Tässä olen viimeiset 3 kk toivonut kuolevani, koska koen jo tehneeni tehtäväni valmiiksi, ja tämä toive johtuu surusta mitä koen, vieraanettu omista lapsista joihin ei ole yhteyttä, vaikka olen yrittänyt jo kaiken avun ja neuvon mukaisesti toimia niin ei ole valoa tunnelissa.
suru mitä tunnen on jotenkin niin suurta että en jaksa kantaa sitä enää kauan. Joka ilta toivon että aamulla herään valhallassa, mutta aamulla herää samassa huoneessa missä nukahti.
En suoranaisesti halua itsemurhaa tehdä vaan mietin pääni puhki miten saisin kuolemansairaiden joka veisi minut pois tästä surusta. Olen alkanut vetää röökiä, syödä epäterveellisesti, lopettanut liikkumisen, lisännyt Alkon asiointia, lyhentääkseni surun tietä. Mutta nyt olen alkanut miettimään ns. Oman käen kautta myrkyttää itseäni.
Onko kellään neuvoa myrkystä mitä voi kotikonstein tehdä?
suru mitä tunnen on jotenkin niin suurta että en jaksa kantaa sitä enää kauan. Joka ilta toivon että aamulla herään valhallassa, mutta aamulla herää samassa huoneessa missä nukahti.
En suoranaisesti halua itsemurhaa tehdä vaan mietin pääni puhki miten saisin kuolemansairaiden joka veisi minut pois tästä surusta. Olen alkanut vetää röökiä, syödä epäterveellisesti, lopettanut liikkumisen, lisännyt Alkon asiointia, lyhentääkseni surun tietä. Mutta nyt olen alkanut miettimään ns. Oman käen kautta myrkyttää itseäni.
Onko kellään neuvoa myrkystä mitä voi kotikonstein tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vai onko kyseessä vain aito halu tehdä aloitus tai useampikin?
kun kuolee ei mene mihinkään Valhallaan vaan se on kuin virta off, ei mitään, koskaan. typerää ajatella että paratiisissa tai helvetissä jatkaisi, ei jatka kun aivosolut kuolee.