Lihavuuden aiheuttamat terveysriskit riippuvat liikakilojen määrän lisäksi lihavuuden kestosta. Pääosin tämä koskee glukoosiaineenvaihduntaa ja sitä kautta diabetesriskiä, tuore tutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin PLOS Medicine -lehdessä.
Lähes 21 000 potilaan pitkäaikaisten seurantietojen perusteella kaikki tutkimuksessa tarkastellut riskitekijät olivat yleisempiä potilailla, joiden lihavuus oli kestänyt pitkään. Suurin osa yhteyksistä kuitenkin heikkeni sen jälkeen, kun analyysissa huomioitiin lihavuuden vaikeusaste. Veren sokeritasoja kuvaava HbA1c eli glykosyloitunut hemoglobiini oli silti tämänkin jälkeen merkittävästi suurempi pitkään lihavuuden kanssa eläneillä.
Verrattuna normaalipainoisiin lihavien HbA1c oli keskimäärin 5 prosenttia suurempi potilailla, joiden lihavuus oli kestänyt alle viisi vuotta. Jos lihavuutta oli jatkunut 20–30 vuotta, HbA1c oli 20 prosenttia suurempi kuin normaalipainoisten, tulokset osoittivat.
Tulokset vahvistavat näyttöä lihavuuden terveyshaitoista ja korostavat sen varhaisen hoitamisen ja ehkäisyn tärkeyttä. Mitä vähemmän aikaa henkilö täyttää lihavuuden kriteerit, sitä todennäköisemmin hän välttyy glukoositasapainon ongelmilta ja diabetekselta. Tulokset viittaavat myös siihen, että laihduttamisen myötä riskit pienentyvät, vaikka kaikkia liikakiloja ei onnistuisi karistamaan.
Lähes 21 000 potilaan pitkäaikaisten seurantietojen perusteella kaikki tutkimuksessa tarkastellut riskitekijät olivat yleisempiä potilailla, joiden lihavuus oli kestänyt pitkään. Suurin osa yhteyksistä kuitenkin heikkeni sen jälkeen, kun analyysissa huomioitiin lihavuuden vaikeusaste. Veren sokeritasoja kuvaava HbA1c eli glykosyloitunut hemoglobiini oli silti tämänkin jälkeen merkittävästi suurempi pitkään lihavuuden kanssa eläneillä.
Verrattuna normaalipainoisiin lihavien HbA1c oli keskimäärin 5 prosenttia suurempi potilailla, joiden lihavuus oli kestänyt alle viisi vuotta. Jos lihavuutta oli jatkunut 20–30 vuotta, HbA1c oli 20 prosenttia suurempi kuin normaalipainoisten, tulokset osoittivat.
Tulokset vahvistavat näyttöä lihavuuden terveyshaitoista ja korostavat sen varhaisen hoitamisen ja ehkäisyn tärkeyttä. Mitä vähemmän aikaa henkilö täyttää lihavuuden kriteerit, sitä todennäköisemmin hän välttyy glukoositasapainon ongelmilta ja diabetekselta. Tulokset viittaavat myös siihen, että laihduttamisen myötä riskit pienentyvät, vaikka kaikkia liikakiloja ei onnistuisi karistamaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kumpi oli ensin: muna vai kana?
Enemmän ravintokuituja päivän annoksiin, siinä on jo hyvä alku terveemmälle elämälle. Jatkossa sitten voi muuttaa enemmän ja tarkemmin syömisiään terveempään suuntaan.
https://www.is.fi/terveys/art-2000007686488.html
Lisää kuituja ruokaan, ehdotetaan tuossakin jutussa.
Köyhä kansa elää makaronilla.
Suomi on pikku-Amerikka. Suomalaisista on ylipainoisia vain 58 prosenttia, kun taas isossa Amerikassa heitä on 68 prosenttia.
Mitäs sitten kun liikalihavuus on jatkunut yli satavuotta?
Merkittävä ylipaino on usein yhteydessä puutteelliseen elämänhallintaan, ja sieltä kumpuaa myös muita riskitekijöitä. Tyypillinen harha monella sairaalloisen obesiteetin omaavalla on se, että "paino nousee, vaikka mitään ei syö".
Kun tarkemmin seurataan, millainen on sairaalloisen ylipainoisen "mitään ei syö"-dieetti, niin säännönmukaisesti huomataan että samalla ruokamäärällä voisi ruokkia kokonaista perhettä.
Nykyisin asiaan liittyy myös ympäristönsuojelullinen tekijä. Neljännes suomalaisista ei pelkästään syö itseään sairaaksi, vaan on taakka myös ilmastolle.
Silti lehdissä on tavan takaa laihdutustarinoita, joissa asianomainen itsekin ihmettelee, kuinka isoja aterioita saakin syödä, kun vaan on ruokarytmi kohdallaan. Ja paino putoaa!
Moni on näet kuristanut aineenvaihduntansa säästöliekille nälkäkuureilla ja sitten elämä meneekin naposteluilla eteenpäin; ihmetellään, miksi paino pyrkii edelleen kohoamaan, vaikka kiistämättä kalorimäärä onkin todellisuudessa aika alhainen - mutta kun elimistö on oppinut tulemaan sillä toimeen...
monille ruoka on päihde hajetaan hyvän olon tunnetta kuin viinasta,
Mitä sieltä leipäjonosta saa, sitä syödään. Sieltä voi joskus saada lihapurkinkin, joita ei koskaan saanut silloin kun Antti Rinne oli jakamassa. Ei ainakaan niissä Antin jakamissa kasseissa ollut.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yksi-muutos-ruokavaliossa-pienentaa-sydanriskeja-valta-erityisesti-naita-ruokia/8015528#gs.odpdag
Proteiinit näköjään olisi paras saada kasviksista, kalasta sekä kanasta ym linnuista, myös jotkut maitotuotteet ovat mainioita. Juustot, rahkat ja jogurtit ovat melko kelpoja syötäviä.
Ruokaan pitäisi lisätä roima haittavero niin saataisiin syömishaittoja kuriin. Myös ruuan jakelu ilmaiseksi pitäisi kriminalisoida. Samoin ruokamainonta.