Paavolan opin mukaan kirkossa ei voi olla esimiestä, joka olisi paikallisseurakuntien esimies. Tämä tulee esille Paavolan antamassa vastineessa arkkipiispa Luomalle. Paavola ei hyväksy piispojen virkoja, vaikka Raamattu mainitsee papiston osastot ja päämiehet.
Petri Paavola kirjoittaa:
"Raamattu ei tunne luterilaisen kirkon oppia arkkipiispasta ja piispasta
Luterilainen kirkko opettaa arkkipiispan olevan ensimmäinen vertaistensa joukossa (primus inter pares). Arkkipiispa toimii kirkon keskeisten yhteisten elinten kuten kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen puheenjohtajana. Arkkipiispa ei ole toisten piispojen esimies, eikä hänellä ole toimivaltaa toisen hiippakunnan alueella. Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan piispa oli alun perin paikallisseurakunnan johtaja, mutta hänestä tuli laajemman kirkollisen alueen, hiippakunnan (useita paikkakuntia) esimies.
Edellä oleva luterilaisen kirkon opetus arkkipiispasta ja piispasta ei perustu Raamatun sanan opetukseen, vaan on ihmisten itse keksimiä ja kehittämiä opetuksia. Raamattu ei tunne eikä opeta kirkon oppia arkkipiispasta ja piispasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkon opetus arkkipiispasta ja piispasta perustuu valheeseen ei Raamatun totuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamatun sanan perusteella kirkon arkkipiispalla ja piispalla ei ole minkäänlaista Raamatun arvovaltaa Jumalan ja ihmisten edessä, koska Jumala ei ole säätänyt ja asettanut näitä kirkon oppeja arkkipiispasta ja piispasta."
Petri Paavola kirjoittaa:
"Raamattu ei tunne luterilaisen kirkon oppia arkkipiispasta ja piispasta
Luterilainen kirkko opettaa arkkipiispan olevan ensimmäinen vertaistensa joukossa (primus inter pares). Arkkipiispa toimii kirkon keskeisten yhteisten elinten kuten kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen puheenjohtajana. Arkkipiispa ei ole toisten piispojen esimies, eikä hänellä ole toimivaltaa toisen hiippakunnan alueella. Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan piispa oli alun perin paikallisseurakunnan johtaja, mutta hänestä tuli laajemman kirkollisen alueen, hiippakunnan (useita paikkakuntia) esimies.
Edellä oleva luterilaisen kirkon opetus arkkipiispasta ja piispasta ei perustu Raamatun sanan opetukseen, vaan on ihmisten itse keksimiä ja kehittämiä opetuksia. Raamattu ei tunne eikä opeta kirkon oppia arkkipiispasta ja piispasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkon opetus arkkipiispasta ja piispasta perustuu valheeseen ei Raamatun totuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamatun sanan perusteella kirkon arkkipiispalla ja piispalla ei ole minkäänlaista Raamatun arvovaltaa Jumalan ja ihmisten edessä, koska Jumala ei ole säätänyt ja asettanut näitä kirkon oppeja arkkipiispasta ja piispasta."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamattu ei kiellä sitä, etteikö paikallisseurakunnilla ja papeilla voi olla esimiestä toisessa kaupungissa. Ei ole mitään estettä, etteikö jossakin kirkkokunnassa olisi kirkkoherroilla piispan tapaista esimiestä. Raamattu mainitsee leeviläisellä papistolla olleen osastoja ja niissä päämiehiä, joiden esimies oli ylipappi.
"Myös Aaronin jälkeläiset jakautuivat osastoihin. Aaronin pojat olivat Nadab, Abihu, Eleasar ja Itamar. Nadab ja Abihu kuolivat ennen isäänsä. Koska heillä ei ollut poikia, papeiksi tulivat Eleasar ja Itamar. Yhdessä Eleasarin sukuun kuuluvan Sadokin ja Itamarin sukuun kuuluvan Ahimelekin kanssa Daavid jakoi Aaronin jälkeläiset osastoihin palvelusvuoroja varten. Koska Eleasarilla oli miespuolisia jälkeläisiä enemmän kuin Itamarilla, jako toimitettiin siten, että Eleasarin jälkeläisistä tuli sukujen päämiehiä kuusitoista ja Itamarin jälkeläisistä kahdeksan. Jako toimitettiin arvalla. Pyhäkön päämiehiä ja jumalanpalvelusta johtavia pappeja oli näet sekä Eleasarin että Itamarin jälkeläisten joukossa." (1 Aik 24:1-5)
"Josia antoi juhlaan kokoontuneelle kansalle omasta pienkarjastaan pääsiäisuhreiksi kolmekymmentätuhatta karitsaa ja vohlaa, ja kuninkaan omaisuudesta annettiin myös kolmetuhatta nautaa. Myös hänen ruhtinaansa antoivat vapaaehtoisesti lahjoja kansalle, papeille ja leeviläisille. Jumalan temppelin esimiehet Hilkia, Sakarja ja Jehiel antoivat papeille kaksituhatta kuusisataa karitsaa pääsiäisteuraiksi sekä lisäksi kolmesataa nautaa." (2 Aik 35:7,8)
Laki tuntee pyhäkköruhtinaat:
"Heidät jaettiin arvalla, toiset niinkuin toisetkin, sillä pyhäkköruhtinaat ja Jumalan ruhtinaat otettiin sekä Eleasarin pojista että Iitamarin pojista." (1 Aik 24:5)
Paavola käy epätoivoista valtapeliä tuulimyllyjä vastaan, mitä hän ei voi voittaa.