Liittyivätkö ne siihen että hänen rykmenttinsä kärsi poikkeuksellisen rajuihin tappiohin sekä oman miehistön ammuttamiseen tykistöllä? Oliko Ehrnrooth poikkeuksellisen innokas tarjoutumaan rykmenttinsä kanssa kaikkein verisimpiin taisteluihin vai näkikö divisioonan ja armeijakunnan komentajat että hän ei ainakaan vastustaisi oman rykmenttinsä tapattamista?
Adolf Ehrnroothin itsensä esilläpitämisen todelliset motiivit
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aatu oli nuori upseeri, ja kovat taistelut, ja aatu oli lisäksi pervitiini koukussa. Siis sumussa meni. Julmaa touhua.
Myöhemmin oli sitten tilaisuus olla viimeisiä muistelijoita, ja varmaan häntä yllytettiin muisteloihin, ja muistot kaunistuu ja muuttuu.
Lisänä se, että kun Nl kaatui ja heikentyi, meillä alkoi keulia noi sota-asiat yms. ja politiikkakin. Nopeasti unohdettiin kuunteluoppilaan asema.
Ja myös ahneesti aletiin eriarvoistaa suomea.
Vanha valkolahtari henki elämöi.
Suomella oli aika heikoissa kantimissa reservit kesällä 1944 kaikesta retoriikasta huolimatta. Lopulta sekä 2.Divisioonan että panssaridivisioonan miehistötaso vajosi niin matalalle ettei kumpikaan yksikkö ollut mikään hyökkäyskykyinen kuin täydennysmiehet juoksivat Vuosalmella karkuun. Vain tykistö pelasti suomalaiset.
Usein esille nostettu väite että "Suomen armeija oli elokuussa 1944 vahvempi kuin koskaan sodan aikana" on asetettava kriittiseen tarkasteluun. Jalkaväki tappioiden jälkeen oli heikompaa 4.9.44 kuin se oli ollut 9.6.44. Ei nelikymppisistä ukoista ole taistelujoukkoihin. Jo yli 30-vuotiailla oli suuria vaikeuksia.