Hävittäjähankkeesta tulossa valtiolle painajainen

Asian pintapuolisen sipaisun vuoksi esiselvitystä on arvosteltu kehnoksi ja yksipuoliseksi. Virkamiehet tarkastelevat korvaavaa hävittäjää lähinnä vain Yhdysvaltain ilmavoimien tarpeiden pohjalta. Kenraalit haluavat 64 konetta kertomatta hankinnan lopullista hintaa ja tarpeellisuutta. Amerikkalaisten kanssa paljon puolustusasioita junaillut ministeri Niinistö innostui lopulta ehdottamaan, että koneita pitäisi ostaa sata.

”Selvityksessä olisi pitänyt käsitellä ilmapuolustuksen kaikki osatekijät ja tehdä esitys kokonaisratkaisuksi, perusteina muun muassa operaatioanalyysin menetelmät sekä elinjaksojen järjestelmä- ja kustannusanalyysit”, kirjoittaa pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö, eversti evp Pertti Tervonen Uussota-kirjassa (2019).

Ilmavoimissa on Tervosen mukaan jääty vaarallisesti jälkeen ilmapuolustuksen nykytilasta ja sen nopeista muutoksista. Selvityksessä ei nähdä juuri 2020-lukua pitemmälle, vaikka uusia koneita uskotellaan käytettävän 2060-luvulle asti.

Selvityksessä erityisesti Yhdysvaltain ilmavoimien suorituskykyä on heijastettu Suomen puolustamiseen sopimattomilla johtopäätöksillä. Ikään kuin Suomen ilmavoimat olisi osa Yhdysvaltain asevoimia. Totta onkin, että Suomen Hornetit eivät voi suorittaa merkittäviä sotatoimia ilman Yhdysvaltain lupaa ja apua.

”Ilmavoimat haluaa luoda hyökkäyskyvyn, joka ei Suomelle ole mahdollista, vieläpä maanpuolustuksen kustannuksella”, korostaa Tervonen. Tervosen mielestä vireillä olevaa ”hävittäjähanketta joudutaan katumaan moneen kertaan, viimeistään kun koneet ovat käytössä”.

Kenraali Puranen tiedon vartijana
Lauri Puranen on ohjelmajohtaja salaiselle ohjelmalle, jonka kerrottu sisältö on harhauttava: puhutaan Hornetien korvaamisesta, vaikka kyse on ilmavoimien ennen näkemättömästä varusteluohjelmasta, jossa aiotaan nostaa ja moninkertaistaa suorituskykyä vuosi vuodelta noin 40 vuoden ajan.

Puhe Hornet-monitoimihävittäjien suorituskyvyn ”täysimääräisestä korvaamisesta” on rauhan ajan suurin sotilaallinen hämäys sitten niiden hankinnan vuonna 1992.

Yleensä sotilaalliset hämäykset suunnataan mahdolliselle viholliselle. Nykyaikana lentokoneiden päätähuimaavien hintojen piilottelu on johtanut useissa länsimaissa sotilaat salaamaan ja vääristelemään tosiseikkoja etupäässä omilta kansalaisiltaan. Näin myös Suomessa.

Hankinnassa vaietaan myös siitä, että Suomen monitoimihävittäjien kallista suorituskykyä ollaan hankkimassa hyvin oleellisesti Yhdysvaltain omia tarpeita varten.

Suomalaiset veronmaksajat auttaisivat Yhdysvaltoja säästämään liittovaltion dollareita, kun he maksaisivat koneet, niiden aseistuksen, ylläpidon, sekä laajan tukikohtaverkoston oheislaitteineen Yhdysvaltain puolesta. Näin tekevät esimerkiksi Saudi-Arabia, Etelä-Korea, Japani, Taiwan, Australia ja Nato-maat. Varastoimalla sotakalustoaan Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin alueilla Yhdysvallat saavuttaa poliittiset tavoitteensa ja tekee samalla tuottavaa bisnestä Pohjolassa.

Tämän kehityksen takana on yli neljännesvuosisata yhteistä ponnistusta, joka alkoi vuonna 1992. Tuolloin Suomi osti ilmavoimille Hornet F/A-18 C/D-monitoimihävittäjät, joita Yhdysvaltain laivastokin käyttää. Yhdysvallat hyväksyy ensilinjan asejärjestelmien myynnin vain valtioille, joiden kanssa se on liittosuhteessa tai joihin sillä on vaikutusvaltaa siten, että ostajamaa käyttää kalustoa Yhdysvaltain etujen mukaisesti.

Suomi ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Heti Hornet-kaupan sopimisen jälkeisenä päivänä Suomelle avautuivat ovet tiiviiseen yhteistyöhön Naton kanssa.

Painajainen Venäjän valtion haaveille 1914 rajoista.

Matut heitetään ulos Suomesta ja paperittomat. Uudet hävittäjät maksetaan näin 3 vuodessa!

Vihervasemmiston edustajat lienevät "asiantuntijoita" lentokaluston suhteen?

Suomen puolustuksen vahva side Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan sotilasliitto Natoon luotiin lopullisesti toukokuussa 1994. Naton päämajassa Brysselissä ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk) liitti yhdessä Ruotsin ulkoministerin kanssa Suomen ja Ruotsin Naton rauhankumppanuusohjelmaan.

Haavisto operoi omissa nimissään ilman valtuuksia, mutta ruotsalaisella kollegalla oli sentään hallituksensa lupa. Aiemmin puolustusministeri Elisabeth Rehn oli puoltanut kumppanuutta kenraalien tahdon mukaisesti.

Eduskunta ei ole koskaan nähnyt Naton yksipuolista salaista kumppanuussopimusta. Nato löi itse laatimaansa sotilasohjelmaan 30 vuoden salausleiman vuoteen 2024 saakka. Virkamiesten poliittisena aikeena kumppanuusohjelma voidaan purkaa milloin tahansa. Se ei ole mitenkään sitova, eikä velvoita Suomea siten mihinkään.

Sotilaat tulkitsevat kuitenkin kumppanuutta kuin valtiosopimusta, joka se ei ole. Sen pohjalta on tehty vuosien mittaan uusia lisäohjelmia, joilla on laajennettu yhteisiä Yhdysvaltain johtamia sotilastoimia Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden kesken.

Nämä yhteiset Suomen ja Yhdysvaltain asevoimien väliset suorituskyky-, yhteensopivuus- ja sotaharjoitusketjut on rakennettu sotilaiden johdolla, eikä niistä Suomen hallitusta ja eduskuntaa ole pidetty juurikaan ajan tasalla.

Puolustuspolitiikassa Sanna Marinin hallitus näyttää kulkevan Nato-jäsenyyttä kannattavan Elisabeth Rehnin osoittamalla tiellä: aikanaan puolustusministerinä Rehn esti hävittäjäkaupoista keskustelun hallituksessa ja eduskunnassa. Rehn kunnostautui tiedon salaajana ja demokratian halventajana, kuten pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanenkin (kok).

Marinin hallitus on täysin sotilaiden annosteleman tiedon varassa siitä miksi Hornetit pitää vaihtaa kokonaan uusiin koneisiin ennen aikojaan niiden käyttöikään nähden. Koneita ei tarvitsisi vaihtaa eikä ostaa niihin uusia aseita vielä pitkään aikaan, jos kyse olisi vain Suomen oman alueen puolustamisen tarpeista.

Paine koneiden vaihtoon tulee Yhdysvaltain puolustusministeriöstä, missä ei kanneta huolta minkään pikkuvaltion puolustamisesta – eikä siis Suomenkaan, jota amerikkalaisten enemmistö ei osaa näyttää edes kartalta. Amerikkalaiset hoputtavat pikkuvaltioita uusimaan sotakalustoaan, jotta ne voisivat avustaa Yhdysvaltoja maapallon eri kolkissa ja ylläpitää aseyhtiöiden työllisyyttä.

Tänä vuonna lokakuun 15. päivänä julkaistu Yhdysvaltain puolustusministeriön tarkastusraportti kertoo ministeriöllä olevan menossa 14 762 asekauppaa 189 valtion tai kansainvälisen organisaation kanssa. Kauppojen arvo on yhteensä 579 miljardia dollaria.

Nykyään Yhdysvalloissa suunnitellaan Suomen puolustusvoimille tehtäviä, jotka edesauttavat suurvallan omien päämäärien saavuttamista nimenomaan arktisilla alueilla Pohjolassa. Parhaiten se onnistuisi F-35-koneilla.

Puolustusvoimien merkittävänä aseistajana Yhdysvaltain puolustusministeriöllä ja amerikkalaisilla asealan yrityksillä on vankka ote Suomen kansallisesta päätösvallasta.Amerikkalaista asennetta ja ajatusmaailmaa vahvistavat Yhdysvalloissa koulutetut suomalaiset upseerit, virkamiehet ja poliitikot, jotka syöttävät Yhdysvalloille myönteisiä näkemyksiä ja hankkeita Puolustusvoimille. Yksin tällainen hanke on ollut pommituskykyisten lentokoneiden käyttöönotto. Mieluiten amerikkalaisella kalustolla ja amerikkalaisten opastamana, kuten on käynyt.

Esimerkiksi entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd), kuuluu Yhdysvaltain pitkäaikaisten avustajien joukkoon, jota amerikkalaiset ovat käyttäneet jo vuosia. Nyt näyttää onnistuvan Lipposen lobbaus amerikkalaisen lentokoneen puolesta.

Aikanaan Hornetin valintaa pohjusti silloinen ilmavoimien komentaja eversti Heikki Nikunen, joka oli saanut koulutusta Yhdysvaltain ilmavoimissa 1970-luvulla. Yhdysvalloissa sotilaskoulutusta saanut puolustusvoimain komentaja jalkaväenkenraali Timo Kivinen korostaa, että Hornetien suorituskyvyn ”täysimääräisellä” korvaamisella viitataan ”kunkin ajanjakson turvallisuusympäristön muutoksiin”. Kyse on suhteellisesta suorituskyvystä Venäjään nähden.

Vain Venäjä on sotamurhannut ja sotamurhaa sekä maanäpistelee 2000-luvun Euroopassa.

Venäjä on 2000-luvulla lahdannut jo yli 15.000 eurooppalaista kristittyä.

Sama perustelu oli hänen edeltäjällään (2014–2019). Yhdysvalloissa koulutetulla kenraali Jarmo Lindbergillä, joka käynnisti puolustusvoimain komentajana Hornetien korvaajien hankintaprosessin vuonna 2014. Siirryttyään reserviin syksyllä 2019, Lindberg perusti konsulttiyhtiön, jonka kautta halusi tehdä töitä aseyhtiö Lockheed Martinille auttaakseen sen ponnisteluissa saada Suomi valitsemaan F-35-hävittäjä hornetien korvaajaksi.

Hieman aiemmin heinäkuussa 2019 Lindberg oli palkittu Washingtonissa Yhdysvaltojen korkeimmalla ulkomaalaisille annettavalla sotilasansiomitalilla ainutlaatuisista palveluksista Yhdysvaltojen asevoimille (ja -yhtiöille). Mitalin luovutustilaisuuden yhteydessä Lindberg muisteli käyneensä Washingtonissa 26 viime vuoden aikana vähintään kerran vuodessa. Legion of Merit -kunniamerkin luovutti Yhdysvaltojen asevoimien komentaja kenraali Joseph Dunford, joka tammikuussa 2020 valittiin Lockheed Martinin hallituksen jäseneksi.

Lindbergiä voi pitää monin tavoin ansioituneena kansainvälisenä palkkasotilaana, joka vanhaa laulua mukaillen voisi tyytyväisenä hyräillä: ”Palvelin Naton poikaa vuoteni täyteen, sain minä viran palkaksein.” 🤣Entisenä Hornet-lentäjänä Lindberg tiesi hyvin, että kun hankitaan kunkin ajanjakson vaatimaa uutta suorituskykyä, ei ole syytä edes puhua korvaamisesta. Pitää puhua ilma-aseen jatkuvasta kehittämisestä uudella kalustolla.

Vastauksista päätellen Suomen HX-hanke tosiaan vaikuttaisi olevan Venäjän valtiolle painajainen.

Suomen kenraali ovat päästä varpaisiin asti Naton ostamia Usan leikkikaluja. 🖕