Ei kiinnosta perheen arkii siinä miekessä, että ottausivat vapaa-ajallaan osaa perheen arkeen, vaan kulkevat yksin ja tekevät omia juttujaan.
Mistähän mounen johtuu?
Ja kyse on niin uskivaisista kuin ei-uskovista.
Tiedän useita kyseisenlaisia tapaujsia ja kuullut naisten hämmästelevän asiaa turhautuneina ja väsyneinä, osa jopa täysin uupuneina ja toivottomina.
Osaatteko sanoa, mitä mies ajattelee, jos kykenee jättämään petheensä noin taka-alalle elämässään?
Mistähän mounen johtuu?
Ja kyse on niin uskivaisista kuin ei-uskovista.
Tiedän useita kyseisenlaisia tapaujsia ja kuullut naisten hämmästelevän asiaa turhautuneina ja väsyneinä, osa jopa täysin uupuneina ja toivottomina.
Osaatteko sanoa, mitä mies ajattelee, jos kykenee jättämään petheensä noin taka-alalle elämässään?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitäs ne semmoiset hemit eikun mehit ovat?
Kaikki eivät ole "perheihmisiä". Introvertilla suomalaisella on suurehko tilan tarve. Jos omaa tilaa ei saa, niin väsyy, ahdistuu ja ärtyy. Oma tila on aikaa, jolloin kootan itseä, että jaksetaan ihmisiä. Em. ei tietenkään tarkoita, etteikö mitään kompromisseja tarvitse ihmissuhteissa tehdä.
Suurimmat ongelmat syntyvät, kun omaa ja kumppanin persoonallisuutta ei alunperinkään ymmärretä. Kun esim. kovin riippuvainen ja tilaa tarvitseva lyövät hyntyyt yhteen, niin syntyy automaattinen konflikti, jossa syyllistetään toista. Toisessa on vika, hän on " outo ja vääränlainen".
Näin ei tietenkään ole. Kukaan ei ole vääränlainen, kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen. Vastakohdat eivät useimmiten täydennä toisiaan, vaan kumpikin ahdistuu toisen vaatimuksista.
Entä lapset? Oppivatko he ymmärtämään, että isällä on suuri oman tilan tarve niin ettei isä ole siksi heidän kanssaan tai että isä väsyy heihin niin ettei isä siksi oke koskaan heidän kanssaan vapaa-ajoillaan.
Kyllä näin ihmisten kanssa täytyy käyttäytyä kuten koirien kanssa mitä enemmän annat heille tilaa sen lähemmäksi he uskaltavat tulla ja pelko häviää että yrität viedä heidän vapautensa
Liian lähelle tuleminen heti on hälyttävä merkki, sillä se kertoo rajattomuudesta. Teeskennelty luottamus on tapa kietoa toinen verkkoon. Tosiasiassa rajaton ei luota kehenkään. Hän testaa jatkuvasti ympäristöään, eikä mikään todiste riitä. Luottamus rakentuu vain vähitellen. Luottamuksellisissa suhteissa on vapaus tulla lähelle, ja ottaa välillä myös vähän etäisyyttä. Pieni etäisyys on oikeastaan ihmisuhteen happea, jota ilman rakkaus sammuu.
Tilan tarve ei tietenkään koske vain miehiä.
Kyllä se on huono tilanne, jos lapsiperheessä isä käy töissä ja muu aika on hänen omaa aikaansa, johon ei mahdu perhearki ja lapset.
No jokainen mies valitsee itse, muttei tuo ole raamatullista ainakaan eikä oikein kapsia kohtaan missään perheissä, oli uskova tai ei.
Lapsillehan tulee se tunne, etteivät he ole tärkeitä isälleen, kun isä ei näe tärkeäksi olla lastensa kanssa. Todella ikävää minusta ja niin väärin.
2 aikuista on eri asia, mutta perhearkeen sius lasten elämään kun ei ota osaa niin ei voi kuin ihmetellä, onko nyt arvojärjestys mikä miehellä kun kuuntelen naisia ja tuttuja, jotka tuosta ovat avautuneet.
Säälivät isättömiä lapsiaan.
Muiden jälkeläiset pysyvät muiden jälkeläisinä.
Commandohauis
Entä omat jälkeläiset!
Just eilen keskustelin yhden naisen kanssa joka oli uupunut ymmärtämään miksi on ollut yksinhuoltajana 10 vuotta vaikka on naimisissa lasten isän kanssa.
Voisitko identifioitua niin kommentoin.
Kiitos kyssäristäsi.
Commandohauis
Miks?
Kun puolisoehdokasta tarkkailee kotonaan seurusteluaikana, niin yleensä näkee mitä tuleman pitää. Isän ja äidin mallit opitaan jo lapsena kotona . Jos isä ei ollut läsnä, poika oppii sen. Jos äiti kantoi suuremman vastuun, tytär toistaa usein sitä mallia.
Avioliiton roolit muotoutuvat heti alussa. Jos nainen haluaa miehen osallistuvan, sitä on pidettävä alusta saakka itsestään selvyytenä. Jos ryhtyy rakkauden huumassa leikkimään ylivertaista kotihengetärtä, joka vastaa kaikesta, niin sitä saa tehdä maailman tappiin saakka.
Jotkut toki oppivat vanhempiensa laiminlyönneistä. Mutta kotona saatujen mallien muuttaminen vaatii siitä huolimatta tsemppausta. Kaikista ei siihen ole. On helpompi heijastaa pettymys toiseen osapuoleen, ja unohtaa oma osuutensa yhtälössä. Muille puolisosta valittamisesta ei ole mitään hyötyä.
Kun yksi käyttäytyy tietyllä tavalla, niin toinen on yleensä mahdollistanut sen tavalla tai toisella. Katsomalla käytöstä läpi sormien, koska ei saa suutaan auki. Tai pätemällä ja kritisoimalla, kun toinen yrittää, jne.. Jälkimmäinen on tehokas aloitekyvyn tappaja.
Oma puolisoni oli perheen lellipoika, jolta ei vaadittu kotona mitään. Äiti ja sisarukset palvelivat häntä kuin kuningasta.
Minulla oli jo 18-vuotiaana sen verran "munaa", että pistin miehen järjestykseen. Sanoin ennen avioliittoa, että minun kanssani tuo meno ei sitten tule jatkumaan. Joko kumpikin kantaa vastuunsa, tai sitten ei mennä naimisiin ollenkaan.
Miehelle ei tarvinnut sen kummemmin puheita aiheesta pitää.:) Suurpiirteisenä naisena en toki edes yrittänyt jakaa tiskivuoroja tms. pikkumaista, vaan odotin että tasapuolisuus toteutuu isossa mittakaavassa. Mutta olisiko tullut, jos olisin jatkanut miehen äidin jalanjäljissä? Tai noudattanut kotoa saatua esimerkkiä, että nainen vastaa kaikesta?
Eihän se aina tietenkään toimi. Mutta ei elämässä mitään saa, jos ei pyydä - tai joskus jopa vaadi. On vain pidettävä varansa, ettei päätoimiseksi riivinraudaksi rupea.:)
hyvä kommentti, arvostan näin miehen olotilasta !
Tuo on niin totta ettei tuo toimi kaikkien kohdalla.
Sivusta
Lapsien syntyessä osa miehistä voi yhtäkkiä kokea, ettei lpset olletkaan heidän juttunsa.
Ja tääkin sivusta
Niin eikä se mallinnos edes mene aina noinkaan. Monenlaista on.
Sivusta
Uskovainen mies ei voi palvoa monia jumalia lapsia vaimoa isäänsä tai äitiään uskovainen mies palvoo ainoastaan Jeesusta vaimo on sitä varten että täytetään maa uusilla ihmisillä ja muille annetaan aikaa vasta jos Jeesuksen palvonnalta aikaa jää .
Luulisi uskovaisen vaimon tämän tietävän kun ottaa hurskaan miehen.
Luuk. 14:26 "Jos joku tulee minun (Jeesuksen) tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."
Eikä Raamatussa edes lue noin.
No lukee siellä mutta Raamatussa lukee paljon asioita joissa on olettamuksena myös ymmärrys lukemastaan.
Minä uhrasin kaikki urheiluharrastukset perheeni vuoksi, nyt olen ylipainoinen.
Juisella oli kystä laulu joulusta. Mieshän voi olla kystä vaapaasti ajattelemaan helluntailaisuudessa. Kuten hän, joka helluntailaisuudessa kirjoittelee.