Välillä kun katson peiliin, minut valtaa epätoivo. Olen 23 vuotias ja tuntuu, että alle parikymppisenä olin vielä suht kaunis, mutta ikää kun tulee, päivä päivältä näyttää karmeammalta.
Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa, mutta silti häpeän näyttää itseäni hänelle. Varsinkin saunassa. En oikeastaan haluaisi edes käydä siellä hänen kanssaan.Ja silloin kun käyn, yrtitän kaikin tavoin peitellä itseäni.
Minulla on erikokoiset rinnat ja ne lakkasivat kasvamasta, kun olin 13-vuotta. Ne ovat juuri niin pienet, kuin tytöillä ala-asteella. Lisäksi minulla on cuperosa iho ja verisuonet paistavat ihon läpi varsinkin silmien alla. Nenäni on iso ja sen on ollut minulle arka paikka teini-iästä asti ja joskus siitä on minua kiusattukin.
Tahtoisin jättää pois topatut rintaliivit, mutta jos sen tekisin, kaikki varmasti katsoisivat ja naureskelisivat, enkä kestäisi sellaista häpeää.
Sekin tuntuisi hyvältä jos poikaystäväni joskus sanoisi nähdessään minut alasti, että olet kaunis, mutta ei.Se sattuu todella paljon!
Välillä on niin paha olla, että tekee mieli erakoitua kaikesta maailmasta. Olen kuin joku muumio,ihan kuin olisin jo vanha mummo. Vihaan itseäni sen takia, miltä näytän. Tuntuu pahalta, kun joskus miehet sanoivat kauniiksi, nyt en edes muista, koska olisin kuullut niin sanottavan viimeksi. Ja jos he näkisivät todellisen minäni, peruisivat varmasti sanansa.
Yksi asia, mikä minua ahdistaa on se, että vaikka käyn säännöllisesti kuntosalilla, ei siitä ole minkäänlaista apua... olen jotenkin niin pienen kokoinen, että vaikka tekisin mitä, minulle ei kehity lihaksia ja näytän todella hauraalta, eikä minulla ole minkäänlaisia muotoja!
Olisin todella onnellinen, jos voisin tuntea itseni naiseksi joskus ja, että minulla olisi rinnat! Silikoneja en uskaltaisi ottaa, eikä taida oikein muitakaan vaihtoehtoja olla...vai onko?
Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa, mutta silti häpeän näyttää itseäni hänelle. Varsinkin saunassa. En oikeastaan haluaisi edes käydä siellä hänen kanssaan.Ja silloin kun käyn, yrtitän kaikin tavoin peitellä itseäni.
Minulla on erikokoiset rinnat ja ne lakkasivat kasvamasta, kun olin 13-vuotta. Ne ovat juuri niin pienet, kuin tytöillä ala-asteella. Lisäksi minulla on cuperosa iho ja verisuonet paistavat ihon läpi varsinkin silmien alla. Nenäni on iso ja sen on ollut minulle arka paikka teini-iästä asti ja joskus siitä on minua kiusattukin.
Tahtoisin jättää pois topatut rintaliivit, mutta jos sen tekisin, kaikki varmasti katsoisivat ja naureskelisivat, enkä kestäisi sellaista häpeää.
Sekin tuntuisi hyvältä jos poikaystäväni joskus sanoisi nähdessään minut alasti, että olet kaunis, mutta ei.Se sattuu todella paljon!
Välillä on niin paha olla, että tekee mieli erakoitua kaikesta maailmasta. Olen kuin joku muumio,ihan kuin olisin jo vanha mummo. Vihaan itseäni sen takia, miltä näytän. Tuntuu pahalta, kun joskus miehet sanoivat kauniiksi, nyt en edes muista, koska olisin kuullut niin sanottavan viimeksi. Ja jos he näkisivät todellisen minäni, peruisivat varmasti sanansa.
Yksi asia, mikä minua ahdistaa on se, että vaikka käyn säännöllisesti kuntosalilla, ei siitä ole minkäänlaista apua... olen jotenkin niin pienen kokoinen, että vaikka tekisin mitä, minulle ei kehity lihaksia ja näytän todella hauraalta, eikä minulla ole minkäänlaisia muotoja!
Olisin todella onnellinen, jos voisin tuntea itseni naiseksi joskus ja, että minulla olisi rinnat! Silikoneja en uskaltaisi ottaa, eikä taida oikein muitakaan vaihtoehtoja olla...vai onko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Apua saat nuppinikkarilta, joko yksityiseltä tai kunnalliselta sektorilta!
Viestistäsi paistaa niin selkeästi läpi todellinen ongelmasi, usko pois!
Sinua pitäisi kehua varmaan koko ajan, että tuntisit olosi hyväksi?! Onko käynyt mielessä, että poikaystäväsi on ujo tai tottumaton kommentoimaan tuollaisia asioita? Faktaa on myös se, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita pelkästään ulkoisista asioista...
Jos ukkosi olisi kyllästynyt sinuun, hän olisi jättänyt sinut tai kävisi huorissa!
Kukaan täyspäinen kirurgi ei lähde edes leikkaamaan sinua, jos kuvailet ajatuksiasi kuten kirjoituksessasi teet! Paitsi jos kuvailusi pitää paikkansa, siinä menee skalpelli jos toinenkin ja lottovoiton verran rahaa...
Sinussa ei ole mitään vikaa fyysisesti. Olet aivan normaali nainen. Punttisalilla sinun kannattaa pyytää personal traineria laatimaan sellainen ohjelma, jolla saat hyviä tuloksia.
Iloitse terveydestäsi ja nuoruudestasi äläkä turhaan murehdi turhista asioista! Poikaystäväsi haluaa olla kanssasi, koska hän rakastaa sinua sellaisena kuin olet juuri nyt.
Olet sentään saanut poikaystävän!! Olen 30-v nainen enkä ole edes seurustellut kenenkään kanssa, mutta silti uskon sen oikean vielä löytyvän. Muista, että kauneus on katsojan silmissä. Me kaikki olemme omalla tavallamme kauniita! Samaa mieltä olen, että itsetuntosi vain kaipaisi kohennusta ja sitä ei plastiikkakirurgia pysty korjaamaan.
Itse olin tosi laiha nuorempana ja rintani olivat todella pienet vielä 25-vuotiaana. Sitten rupesi ruoka maistumaan ja paino normalisoitui ja tällä hetkellä rintani ovat kasvaneet D-kuppiin.