Olen kristitty, mutta joitakin vuosia sitten hairahdin työmatkalla aviorikokseen. Avioliittoni oli silloin hajoamassa ja olin katkera ja elin pimeydessä. En pitänyt itseäni silloin uskovana. Pettäminen tapahtui yhden kerran humalassa, ja kaduin sitä oikeastaan jo samalla kun se tapahtui.
Se johti minut kääntymään Jumalan puoleen ja etsimään armoa ja pelastusta sielulleni. Sen jälkeen olen elänyt jumalanpelossa enkä ole halunnut enää tehdä syntiä. En ole kuitenkaan tunnustanut syntiäni kenellekään ihmiselle, en edes puolisolleni. En usko että hän ottaisi eroa, mutta varmasti se vaikuttaisi hänen psyykkeeseen rajusti. Ja sen kautta se rikkoisi lapsiamme ja perhettämme.
Siksi kannan mielummin taakkaa yksinäni. Olen lukenut kirjoituksia, joissa monessa sanotaan että täytyy tunnustaa ihmisille ja puolisolle. Mutta minä koen, että se olisi itsekästä, koska tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Itse en haluaisi tietää, jos puolisoni pettäisi minua, jos se on jäänyt menneisyyteen eikä ole jatkuvaa tai toistuvaa. Ja itse en ole sellaista syntiä toista kertaa tehnyt enkä tule tekemään.
Se johti minut kääntymään Jumalan puoleen ja etsimään armoa ja pelastusta sielulleni. Sen jälkeen olen elänyt jumalanpelossa enkä ole halunnut enää tehdä syntiä. En ole kuitenkaan tunnustanut syntiäni kenellekään ihmiselle, en edes puolisolleni. En usko että hän ottaisi eroa, mutta varmasti se vaikuttaisi hänen psyykkeeseen rajusti. Ja sen kautta se rikkoisi lapsiamme ja perhettämme.
Siksi kannan mielummin taakkaa yksinäni. Olen lukenut kirjoituksia, joissa monessa sanotaan että täytyy tunnustaa ihmisille ja puolisolle. Mutta minä koen, että se olisi itsekästä, koska tunnustaminen helpottaa omaa oloa. Itse en haluaisi tietää, jos puolisoni pettäisi minua, jos se on jäänyt menneisyyteen eikä ole jatkuvaa tai toistuvaa. Ja itse en ole sellaista syntiä toista kertaa tehnyt enkä tule tekemään.
Vastaukset 34
Vanhimmat
> Mutta minä koen, että se olisi itsekästä, koska tunnustaminen helpottaa omaa oloa.
Toisaalta, se ettei tunnusta, voi vaikuttaa käytökseesi niin, että suhde huononee. Mutta, hyvä joka tapauksessa, että ymmärrät tehneesi väärin.
Onko tää aloitus ollut täällä joskus aikaisemminkin? 🤔
Muistanko ihan väärin.
ST
Puolisolle ei tarvitse tunnustaa mutta jos haluat, että syyllisyys helpottaa, tunnusta asia jollekin uskovalle, joka ei sinua tunne. Ja yhdessä rukoilette sen päälle. Voin kertoa että kyllä helpotti ja olen saanut unohtaa koko asian.
Jaak. 5:16
Commandohauis
Raamatun mukaan tunnustaminen ei ole itsekästä. Vaikutat pelkurilta.
"Vaikutat pelkurilta."
Pitää paikkansa, kerroin avauksessani että pelkään puolison psyykkeen hajoavan ja väärien tekojeni vaikuttavan negatiivisesti häneen ja lapsiin. Olen siis pelkuri. Mutta samalla en kuitenkaan keksi mitä hyvää asian kertomisesta heille voisi seurata.
Kaikkia kirjoittajia ei kannata neuvojiksi ottaa, eikä syyllistäjiä.
Synti, mikä ihmistä painaa, so. Jumalan ja ihmisen välinen asia, ja välimies on Jeesus.
Tämäntähden - järkevä sielunhoitaja on parempi ohjaaja asiassa.
Itse olen puolisoni kanssa käynyt ns. avioliittoleirin. Viisas ja ohjaava paikka jokaiselle liitolle. Se olisi avioliittojen alkuvuoden käyneille hyvä lähtökohta elämään, ja jossa opitaan tapoja käsitellä asioita.
Jos et muuta kanavaa keskusteluun ja apuun löydä, niin soittasin vaikka Perheniemeen.
So. Iitissä oleva kristillinen kansanopisto. Petri Välimäki, suosittelen nimellä, tunnen matkanvarrelta, niin etsi numero ja soita.
https://www.perheniemi.com/yhteystiedot/
Maan hallinollakin on viisaita neuvonantajia, uskon, että pääset siitä asiassasi eteenpäin.
Elämä tuo ihmiselle ansoja ja niihin voi joku inhimillisesti langeta. Jumalankin edessä on armoistuin. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.
Myös muistaa se, että puutarhassa on "hyvän ja pahanteidonpuu" ja käärme.
Se voi jopa antaa neuvontaa niin "vaikka tällä palstalla" - jossa vanhurskaskin lankeaa.
Siksi viisas Herrassa oleva neuvonantaja on Jumalantyökalu. Siellä voi syntisäkin tunnustaa. Ja näin väärä oman hairahduksen taakkaa, ei kannata välttämättä sälyttää puolisonsa päälle. Sekin on rakkautta, vaan kohde onkin tämä välimies- syntimme kantanut Ylimmäinen Pappimme Jeesus. Siellä ratkaistaan asia ja "HÄN" pitää elämänkirjaa taivaissa. Se ratkaisee asioita.
Herra olkoon sinua ohjaamassa viisaiden neuvoantajien kautta.
kertoo avioliittoleiriläinen - ME- mennään eteenpäin!
https://mennaaneteenpain.fi/
"Synti, mikä ihmistä painaa, so. Jumalan ja ihmisen välinen asia, ja välimies on Jeesus."
Olet hieman väärässä. Jeesus tosin on välimies ja Jumala antaa anteeksi syntejä mutta....
Jumala on antanut anteeksi jo aikoja sitten mutta kun ihminen ei osaa uskoa siihen. Siksi sijaisuskovasta on apua. Hänelle voi uskoutua asiasta ja kiittää Jumalaa anteeksiannostaan. Ainakin minulle se toi helpotuksen itsesyytöksiini.
Asia painaa sinua. Piiloudut sen taakse että muka suojelet puolisoa ja lapsia. Mikä on takeena ettet tee samaa uudestaan. Puolisolla on oikeus tietää jotta voi käydä sukupuolitauti testeissä.
"Asia painaa sinua. Piiloudut sen taakse että muka suojelet puolisoa ja lapsia. Mikä on takeena ettet tee samaa uudestaan. Puolisolla on oikeus tietää jotta voi käydä sukupuolitauti testeissä."
En voi kieltää, ettei asia olisi painanut minua paljonkin. Ja mikään ei ole takeena sille, että en tee samaa uudestaan. En ole tehnyt sitä uudestaan samasta syystä, kuin en tehnyt sitä aiemmin. Vain tuon yhden synkän ajanjakson elämässäni olen sellaisia ajatuksia elätellyt, ja se johti tekoon. Sen jälkeen olen vielä entistä enemmän inhonnut ja kavahtanut koko ajatusta. Mutta ymmärrän, että kykenen tehdä sen toistamiseen. En halua elää itsepetoksessa. Olen käynyt sukupuolitauti testeissä ja ne olivat puhtaat.
Älä usko näitä tekopyhiä viisastelijoita.
Raamattu puhuu syyttävästä sydämestä, että kun anteeksianto on "saatu" välimiehen kautta, niin ei sitten pidä onkia vesillä, ne on anteeksi annettu ja Golgatan risti on riittävä.
Ei pidä sen jälkeen kyseenalaistaa anteeksiantoa, eli jos -myöhemmin- alkaa sydänsyytökset, niin käske syyttäjä Ylimmäisen papin puheille.
Sukupuolitauti testissä voi olla et se puolisokin on pettänyt . Kävis tää nyt ensin testissä .
Olisi eri asia, jos kyseessä olisi ollut pitempi suhde. Sellaisten syitä pitää pohtia yhdessä. Vanhan kertahairahduksen vuoksi ei sen sijaan pidä puolison mieltä pahoittaa. Se ei ole rakkaudellista. Riittää että tunnustaa Jumalalle - joka jo tietää - ja tarvittaessa toiselle uskovalle. Sitten vain pitäisi uskoa se anteeksi annetuksi ja ennenkaikkea oppia siitä jotain.
Puolison ja lasten hyvinvointi on tärkeämpi kuin sinun syyllisyydentuntosi. Syyllisyys muistuttaa, että synnillä on seurauksia, jopa vuosien jälkeen. Mutta joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hän saa armon. Sinä olet tunnustanut syntisi. Jätä se lopultakin Jeesuksen ristin juurelle ja ota vastaan anteeksiantamus. Mene rauhassa ja ole vaimosi ja lastesi arvoinen mies.
"Mutta ymmärrän, että kykenen tehdä sen toistamiseen. En halua elää itsepetoksessa."
Tämä tietoisuus suojelee sinua. Ne, jotka pettävät itseään, lankeavat helpoimmin. Kuulostat hairahduksestasi huolimatta vastuulliselta mieheltä. Sinun vain pitää jättää tämä asia ristin juurelle, eikä hakea sitä yhä uudelleen kannettavaksi. Jumalan anteeksiantamus ja armo ei riipu sinun fiiliksistäsi tai niiden puutteesta.
Kiitos viesteistäsi, kuulostaa viisaalta.
Petin teininä tyttöystävääni vuosikymmeniä sitten ja olin niin törppö, että menin tunnustamaan tekoni hänelle. Kun äitini sai kuulla tapahtuneesta, hän suuttui ja sanoi, että on raukkamaista ja väärin kaataa likasankonsa toisen niskaan.
Tässähän sinä olet avoimesti tunnustanut syntisi, joten ole rauhassa.
Et ollut törppö vaan vastuullinen. Tyttö tiesi pettämisestä ja saattoi siten käydä testeissä ja saada,heti hoitoa, jos olisi saanut taudin. Olit kypsempi ihminen kuin äiti.
Ei ole kestävä suhde, jos asioista ei kerrota, myös likajututkin.
Jumala sanassaan sanoo näin: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon". (Snl. 28:13).
Jos siis olet tunnnustanut Jumalalle tuon rikkomuksesi ja hylännyt sen ja saanut Jumalan armon avuksesi tuossa asiassasi, eikä omatuntosi soimaa sinua asiasta, niin olet terve vaivastasi, sillä puhdas omatunto on hyvä pään alunen.
Äläkä ala toitottamaan asiaa kaikille kuultavaksi, vaan pidä asia omanasi; sillä uskovien keskuudessa on tunnetusti "syyttäviä tuomareita", jotka opastavat sinut väärälle tielle Jumalan armon ulkopuolelle.
Omatuntoa ei kannata sotkea tähän. Omatunto se on murhamiehilläkin ja he voivat olla hyvinkin sinut tekojensa kanssa.
Kannattaa salata aviovuoteen saastutuksensa aviovuoteen jakajalta?
Eikös aviopuolisolle tule kertoa avoimesti kaikki? Aikanaan saa sen tietoonsa. Eikös vihkivala, jonka olet vannonut,
Nyt on tullut saastaiset " omat vihkivalat" käyttöön, jossa saatanan lapset vannovat toisilleen keksimänsä inhottavat lurituksensa Raamattuun perustuvan vihkivalan sijaan.
Jaak. 5:16
Commandohauis
Commandohauis - Anteeksianto on Ristinsovittajan ja Jumalanvälissä oleva kanava.
Siihen ei neuvosi nyt päde. Mikä on anteeksiannettu, se on annettu.
Ihmissuhdeneuvoja kannattaa hakea niiltä, joilla on kokemusta ihmisuhteista. Raamattu käskee tunnustamaan synnit 1) Jumalalle, 2) toinen toisillenne (= uskoville). Jumalalle tunnustamisen pitäisi riittää. Tarpeetonta avautumista, jonka lopputuloksena on toisen ihmisen kärsimys, tulee välttää. Se ei ole rakkaudellista. Ja joissakin tapauksissa se on jopa tunnevammaista.
Antauduit siis homouden henkivaltoihin ja annoit jonkun miehimyksen tunkeutua analaukkoosi? Sinun tulee pyytää anteeksi vaimoltasi ja Jeesukselta sekä antaa jonkun voidellun pastorin siunata haureellinen analaukkosi taas puhtaaksi homoilun synnistä. Vain näin vapaudut taakastasi ja palaat normaaliksi ihmiseksi.
Heikkopa on uskosi. Työmatka, mitä erkoista siinä on. Monesti on ollut vain kauniita naisia ja minä rukouskokouksessa. Olen keskittynyt vain Jeesukseen ja rukoukseen. No problems. Kalja. Asut kehä III:n sisäpuolella. Et Nilsiässä tai Lapualla.
Kerrot täällä mutta et puolisolle. Miksi et etsi sielunhoitajaa, jonka kanssa puhua rakentavasti. Tällä palstalla vain ripostellaan aviorikoksesi. Vai onko tarkoitus, että saat elää uudestaan sen? Vaimosi vaikuttaa oudolta, koska ette voi olla avoimia toisillenne. Tai hänellä taitaa siis olla psyykkistä sairautta ja siksi et voi puhua? Vaimon aviorikos saattoi ajaa sinut tekoosi. Voimia teille, olet jo selvittämässä asioita.
"Kerrot täällä mutta et puolisolle. Miksi et etsi sielunhoitajaa, jonka kanssa puhua rakentavasti. Tällä palstalla vain ripostellaan aviorikoksesi. Vai onko tarkoitus, että saat elää uudestaan sen? Vaimosi vaikuttaa oudolta, koska ette voi olla avoimia toisillenne. Tai hänellä taitaa siis olla psyykkistä sairautta ja siksi et voi puhua? Vaimon aviorikos saattoi ajaa sinut tekoosi. Voimia teille, olet jo selvittämässä asioita."
En etsi sielunhoitajaa, koska en luota yhteenkään ihmiseen. Tarkoitus ei ole elää uudestaan väärää tekoani. Puolisoni on vaikea luottaa, en ole asiantuntija mutta en usko että on psyykkistä sairautta. Ainakaan ei ole todettuna. Puolisoni ei tietääkseni ole tehnyt aviorikosta, mutta en haluaisi tietää vaikka olisi. Helpompaa elää, kun ei tiedä kaikkia toisen menneitä vääriä tekoja. Mennyt on mennyttä ja sitä ei voi muuttaa, mutta sen ei tarvitse antaa vaikuttaa nykyisyyteen. Se on tärkeintä, mitä sydämessä nyt on ja mikä tahtotila nyt on. Siunattua joulua sinulle.
Et luota vaimoosikaan. Voisitte mennä avioliittoleirille korjaamaan suhdettanne. Se olisi hyväksi lapsillekin.
Hauskaa että edes joku tunnustaa tehneensä syntiä eikä piilottele . Tässähän tuli monta syntiä sitten . Oltiin viinaa juomassa humalassa huoraamassa ja ehkä ajettu kännissä tai muutakin vielä ....😅😅😅 Sellaista tämä elämä on . Että liha on heikko . Onhan mässäyskin syntiä ...😂 ! Golgatan ristillä saa anteeksi ,sitä varten se on . Elämä jatkuu . Kerro sitten joskus kun lapset elää omillaan niin puolisosi kertoo samanlaisen tarinan itsestään sitten että hänkin on käynyt vähän muualla .
ALOITTAJALLE sanoisin että unohda uskontosi ja ole kerrankin rehellinen elämällesi ja puolisollesi kerrot niin kuin asiat ovat ja otat sen vastaan mitä tulee voit ainakin kulkea suoraselkäisenä asian suhteen jatkossa ja rehellisyys joskus palkitsee.
"ALOITTAJALLE sanoisin että unohda uskontosi ja ole kerrankin rehellinen..."
Unohdin uskoni silloin, kun tein tietoisesti syntiä. Mutta en minä uskoni takia tätä asiaa ole miettinyt ja murehtinut, vaan läheisteni emotionaalisten asioiden takia. Vaikka on uskolla asian kanssa siinä mielessä tekemistä, että Jumalalla on kaikkiin asioihin täydellinen ja kaikille ihmisille täydellisen hyvät ratkaisut. Mutta kuten täälläkin huomaat, uskovillakin voi olla erilaisia ajatuksia siitä mitä Jumalan tahto milloinkin on.
Entäpä jos kysyt asiaa Jumalalta, kysy rehellisesti mikä on Hänen mielipide asiaan. Tai voit varovasti kysyä puolisoltasi että haluaako hän että teillä on salaisuuksia vai haluaako hän että olette avoimia. Minun mielipide asiaan on että tunnustaisit, mutta tämä on vain minun mielipide.