Vääristyneitä tutkimuksia tehdään ateismin hyväksi!

Aivankuten Jumalallekin kävi, perusteet edelliseeni.

Pallejaan Nuuskiva Luterilainen palstalla uskoo
Jumalaansa tai joulupukkiin muttei itseensä

Tutkimukset eivät olleet yhtäpitäviä, sillä 10 tutkimusta löysi uskonnon ja älykkyyden välillä positiivisen korrelaation.
Tämä herättää kysymyksen tutkimusten ja tutkijoiden maailmankuvasta.
Tietyn maailmankuvan omaava ihminen liputtaa oman maailmankuvansa puolesta ja antaa siitä positiivisen lausunnon ja siinä samalla saattaa antaa negatiivisen lausunnon muiden uskomuksista ja maailmankuvasta.
Tässä suhteessa monissa tutkimuksissa on aina astian makua, eivätkä ne ole aina täysin oikeita ja rehellisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimukset eivät olleet yhtäpitäviä, sillä 10 tutkimusta löysi uskonnon ja älykkyyden välillä positiivisen korrelaation.
Tämä herättää kysymyksen tutkimusten ja tutkijoiden maailmankuvasta.
Tietyn maailmankuvan omaava ihminen liputtaa oman maailmankuvansa puolesta ja antaa siitä positiivisen lausunnon ja siinä samalla saattaa antaa negatiivisen lausunnon muiden uskomuksista ja maailmankuvasta.
Tässä suhteessa monissa tutkimuksissa on aina astian makua, eivätkä ne ole aina täysin oikeita ja rehellisiä.

<< Tutkimukset eivät olleet yhtäpitäviä, sillä 10 tutkimusta löysi uskonnon ja älykkyyden välillä positiivisen korrelaation.
Tämä herättää kysymyksen tutkimusten ja tutkijoiden maailmankuvasta. >>

Öö siis, juuri siksi tuollaisia meta-analyyttisiä tutkimuksia tehdään, että saadaan kaikkien tutkimusten data arviointiin yhdellä mittapuulla. Näin nimenomaan N kasvaa valtavasti ja tätä myöden myös P-arvot tuottavat merkityksellisiä päätelmiä. Yksittäiset tutkimukset voivat olla kohtalaisen pienellä N:llä, joten niiden tilastollinen pätevyys ei riitä. Meta-analyyttisessä tarkastelussa se riittää. Käsittääkseni positiivisen korrelaation tutkimukset eivät ole olleet tilastollisesti merkitseviä (kaikki ainakaan) vaikka onhan siellä ainakin joku hyvin vanha tutkimus, jossa tällainen positiivinen korrelaatio on todettu aika vankastikin. Tosin siis esim. -40-luvun (en muista, oliko se -30- vai -40-lukua) ateisti onkin varmasti ollut yhteiskunnan hylkiö, joten alhaisempi älykkyys on hyvin todennäköistä. Nykypäivänä uskonnollinen tasa-arvo on noussut aivan eri sfääreihin, joten moderni tilastodata paljastaa varsin hyvin, mistä on kyse.

Tuo on tosiaan ihan kylmä matemaattinen tilastoanalyysi tutkitusta tiedosta, jolla on saatu tulos, että ateistit ovat merkittävästi älykkäämpiä kuin uskovat (vaikka itse ero on kohtalaisen pieni).

<< Tietyn maailmankuvan omaava ihminen liputtaa oman maailmankuvansa puolesta ja antaa siitä positiivisen lausunnon ja siinä samalla saattaa antaa negatiivisen lausunnon muiden uskomuksista ja maailmankuvasta. >>

Voi olla, mutta siis ihan tilastomatemaattinen data ei kuitenkaan valehtele: uskovat ovat ateisteja tyhmempiä keskimäärin.

[Ja tosiaan, missä lukee, että tutkijat ovat kaikki olleet ateisteja ? Meta-analyyttisessä tutkimuksessa tutkijajoukko kasvaa suureksi, niin varmasti siellä on ollut mukana myös uskovia.]

<< Tässä suhteessa monissa tutkimuksissa on aina astian makua, eivätkä ne ole aina täysin oikeita ja rehellisiä. >>

Mutta varsinkin tutkimuksia epäilevän aivan selkeästi suuntautuneen ja pelkästään subjektiivisen lausunnon rehellisyys ja oikeellisuus on varsin varsin heikko. Tosiaan, tutkimusdata on avointa. Jos teisti haluaa analysoida sen uudelleen, niin mitä luulet, antaako tilastomatematiikka siitä eri tuloksen sillä kertaa ? Niinpä: ei anna.

Valitan, vaikka kuinka haluaisit, ettei kyse olisi tieteellisestä faktasta, niin se ei vaan muuksi muutu sillä, että oikein kovasti poljet jalkaa ja väität matematiikkaa virheelliseksi. Ateistit vaan ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin uskovat. Ei voi mitään. On vaan pakko elää tämän faktan kanssa vaikka se kuinka jurppisi. Uskovan heikommalle älykkyydelle on esitetty ihan päteviä perustujakin, joten tiedetään jo kohtalaisen varmaksi, miksi uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit.

Anonyymi kirjoitti:

<< Tutkimukset eivät olleet yhtäpitäviä, sillä 10 tutkimusta löysi uskonnon ja älykkyyden välillä positiivisen korrelaation.
Tämä herättää kysymyksen tutkimusten ja tutkijoiden maailmankuvasta. >>

Öö siis, juuri siksi tuollaisia meta-analyyttisiä tutkimuksia tehdään, että saadaan kaikkien tutkimusten data arviointiin yhdellä mittapuulla. Näin nimenomaan N kasvaa valtavasti ja tätä myöden myös P-arvot tuottavat merkityksellisiä päätelmiä. Yksittäiset tutkimukset voivat olla kohtalaisen pienellä N:llä, joten niiden tilastollinen pätevyys ei riitä. Meta-analyyttisessä tarkastelussa se riittää. Käsittääkseni positiivisen korrelaation tutkimukset eivät ole olleet tilastollisesti merkitseviä (kaikki ainakaan) vaikka onhan siellä ainakin joku hyvin vanha tutkimus, jossa tällainen positiivinen korrelaatio on todettu aika vankastikin. Tosin siis esim. -40-luvun (en muista, oliko se -30- vai -40-lukua) ateisti onkin varmasti ollut yhteiskunnan hylkiö, joten alhaisempi älykkyys on hyvin todennäköistä. Nykypäivänä uskonnollinen tasa-arvo on noussut aivan eri sfääreihin, joten moderni tilastodata paljastaa varsin hyvin, mistä on kyse.

Tuo on tosiaan ihan kylmä matemaattinen tilastoanalyysi tutkitusta tiedosta, jolla on saatu tulos, että ateistit ovat merkittävästi älykkäämpiä kuin uskovat (vaikka itse ero on kohtalaisen pieni).

<< Tietyn maailmankuvan omaava ihminen liputtaa oman maailmankuvansa puolesta ja antaa siitä positiivisen lausunnon ja siinä samalla saattaa antaa negatiivisen lausunnon muiden uskomuksista ja maailmankuvasta. >>

Voi olla, mutta siis ihan tilastomatemaattinen data ei kuitenkaan valehtele: uskovat ovat ateisteja tyhmempiä keskimäärin.

[Ja tosiaan, missä lukee, että tutkijat ovat kaikki olleet ateisteja ? Meta-analyyttisessä tutkimuksessa tutkijajoukko kasvaa suureksi, niin varmasti siellä on ollut mukana myös uskovia.]

<< Tässä suhteessa monissa tutkimuksissa on aina astian makua, eivätkä ne ole aina täysin oikeita ja rehellisiä. >>

Mutta varsinkin tutkimuksia epäilevän aivan selkeästi suuntautuneen ja pelkästään subjektiivisen lausunnon rehellisyys ja oikeellisuus on varsin varsin heikko. Tosiaan, tutkimusdata on avointa. Jos teisti haluaa analysoida sen uudelleen, niin mitä luulet, antaako tilastomatematiikka siitä eri tuloksen sillä kertaa ? Niinpä: ei anna.

Valitan, vaikka kuinka haluaisit, ettei kyse olisi tieteellisestä faktasta, niin se ei vaan muuksi muutu sillä, että oikein kovasti poljet jalkaa ja väität matematiikkaa virheelliseksi. Ateistit vaan ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin uskovat. Ei voi mitään. On vaan pakko elää tämän faktan kanssa vaikka se kuinka jurppisi. Uskovan heikommalle älykkyydelle on esitetty ihan päteviä perustujakin, joten tiedetään jo kohtalaisen varmaksi, miksi uskovat ovat keskimäärin tyhmempiä kuin ateistit.

Tutkijat sanoivat älykkäiden ihmisten kykenevän hillitsemään itsensä, jonka tähden he eivät ole taipuvaisia uskonnollisille vakaumuksille.
Minun mielestäni näillä "älykkäillä" ateisteilla ei ole yhtään enempää itsehillintää kuin muillakaan ihmisillä. He eivät usko Jumalaan ja siksi he eivät liity jäseniksi uskontoihin tai uskonnollisiin ryhmiin ja yhteisöihin. Kyseessä ei ole siis itsehillintä, vaan vakaumus, jonka mukaan he eivät usko Jumalaan.
Näillä "älykkäillä" ateisteilla on todellisuudessa yhtä vähän itsehillintää kuin muillakin ihmisillä. Ateistien keskuudessa on paljon avioeroja sekä useita seksisuhteita, alkoholismia, rahanhimoa, peliriippuvuuksia, kateutta ja katkeruutta jne. Tutkimuksen esille tuoma itsehillintä oli harhaanjohtava tieto, koska ateisti ei usko Jumalaan ja siksi hän ei liity mihinkään uskontoon tai uskonnolliseen uskomukseen.
Tutkimuksessa tuotiin esille, että "älykkäät" ateistit oman loistavan älynsä kautta kykenevät suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia, ajattelemaan abstraktisti, ymmärtämään monimutkaisia asioita, oppimaan nopeasti sekä oppimaan kokemuksista.
Tämäkin tieto on harhaanjohtavaa, sillä kyse on yleensä teoreettisesta viisaudesta, ei käytännön elämästä, joka vasta oikeasti mittaa sen kuinka viisas tai älykäs ihminen on.
"Älykäs" ateisti voi kokea monta avioeroa tai parisuhdetta, jonka hän ajaa aina karille. Parisuhde on monimutkainen asia, jossa on monia ulottuvuuksia, jotka pitää pystyä ratkomaan huomioonottaen myös puolisonsa. Kun "älykäs" ateisti toistuvasti ajaa parisuhteensa karille, niin hän osoittaa sen ettei hän kykene ratkomaan asioita eikä oppimaan virheistään ja kokemuksistaan. Elämä ei ole teoreettista paperiviisautta, vaan käytännön elämää, jossa tarvitaan paljon viisautta sekä kykyä ratkoa monenlaisia ongelmia. Tässä valossa asia nähtynä kirjaviisaus ei pitkälle kanna, vaan tarvitaan käytännön viisautta, sillä itse elämä on aina käytännön elämää, ei pelkkää teoriaa. Ei tietenkään kaikkien ateistien elämässä vaikuta edellä luetellut ikävät asiat, mutta monien ateistien elämään nuo ikävät asiat kuuluvat.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat sanoivat älykkäiden ihmisten kykenevän hillitsemään itsensä, jonka tähden he eivät ole taipuvaisia uskonnollisille vakaumuksille.
Minun mielestäni näillä "älykkäillä" ateisteilla ei ole yhtään enempää itsehillintää kuin muillakaan ihmisillä. He eivät usko Jumalaan ja siksi he eivät liity jäseniksi uskontoihin tai uskonnollisiin ryhmiin ja yhteisöihin. Kyseessä ei ole siis itsehillintä, vaan vakaumus, jonka mukaan he eivät usko Jumalaan.
Näillä "älykkäillä" ateisteilla on todellisuudessa yhtä vähän itsehillintää kuin muillakin ihmisillä. Ateistien keskuudessa on paljon avioeroja sekä useita seksisuhteita, alkoholismia, rahanhimoa, peliriippuvuuksia, kateutta ja katkeruutta jne. Tutkimuksen esille tuoma itsehillintä oli harhaanjohtava tieto, koska ateisti ei usko Jumalaan ja siksi hän ei liity mihinkään uskontoon tai uskonnolliseen uskomukseen.
Tutkimuksessa tuotiin esille, että "älykkäät" ateistit oman loistavan älynsä kautta kykenevät suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia, ajattelemaan abstraktisti, ymmärtämään monimutkaisia asioita, oppimaan nopeasti sekä oppimaan kokemuksista.
Tämäkin tieto on harhaanjohtavaa, sillä kyse on yleensä teoreettisesta viisaudesta, ei käytännön elämästä, joka vasta oikeasti mittaa sen kuinka viisas tai älykäs ihminen on.
"Älykäs" ateisti voi kokea monta avioeroa tai parisuhdetta, jonka hän ajaa aina karille. Parisuhde on monimutkainen asia, jossa on monia ulottuvuuksia, jotka pitää pystyä ratkomaan huomioonottaen myös puolisonsa. Kun "älykäs" ateisti toistuvasti ajaa parisuhteensa karille, niin hän osoittaa sen ettei hän kykene ratkomaan asioita eikä oppimaan virheistään ja kokemuksistaan. Elämä ei ole teoreettista paperiviisautta, vaan käytännön elämää, jossa tarvitaan paljon viisautta sekä kykyä ratkoa monenlaisia ongelmia. Tässä valossa asia nähtynä kirjaviisaus ei pitkälle kanna, vaan tarvitaan käytännön viisautta, sillä itse elämä on aina käytännön elämää, ei pelkkää teoriaa. Ei tietenkään kaikkien ateistien elämässä vaikuta edellä luetellut ikävät asiat, mutta monien ateistien elämään nuo ikävät asiat kuuluvat.

Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen kerännyt Psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää tuloksensa näin:

”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.”

No voi harmi kun ei nyt osunut ollenkaan uskovan säälittävän epätoivoiseen yritykseen mustamaalata ja demonisoida ateisteja. Mutta olisihan se uutta, jos uskova kykenisi rehellisyyteen, eikä vain vanhojen valheiden kierrättämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat sanoivat älykkäiden ihmisten kykenevän hillitsemään itsensä, jonka tähden he eivät ole taipuvaisia uskonnollisille vakaumuksille.
Minun mielestäni näillä "älykkäillä" ateisteilla ei ole yhtään enempää itsehillintää kuin muillakaan ihmisillä. He eivät usko Jumalaan ja siksi he eivät liity jäseniksi uskontoihin tai uskonnollisiin ryhmiin ja yhteisöihin. Kyseessä ei ole siis itsehillintä, vaan vakaumus, jonka mukaan he eivät usko Jumalaan.
Näillä "älykkäillä" ateisteilla on todellisuudessa yhtä vähän itsehillintää kuin muillakin ihmisillä. Ateistien keskuudessa on paljon avioeroja sekä useita seksisuhteita, alkoholismia, rahanhimoa, peliriippuvuuksia, kateutta ja katkeruutta jne. Tutkimuksen esille tuoma itsehillintä oli harhaanjohtava tieto, koska ateisti ei usko Jumalaan ja siksi hän ei liity mihinkään uskontoon tai uskonnolliseen uskomukseen.
Tutkimuksessa tuotiin esille, että "älykkäät" ateistit oman loistavan älynsä kautta kykenevät suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia, ajattelemaan abstraktisti, ymmärtämään monimutkaisia asioita, oppimaan nopeasti sekä oppimaan kokemuksista.
Tämäkin tieto on harhaanjohtavaa, sillä kyse on yleensä teoreettisesta viisaudesta, ei käytännön elämästä, joka vasta oikeasti mittaa sen kuinka viisas tai älykäs ihminen on.
"Älykäs" ateisti voi kokea monta avioeroa tai parisuhdetta, jonka hän ajaa aina karille. Parisuhde on monimutkainen asia, jossa on monia ulottuvuuksia, jotka pitää pystyä ratkomaan huomioonottaen myös puolisonsa. Kun "älykäs" ateisti toistuvasti ajaa parisuhteensa karille, niin hän osoittaa sen ettei hän kykene ratkomaan asioita eikä oppimaan virheistään ja kokemuksistaan. Elämä ei ole teoreettista paperiviisautta, vaan käytännön elämää, jossa tarvitaan paljon viisautta sekä kykyä ratkoa monenlaisia ongelmia. Tässä valossa asia nähtynä kirjaviisaus ei pitkälle kanna, vaan tarvitaan käytännön viisautta, sillä itse elämä on aina käytännön elämää, ei pelkkää teoriaa. Ei tietenkään kaikkien ateistien elämässä vaikuta edellä luetellut ikävät asiat, mutta monien ateistien elämään nuo ikävät asiat kuuluvat.

<< Tutkijat sanoivat älykkäiden ihmisten kykenevän hillitsemään itsensä, jonka tähden he eivät ole taipuvaisia uskonnollisille vakaumuksille. >>

Eiköhän sentään vaan ihan älyn rakenteet ole tuo syyksi ehdoteltu: vähemmän älykkäällä on tyypillisemmin maagisia selityksiä (eli henkistä kyvyttömyyttä rationaaliseen selitykseen). Itsehillintä on vaan yksi älykkyyden kanssa korreloivista ominaisuuksista.

<< Minun mielestäni näillä "älykkäillä" ateisteilla ei ole yhtään enempää itsehillintää kuin muillakaan ihmisillä. >>

Mutta kun tässä ei kysellä Sinun mielipidettäsi vaan faktoja.

<< He eivät usko Jumalaan ja siksi he eivät liity jäseniksi uskontoihin tai uskonnollisiin ryhmiin ja yhteisöihin. Kyseessä ei ole siis itsehillintä, vaan vakaumus, jonka mukaan he eivät usko Jumalaan. >>

Ei vaan kysymys on siitä, mikä on johtanut tilanteeseen, että ihmisellä on ko. kaltainen vakaumus. Se on se juurisyy.

<< Näillä "älykkäillä" ateisteilla on todellisuudessa yhtä vähän itsehillintää kuin muillakin ihmisillä. Ateistien keskuudessa on paljon avioeroja sekä useita seksisuhteita, alkoholismia, rahanhimoa, peliriippuvuuksia, kateutta ja katkeruutta jne. >>

Tottakai ateisteilla on myös sosiaalisia ongelmia (ei niistä eroon pääse vaikka olisi kuinka älykäs). Kuitenkin esim. tuo vähäisempi impulsiivisuus ateisteilla (joka siis liittyy korkeampaan älykkyyteen; ja taas: puhutaan pelkästään keskimääräisestä tapauksesta) johtaa esim. siihen, että vankiloissa on vähemmän ateisteja kuin kansassa keskimäärin. Samoin ateistien avioliitot ovat keskimäärin kestävämpiä kuin uskovien, mikä varmasti ainakin osittain johtuu nimenomaan älykkyyden tasosta.

Tiedän toki sen, että hihhuliseuroissa aina selitetään, että jos ei anna jumalan vaikuttaa elämäänsä, joutuu helposti päihteiden valtaan tai jos ei anna sydäntään Jeesukselle, niin peliriippuvuus vaanii heti nurkan takana. Samoin seksuaalisuus riistäytyy oitis pettämiseen ja vaaralliseen seksuaalikäyttäytymiseen, jos saarnamiehen sanoja ei kuuntele tarkasti ja pidä koko ajan Jeesusta mielessä - ja housuja jalassa. Näin luodaan mielikuvaa siitä, että nimenomaan nämä vähiten jumaliin uskovat, ateistit, olisivat sitten tässä pelissä heikoimmassa asemassa: heillä sitten olisi kaikkein eniten näitä ongelmia aiheuttavia käyttäytymismuotoja (mikä seuraa siis loogisesti saarnamiesten puheesta), MUTTA kun se ei vaan pidä paikkaansa. Nimenomaan ateistit kärsivät harvemmin alkoholismista/riippuvuuksista tai rikkovasta seksuaalikäyttäytymisestä tms. sosiaalisista ongelmista kuin uskovat. Kyllä. Tilanne todella on niin päin (eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin uskovat). Se saattaa kuulostaa korvaasi kummalliselta, miten ihmeessä ilman Jumalaa voi pystyä elämään jopa keskimäärin paremmin kuin "Jeesuksen vahdissa, tiukassa liekanarussa", mutta näin tosiaan käy. Silloin kun ihminen joutuu vastaamaan itselleen teoistaan ja tietää, ettei typeryyksiään saa anteeksi taivaalliselta isähahmolta (sic !) vaan seuraukset joutuu kantamaan itse, niin sepä taitaa olla se tekijä, joka saa ihmisen myöskin miettimään omia toimiaan (tai toisin päin: kun ei toimi impulsiivisesti, ei tarvitse myöskään alkaa kuvitella taikajimeja, jotka taikoisivat pahojen tekojen seuraukset pois niin, ettei niiden vastuuta tarvitsisi kantaa).

<< Tutkimuksessa tuotiin esille, että "älykkäät" ateistit oman loistavan älynsä kautta kykenevät suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia, ajattelemaan abstraktisti, ymmärtämään monimutkaisia asioita, oppimaan nopeasti sekä oppimaan kokemuksista. >>

Niin, tuollaiset ominaisuudet taitavat olla juuri älyn määritelmässä. Ja tosiaan, tuollaisten ominaisuuksien korkea taso ennustaa esim. parempaa tulotasoa, korkeampaa yhteiskunnallista asemaa, korkeampaa koulutusta, vähäisempää rikollisuutta, vähäisempiä sosiaalisia ongelmia - ja tosiaan vähäisempää uskonnollisuutta.

<< Tämäkin tieto on harhaanjohtavaa, sillä kyse on yleensä teoreettisesta viisaudesta, ei käytännön elämästä, joka vasta oikeasti mittaa sen kuinka viisas tai älykäs ihminen on. >>

Monesti mittaus tosiaan tarkoittaa teoreettisella tasolla olevaa esim. oppimisen kykyä (toki esim. jonkin laitteen toiminnan oppiminen on ihan konkreettista), mutta kun tuo nimenomaan korreloi kaiken muun mainitun kanssa: se, että pärjää hyvin esitettyjen mittareiden suhteen, korreloi sen kanssa, että pärjää hyvin myös siellä käytännön elämässä. Ei ne yksi yhteen mene, mutta keskimääräisestä tässä koko ajan puhutaan.

<< "Älykäs" ateisti voi kokea monta avioeroa tai parisuhdetta, jonka hän ajaa aina karille. >>

Näin voi käydä. Tosin siis uskovien avioliitto päätyy useammin eroon kuin ateistin. [Ja avioliitot ovat uskovilla onnettomampia ylipäätään kuin ateistien liitot.]

<< Ei tietenkään kaikkien ateistien elämässä vaikuta edellä luetellut ikävät asiat, mutta monien ateistien elämään nuo ikävät asiat kuuluvat. >>

Ja siis vielä useamman uskovan. Valitettavasti.

Olet pihalla....

Tällä oalstalla on monta!

Kama on "hyvää"

Näin latelee impitwntti!

1 1 = 3

Usko at?????

Anonyymi kirjoitti:

Usko at?????

Uskosi mahdollistaa tämän, aina kannattaa olla käsi selän takana.
Eli aina varasuunnitelma kaikessa, lievä paranoia on tervettä.