Aloitetaan tähän ketju jossa käsitellään kuolemaa. Aiheen uskonlahkosta ja kirkosta riippumatta yksi suuri pelotteluväline on kuolema. Onko joku miettinyt syytä tarkemmin?
On biologinen tosiasia, että jonain päivänä ruumiistamme elämä kaikkoaa. Monissa uskonnoissa kuolema on rangaistuksista pahin. Ilmeisesti elämä itsessään on niin mielenkiintoinen ja tavoitteellinen, että elämä kannattaa.
Minä olen miettinyt kuolemaa tapahtumana ja kulttuurillisena osana eri uskonnoissa jo kymmenkunta vuotta. Tai oikeastaan jo teininä viehätyin hautajaisista, vainajalla ei ole mitään hätää, lähiomaiset itkevät ja surevat läheisen poislähtöä, siis ikävää ja kaipausta. Onko tämä sitä surua...
Niin, monenlaisia ajatuksia on tässä vuosien aikana ollut kuolemasta ja ihmisten suhtautumisessa kuolemaan. Nyt tutkin vapaa-ajallani kuoleman vaikutusta yhteisöön, jossa vainaja eli. Joissain kulttuureissa pistetään tanssiksi, ehkä täälläkin, jos inhottu ja vihattu henkilö menehtyy. Yleensä suomessa kyllä pyritään siihen vanhaan oppiin vainajan kunnioittamisesta ja hillitystä, omaisten menetykseen ja suruun osaa ottamista.
Kuoleman lopullisuus ja peruuttamattomuus (joissain uskonnoissa kyllä toista opetetaan) sekä suru ja kaipaus, ne kiehtovat jollain tavalla. Eteläisellä, ns pakanallisella alueella pistetään juhlat pystyyn, nautitaan alkoholia, tanssitaan ja riemuitaan vainajan matkan alkamista. No, olen eläinten kuolemaa nähnyt koko ajan ja ymmärrän että sekin on vain osa kiertokulkua, energioiden kierrätystä olomuodosta toiseen.
Kommentoikaa kuolemaa, miten se vaikuttaa sinuun tai yhteisöösi. Jättäkää ne lyhyet höpöhöpö-huutelut pois, kuolema on ainoa varmaa asia sinunkin elämässäsi.
On biologinen tosiasia, että jonain päivänä ruumiistamme elämä kaikkoaa. Monissa uskonnoissa kuolema on rangaistuksista pahin. Ilmeisesti elämä itsessään on niin mielenkiintoinen ja tavoitteellinen, että elämä kannattaa.
Minä olen miettinyt kuolemaa tapahtumana ja kulttuurillisena osana eri uskonnoissa jo kymmenkunta vuotta. Tai oikeastaan jo teininä viehätyin hautajaisista, vainajalla ei ole mitään hätää, lähiomaiset itkevät ja surevat läheisen poislähtöä, siis ikävää ja kaipausta. Onko tämä sitä surua...
Niin, monenlaisia ajatuksia on tässä vuosien aikana ollut kuolemasta ja ihmisten suhtautumisessa kuolemaan. Nyt tutkin vapaa-ajallani kuoleman vaikutusta yhteisöön, jossa vainaja eli. Joissain kulttuureissa pistetään tanssiksi, ehkä täälläkin, jos inhottu ja vihattu henkilö menehtyy. Yleensä suomessa kyllä pyritään siihen vanhaan oppiin vainajan kunnioittamisesta ja hillitystä, omaisten menetykseen ja suruun osaa ottamista.
Kuoleman lopullisuus ja peruuttamattomuus (joissain uskonnoissa kyllä toista opetetaan) sekä suru ja kaipaus, ne kiehtovat jollain tavalla. Eteläisellä, ns pakanallisella alueella pistetään juhlat pystyyn, nautitaan alkoholia, tanssitaan ja riemuitaan vainajan matkan alkamista. No, olen eläinten kuolemaa nähnyt koko ajan ja ymmärrän että sekin on vain osa kiertokulkua, energioiden kierrätystä olomuodosta toiseen.
Kommentoikaa kuolemaa, miten se vaikuttaa sinuun tai yhteisöösi. Jättäkää ne lyhyet höpöhöpö-huutelut pois, kuolema on ainoa varmaa asia sinunkin elämässäsi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikään muu ei olekaan varmaa täällä sanan säilän heiluessa, kuolema tulee, fyysinen ruumiimme tulee sammumaan jossain vaiheessa. Emme itse tiedä, onko se ensi yönä vai 50 vuoden päästä. Siksi uskonlahkosta riippumatta kannattaa elää siten, että on valmis lähtemään milloin kutsu käy. Kuoleman jälkeen ei kuolleella ole enää mitään hätää, todellakin lähinnä omaiset itkevät ikävää ja kaipaustaan. Kunnioitetaan vainajia muistavia edes sen verran ettei kommentoida uutiskynnyksen ylittävää kuolemaa pariin päivään, olipa kuolema tullut kolarin, tahallisen teon tai sairauden heikentämän ruumiin sammuessa. Nauttikaa joulun ajasta, enää ei ole pitkä aika kristuksen syntymäjuhlaan ja siitä tulee tällä kertaa todella mahtava.
Muuten hyvä, mutta tuon epäjumalan kolmasosan syntymäpäivästä ei ole kyse.
Ensinnäkin ei ole ollenkaan vatmaa, että kristus ylipäätään syntyi, toiseksi hän ehkä syntyi syksyllä ja kolmanneksi hän ei todellakaan ollut jumalan poika, eikä varmasti lunastanut kenenkään syntejä.
Jouluna tapahtuu paljon ihmeitä, ehkäpä sinäkin ennen uutta vuotta uskot jo sen mitä tulet näkemään parin viikon päästä. En kerro enempää koska sensuuri iskee näköjään jos vähän haiskahtaakaan odotettu tapahtuma, etsi itse lisätietoa netistä.