Oikeuskansleri Jaakko Jonkan valkopesu:
"Perustuslain 60 §:n mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Nämä ministerien pätevyysvaatimukset ovat peräisin jo perustuslakia edeltäneestä hallitusmuodosta. Perustuslain valmisteluasiakirjoissa todetaan, että kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministeriä nimitettäessä.
Ministerien rehellisyyttä koskeva yleinen kelpoisuusvaatimus on siis vanhaa perua, mutta kysymys on edelleenkin kelpoisuusvaatimuksesta, jolla on oikeudellista sisältöä. Sellaisella käyttäytymisellä, jolla on ollut myös rikosoikeudellisia seuraamuksia, voi luonnollisesti olla merkitystä arvioitaessa asianomaisen henkilön rehellisyyttä. Perustuslaissa tarkoitettu rehellisyysvaatimus on kuitenkin laajempi käsite. Kelpoisuusvaatimuksen arvioimisessa on otettava huomioon ministerin toiminta kokonaisuudessaan.
Ministeriksi ehdotettavan tai ministeriksi nimitetyn henkilön rehellisyyden arvioimisessa kysymys ei myöskään ole jonkin tai joidenkin yksittäisten henkilöiden tai tahojen tekemästä arvioinnista, vaan ministereiden esittämisestä ja valinnasta vastaavien tahojen ohella yleisestä näkemyksestä, joka voi saada hyväksyntää ja joka voidaan kokea sisällöltään oikeaksi kussakin ministerin nimitystilanteessa. Tämäntyyppinen laajempi näkökulma ilmenee jo perustuslain 60 §:n sanamuodosta, jonka mukaan ministerien on oltava rehellisiksi tunnettuja.
Perustuslain 60 §:n vaatimusta, että ministerien on oltava "rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja" on lisäksi tarkasteltava kokonaisuutena ja yhteydessä koko nimitysprosessiin. Kysymys on perustellusta luottamuksesta ministerin tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen."
Tämä selittääkin miksi puolustusministeriksi voitiin valita oikeudessa tuomittu rikollinen Antti Kaikkonen. Ministerin on siis oltava rehellinen ja taitava, mutta rikoksilla ei niin väliä. Sen sijaan kolme vuotta vireillä ollut adoptiolapsen hankinta Etelä-Afrikasta meni mönkään Nuorisosäätiösotkujen myötä. Onneksi lapsia suojataan paremmin karsimalla rikosepäilyn kohteena olevat adoptiovanhemmat.
"Perustuslain 60 §:n mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Nämä ministerien pätevyysvaatimukset ovat peräisin jo perustuslakia edeltäneestä hallitusmuodosta. Perustuslain valmisteluasiakirjoissa todetaan, että kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministeriä nimitettäessä.
Ministerien rehellisyyttä koskeva yleinen kelpoisuusvaatimus on siis vanhaa perua, mutta kysymys on edelleenkin kelpoisuusvaatimuksesta, jolla on oikeudellista sisältöä. Sellaisella käyttäytymisellä, jolla on ollut myös rikosoikeudellisia seuraamuksia, voi luonnollisesti olla merkitystä arvioitaessa asianomaisen henkilön rehellisyyttä. Perustuslaissa tarkoitettu rehellisyysvaatimus on kuitenkin laajempi käsite. Kelpoisuusvaatimuksen arvioimisessa on otettava huomioon ministerin toiminta kokonaisuudessaan.
Ministeriksi ehdotettavan tai ministeriksi nimitetyn henkilön rehellisyyden arvioimisessa kysymys ei myöskään ole jonkin tai joidenkin yksittäisten henkilöiden tai tahojen tekemästä arvioinnista, vaan ministereiden esittämisestä ja valinnasta vastaavien tahojen ohella yleisestä näkemyksestä, joka voi saada hyväksyntää ja joka voidaan kokea sisällöltään oikeaksi kussakin ministerin nimitystilanteessa. Tämäntyyppinen laajempi näkökulma ilmenee jo perustuslain 60 §:n sanamuodosta, jonka mukaan ministerien on oltava rehellisiksi tunnettuja.
Perustuslain 60 §:n vaatimusta, että ministerien on oltava "rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja" on lisäksi tarkasteltava kokonaisuutena ja yhteydessä koko nimitysprosessiin. Kysymys on perustellusta luottamuksesta ministerin tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen."
Tämä selittääkin miksi puolustusministeriksi voitiin valita oikeudessa tuomittu rikollinen Antti Kaikkonen. Ministerin on siis oltava rehellinen ja taitava, mutta rikoksilla ei niin väliä. Sen sijaan kolme vuotta vireillä ollut adoptiolapsen hankinta Etelä-Afrikasta meni mönkään Nuorisosäätiösotkujen myötä. Onneksi lapsia suojataan paremmin karsimalla rikosepäilyn kohteena olevat adoptiovanhemmat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rehellinen JA taitava ?
Hallitustyttöjen kohdalla tässä on paha ristiriita.
Taitavia ovat vain valehtelemaan, mutta tämä kumoaa rehellisyyden.
Selkeä tapaus Pekka Haavisto. Ei ole kumpaakaan.
Jospa valinta tapahtuu kelvottomuuslistan pituuden perusteella?
Näin nämä ketaleet selittävät valheen todeksi ja toden valheeksi aina tarpeen ja tarkoitusperiensä mukaan.
Työväen renkutuksessa laulettiin "Meille laki on keppihevonen jolla ratsastelemme".
Salonkikelpoisiksi tultuaan ne tekevät sitä itse siinä kuin muutkin ja vihreä oikeuskäsitys on taas kirkkasti näyttänyt laatunsa.
Mitä pikkupoika tekisi tänä jouluna,
häntä jännää odottaa koska koululaiset
kokoontuu joulun viettoon,jossa hän tarttuisi
toisen lapsen käteen ja he piirissä iloitsisivat
Joulua äidin ja isän nauravien kasvojen ilmestyessä katsomosta.Lapsi ei tiennyt
että tuleva vuosi ei olisi hänelle armollinen
koska hän oli terroristeille uhka,joka on pakko eliminoida.Keskusta hyväksyi terroristien toimet ja antoi menneet anteeksi.
Haavisto korosti lapsia,jotka eivät ole olleet
vaarassa missään vaiheessa.Haavisto EROA!
Persujen johdossa ja eduskuntaryhmässä ei taida tämän mukaan olla ministerisi sopivia.
Suomessa on tyhmä päähänpinttymä, että ministeriksi valitaan poliitikko.
Tyypillisesti kansanedustaja eli epärehellinen ja taitamaton.
Jos ministeri työssään toimii lainvastaisesti niin ei tässä ole mitään tulkinnanvaraa?
Jaakko Jonkan menneisyys: Poliisiin käsiksi, ei sakkoja
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/oikeuskansleri-jaakko-jonkan-menneisyys-poliisiin-kasiksi-ei-sakkoja/
5.10.2010 13:11| Päivitetty 29.11.2013 13:58
Suomen nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka suljettiin putkaan hänen kaatuiltuaan humalassa Tampereen rautatieasemalla. Suomen Kuvalehdensaamien asiakirjojen mukaan tapahtumat saivat alkunsa illalla 26. maaliskuuta 1993, kun Jonkka oli saapunut junalla Helsingistä Tampereelle.
Poliisiasemalla Jonkka teki kiivasta vastarintaa, ja asiasta tehtiin välittömästi rikosilmoitus. Sen mukaan Jonkka oli tarttunut voimakkaasti säilöönpanotarkastusta tehneen poliisin paitaan ja repinyt sen käyttökelvottomaksi.
Seuraavana aamuna Jonkkaa kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä poliisilaitoksella.
Kuulustelussa Jonkka kertoi juoneensa junamatkan aikana ravintolavaunussa kolme annosta valkoviiniä. Määrä vastaa yhtä viinipullollista. Jonkan mukaan hän muisti tulleensa ulos rautatieasemalta, mutta sen jälkeen muistikuvat olivat huonoja.
”Muistan jossain vaiheessa roikkuneeni jossain, mutta siitä ketä muita paikalla oli tai missä olin, ei minulla ole käsitystä. Seuraava asia jonka käsitin oli, että olin poliisilaitoksen putkassa. En muista tehneeni haittaa kenellekään mutta myönnän että olen mahdollisesti roikkunut jonkun poliisimiehen vaatteissa”, Jonkka kertoi kuulustelupöytäkirjan mukaan.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Jonkka toi poliisikuulusteluissa selvästi esille asemansa. Tapahtumahetkellä hän oli Helsingin yliopistossa assistenttina ja virkavapaalla Lahden kaupungin syyttäjän virasta. Alkuvuonna 1993 hän työskenteli eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vs. esittelijäneuvoksena.
Kuulustelusta vastannut poliisimies ei kommentoi, pyrkikö Jonkka käyttämään hyväkseen asemaansa, sillä sakkoja ei määrätty hänelle lainkaan.
Jaakko Jonkka kiistää vaikutusyritykset.
Vielä samana päivänä putkasta päästyään Jonkka kävi Helsingissä lääkärillä, joka kirjoitti hänelle lääkärintodistuksen. Noin viikko tämän jälkeen tutkinnanjohtaja Tampereella päätti lopettaa jutun tutkinnan. Syynä oli vähäpätöinen rikos.
Tutkinnanjohtajan ratkaisu oli poikkeuksellinen.
Eräs pääkaupunkiseudun kenttäyksikön komisario kertoo, että sakkoja annetaan kaikissa tapauksissa automaattisesti, jos henkilö tekee vastarintaa pidätyksen yhteydessä.
”Rikoslaki sääntelee kaikki virkamiehiin kohdistuvat haitanteot. Sakkoja tulee varmasti. Jos kyseessä on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, seurauksena voi olla jopa vankeutta”, komisariotason poliisimies sanoo.
Olivatko käytäntö ja seuraamukset erilaisia vuonna 1993?
”Ei. Haitanteko virantoimituksessa olevalle virkamiehelle on aina ollut sakoilla käsiteltävä juttu.”
Jonkka ei ole kertonut rikosilmoituksesta
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vahvistaa Suomen Kuvalehden tiedot oikeiksi.
”Olin menossa junalla Tampereelle ja ravintolavaunussa. Juna oli pikkaisen myöhässä ja minulla oli kiire jatkoyhteyteen. Lähdin pienessä pöhnässä oikaisemaan ja kömmin ratatyömaan läpi. Sitten kiipesin jonkin esteen yli, lensin selälleni ja sain aivotärähdyksen. Olin vissiin alkoholista ja tärskäyksestä jonkin verran sekavassa tilassa. Tämä on se kuvio.”
Rikosilmoituksen mukaan revitte putkassa poliisimiehen paidan.
”Kun minua siellä nostettiin niin rimpuilin vastaan. Se ei kohdistunut poliiseihin, vaan että kun nostettiin niin siinä hosuu.”
Kuinka suuret sakot teille määrättiin?
”En minä saanut sakkoja lainkaan.”
Miksi?
”Se oli vissiin niin, että kun kerroin että putosin, niin poliisi sanoi, että jos se pitää paikkansa… Menin sitten Helsingissä heti lääkärille ja sain lääkärintodistuksen.”
Jaakko Jonkan ura on tämän jälkeen ollut nousujohteinen. Muutama vuosi Tampereen tapahtumien jälkeen hänestä tuli eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja vuonna 2001 apulaisoikeuskansleri.
Heinäkuun alussa 2007 presidentti Tarja Halonen nimitti Jonkan oikeuskansleriksi, maan ylimmäksi laillisuuden valvojaksi.
Ennen valintaa Jonkasta keskusteltiin oikeusministeri Tuija Braxin johdolla niin sanotussa kvartetissa, johon kuului hallitusryhmien puheenjohtajat.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Jonkka ei kertonut rikosilmoituksesta tai poliisikuulusteluista missään vaiheessa hakuprosessia. Jonkka vahvistaa asian.
”En ole kertonut tapahtumista, mutta minulla on se käsitys, että oikeusasiamies sai tietää asiasta. Pidin sitä itsestään selvänä. Ymmärsin että hän sai sen ilman muuta tietää poliisilta.”
Eduskunnan oikeusasiamies oli vuonna 1993 Jacob Söderman. Söderman kiistää saaneensa poliisilta mitään Jonkkaa koskevaa tietoa.
”Tämä on minulle täysin yllättävä tieto. Minulle ei ole koskaan kerrottu tällaisesta Jonkkaan liittyvästä asiasta.”
Nykyään+meillä+ei+ole+enää+kirjaimellisesti+hallitusta,+vaan+virkamiestoimielin,+joka+toteuttaa+keskusjohdon+tahtoa.+Tämä+toimielin+valitaan+Suomen+aseman+ja+tilanteen+perusteella.+Eli+koska+Suomi+on+ulkopuoliselle+valtajärjestelmälle+alisteinen+itsehallinnoton+provinssi,+se+asettaa+ehtoja+sille,+miten+Suomessa+virkamiestoimielin+muodostetaan.+