäin tärkeä seikka. Kristus kuolemansa kautta, eikä suuinkaan lihaan tulemisensa kautta, asettui sellaiseen asemaan, että hänen kansansa saattoi tulla eläväksi yhdessä hänen kanssaan.

Ruokauhrin perusaineena oli siis lestyt jauhot. Niiden täirkeimpinä lisinä olivat öljy ja suitsuke. Öljy kuvasi Kristuksen viran ja työn voimaa; suitsuke taas osoittaa, ketä hänen työnsä tarkoitti. Öljy osoittaa, että hän teki kaiken Jumalan Hengen kautta, suitsukse osoittaa, että hän teki kaiken Jumalan kunniaksi. Suitsukse edustaa sitä Kristuksen elämän puolta, joka oli aiottu yksinomaan Jumalaa varten. Jokaisesta hänen ajatuksestaan, sanastaan, katseestaan, joka teostaan, kaikesta kohosi otollinen ja hyvän tuoksuinen suitsuke Jumalan luo. Ruokauhrissa näemme hänen täydellisen työnsä ja ihmisluontonsa koko täydellisyyden. Näemme hänessä täydellisen, uhrautuvan ja kuuliaisen ihmisen, joka täällä maan päällä täytti Jumalan tahdon, eli ja vaikutti Jumalan Sanan mukaisesti ja Pyhän Hengen voimalla, joka näin toi Jumalalle suloisen ja otollisen suitsukkeen. Tämän merkityksen todistaa mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin se tosiasia, että kaikki suitsuke poltettiin alttarilla.

Ruokauhrissa oli myös suolaa. Jumalan liitonsuola kuvaa tämän liiton kestävyyttä. Jumala itse on sen liiton takuumies. Tämän ruokauhrin aines on niin tärkeä, ettemme milloinkaan voi sen merkitystä liian suureksi arvioida. "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä" (Kol. 4:6). Kristuksen, tuon täydellisen ihmisen, puheissa näemme aina tämän periaatteen toteutettuna.

Ruokauhrissa ei saanut olla mitään hapanta, joka kuvaa syntiä, eikä hunajaa, joka kuvaa ihmisessä olevaa näennäistä hyvää ja suloista. Molemmat ovat Jumalan edessä yhtä kelvottomia. Siksi niitä ei saanut käyttää ruokauhrissa. Siunattu Herramme Jeesus tiesi kyllä antaa luonnolle ja sen suhteille oman arvonsa. Hän tiesi, minkä verran hunajaa tarvittiin. Hän saattoi sanoa äidilleen: "Ettekö tienneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat." Ja kuitenkin hän sanoi myöhemmin rakkaalle opetuslapselleen: "Katso, äitisi!" Toisin sanoen: luonnon vaatimukset eivät milloinkaan saaneet estää Kristusta uhraamasta täydellisen ihmisyytensä kaikkia voimia Jumalalle. Hän ei jättänyt koskaan työtään kesken noudattaakseen luonnollisen siteiden vaatimuksia. Se olisi ollut hunajan sekoittamista ruokauhriin. "Hän vastasi heille ja sanoi: 'Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?' Ja katselleen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: 'Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini'" (Mark. 3:31-35).

3. Syntiuhri

Syntiuhreja on oikeastaa kahdenlaisia: rikosuhreja ja vikauhreja. Mutta niihin ei ole mahdollista tässä yhtedessä pureutua tarkemmin. Syntiuhrin tarkoitus oli ennen kaikkea kuvata sitä, miksi Kristus meidän edestämme tehtiin, eikä sitä, mitä hän itsessään oli.

Uskovaisen rauha kaikkiin synteihin nähden perustuu Jumalan Sanan todistukseen ja Kristuksen kalliiseen vereen. Uskovainen näkee Kristuksen uhrina, joka tuomittiin ja jota rangaistiin kaikkien meidän syntiemme tähden, joka ristillä riippuen kantoi syntiemme kaiken painon. Näemme hänen ottaneen päälleen vastuun kaikista synneistämme, eikä hän siis saattaisi olla siellä, missä hän nyt on, ellei hän olisi ratkaissut koko syntikysymystä iankaikkisen vanhurskauden vaatimusten mukaisesti. Niin täydelleen Kristus asettui meidän paikallemme ristillä, niin täysin olemme tulleet yhdeksi hänen kanssaan, ja niin täydelleen luettiin kaikki syntimme siellä hänelle, että kysymys meitä kohtaavasta tuomiosta ja vihasta ratkaistiin iäksi, poistettiin kokonaan. Se ratkaistiin kirouksen puulla jumalallisen vanhurskauden ja tahrattoman uhrin välillä. Ja nyt on uskovainen aivan yhtä täydelleen tullut yhdeksi Kristuksen kanssa kunnian istuimella, kuin Kristus tuli yhdeksi hänen kanssaan ristillä.

Vanhurskaus ja oikeus ei saata syyttää meitä mistään, koskapa se ei voi syyttää Kristusta mistään. Ja näin on iäti oleva. Jos uskovaista voitaisiin vielä syyttää jostain, merkitsisi se samalla, että epäillään Kristuksen sijaisuhrin merkitystä, minkä hän uhrasi mennessään kuolemaan meidän tähtemme; epäillään siis, ettei Kristus ristillä olekaan tullut täysin yhdeksi meidän kanssamme.

Ja kun uskon silmällä näemme Kristuksen todellisena syntiuhrina, näemme hänet sellaisena, joka otti päälleen täydellisen ihmisyyden ja uhrasi tämän täydellisen elämänsä ristillä, koska meidän syntimme siellä luettiin hänelle. Mutta näemme hänet myös sinä Vapahtajana, jolla itsessään on iäinen, jumallinen elämän voima, ja joka tämän elämän voimalla nousi haudasta, ja antaa nyt tämän iäisen, jumalallisen ylösnousemuselämänsä j o k a i s e l l e, joka uskoo hänen nimeensä.

Syntiuhri poltettiin "leirin ulkopuolella". Samoin meidän tulee mennä ulkopuolelle kaiken tämän maailman muotojumaliisuuden ja pyyteitten. Vaikka Kristuksen kärsimykset ovat avanneet meille pääsyn taivaaseen, merkitsee hänen kärsimystensä paikka myös sitä, että me olemme maailman hylkäämiä. Hänen kuolemansa on valmistanut meille kaupungin ylhäällä; se paikka, jossa hän kuoli, riistää meiltä kaupungin täällä alhaalla. Hän kärsi portin ulkopuolella, ja niin tehden hylkäsi Jerusalemin, joten se ei enää ollut Jumalan vaikutuksen keskus täällä maan päällä. Meille sanotaankin: "menkäämme hänen tykönsä". Tämä määrää kaikki ihmisten leirinrakennusyritykset, rakensivatpa he sitten minkälaisia leirejä tahansa. Jos ihmiset rakentavat "pyhän kaupungin", on sinun etsittävä hyljättyä Kristusta sen "portin ulkopuolelta". Jos ihmiset pystyttävät uskonnollisen leirin, niin kutsukootpa he sitä millä nimellä tahansa, joka tapauksessa sinun on mentävä "ulos leiristä", jos mielit löytää hyljätyn Kristuksen.

4 Vikauhri

Erotamme vikauhrissa kaksi eri lajia, nimittäin J u m a l a a ja i h m i s i ä vastaan tehdyn rikoksen tähden uhrattavia uhreja. "Jos joku lankeaa uskottomuuteen ja erehdyksessä rikkoo anastamalla sitä, mikä on Herralle pyhitetty, tuokoon hyvityksenä Herralle vikauhriksi virheettömän oinaan..." Tässä on puhe varmasta, määrätystä synnistä, joka oli tehty jossakussa, mikä Herralle pyhitetty oli. Ja vaikka se oli tapahtunut erehdyksessä, ei sitä voitu ilman muuta sivuuttaa. Jumala saattaa antaa anteeksi kaikki rikokset, mutta hän ei voi leväperäisesti sivuuttaa pienintäkään rahtua tahi piirtoa. Hän täydellisen armonsa takia voi antaa anteeksi. Ja täydellisen pyhyytensä tähden hän ei voi sivuuttaa mitään rikkomusta ilman sovitusta.

Uudestisyntymätön ihminen lohduttaa itseään sillä, että Jumala on armollinen ja laupias; mutta emme kuule hänen milloinkaan iloitsevan Jumalan pyhyydestä. Uudestisyntynyt ihminen taas iloitsee Jumalan pyhyydestä; ja näkee sen ilmestyneen ihanimpana ja täydellisimpänä Herran Jeesuksen Kristuksen ristillä. Tämä pyhyys on laskenut hänen rauhansa syvät perustukset. Ja se on vielä sen lisäksi tehnyt hänet siitä onnelliseksi, joten hän nyt iloitsee tästä rauhasta ja vihaa syntiä. Mahdotonta olisi nauttia todellista rauhaa ja vapautta, ellemme tietäisi jumalallisen vikauhrimme täyttäneen kaiken, mikä koski Herralle pyhitettyä.

"Ja mitä hän on pyhitetystä anastanut itselleen, sen hän korvatkoon ja pankoon siihen lisäksi viidennen osan sen arvosta ja antakoon papille". Tuon viidennen osan lisääminen osoittaa vikauhrissamme sen, kuinka Jumala on lunastuksessa voittanut enemmän kuin hän kadotti lankeemuksessa. Lunastus tuottaa hänelle paljon runsaamman kunnian ja ylistyksen kuin luominen milloinkaan olisi voinut tuottaa. "Jumalan pojat" saattoivat Jeesuksen tyhjän haudan ääressä voimakkaammin ja täydellisemmin ylistää Jumalaa, kuin milloinkaan katsellessaan täytettyä luomistyötä.

Samaa sääntöä on noudatettava silloinkin, kun on rikottu lähimmäistä vastaan. Viidesosa oli maksettava ylimääräistä. Se kuvaa sitä kuinka hän saa olla siunauksesti lähimmäisilleen. Sekä Jumala että ihminen on saavuttanut suuren voiton ristin kautta. Ristin tähden saattaa uskovainen sanoa: "Huolimatta kaikesta vääryydestä, mitä minulle on tapahtunut, ja kaikista minua vastaan tehdyistä rikoksista, huolimatta kaikesta pahasta, mikä minua on kohdannut, olen sittenkin ristillä voittaja.

Jumalan kirkkauden evankeliumi on ainoa voima, joka voi lähettää ihmisen jälleen sen maailman keskelle, joka on ollut hänen syntiensä, kaikkien hänen rikostensa ja erehdystensä todistaja; se voi lähettää hänet niiden luo, jotka jollain tavoin ovat saaneet kärsiä hänen pahojen tekojensa tähden, ja täyttää hänet sellaisella armolla, ettei hän ainoastaan hyvitä tehtyä pahaa, vaan vieläpä tuon saman armon voimalla voi rakastaa vihollisia, tehdä hyvää niille, jotka häntä vihaavat, ja rukoilla niiden puolesta, jotka häntä vainoavat. Näin hän ikään kuin maksaa viidenneksen yli hinnasta. Sellainen on Jumalan armo, joka vaikuttaa suuren vikauhrimme yhteydessä.

Jokaisessa uhrissa näemme jonkin erikoisen kuvan Herrasta Jeesuksesta ja hänen työstään; ja jokainen näistä kuvista esiintyy siinä juuri luonteenomaisimpinen piirteineen. Hengellisen mielen velvollisuus sekä sydämen ilo on omistaa jokainen tällainen todistus Herrasta Jeesuksesta.