Aateli on sääty-yhteiskuntaan kuuluva käsite. Aateli nauttii lain määräämiä, tavallisesti perinnöllisiä etuoikeuksia. Uudenaikainen aateli sai alkunsa keskiajalla läänityslaitoksen yhteydessä. Aateli syntyi hallitsijalle uskollisista alamaisista, jotka saivat palkkiokseen verovapauksia ja läänityksiä. Aluksi aateluus oli henkilökohtainen arvo ja verovapaus, mutta sittemmin siitä kehittyi perinnöllinen ja syntyi aatelissääty. Useimmissa maissa aateli on menettänyt erioikeutensa. Aatelittomat säädyt olivat pappis-, porvaris- ja talonpoikaissääty.
Ruotsissa ja Suomessa varsinaisen aatelissäädyn perusti Maunu Ladonlukko Alsnön säännöllä (1279), joka antoi verovapauden niille, jotka tekivät ratsupalvelusta. Näitä nimitettiin vapaamiehiksi, rälssimiehiksi (frälsemän). Myöhemmin aatelisarvon sai pitää sekin, joka ei kyennyt suorittamaan ratsupalvelusta. Aatelisto saavutti keskiajan lopulla ja uudenajan alussa suuria etuoikeuksia varsinkin maanomistukseen ja virkoihin nähden, ja tuli vaikutusvaltaisimmaksi säädyksi valtiopäivillä. Eerik XIV perusti kreivin ja vapaaherran arvot 1561. Kustaa II Aadolf antoi 1626 ritarihuonejärjestyksen. Valtiosäätynä aatelisto oli Ruotsissa vuoteen 1866, Suomessa vuoteen 1906.
Aatelisarvoiksi vakiintui Ruotsissa:
Herttua (vain hallitsijan sukulaisia)
Kreivi
Vapaaherra eli paroni
Ritari
Aateli perusti asioita hoitamaan ritarihuoneen ja se pyrki pitämään itsellään erioikeuksia eli privilegioita.
Venäjällä käytössä olivat seuraavat arvot:
Ruhtinas
Kreivi
Paroni
Paronin arvonimi otettiin käyttöön Pietari Suuren aikana ja sitä jaettiin myös menestyville liikemiehille, ja ruhtinaat ja kreivit pitivätkin paroneita hieman alempiarvoisina. Tsaariperheen jäsenillä oli suuriruhtinaan arvonimi. Venäjällä oli tapana, että isän arvonimi periytyi kaikille lapsille, toisin kun Ranskassa ja Englannissa. Useisiin Venäjän ritarikuntiin liittyi aatelisarvo, joka henkilökohtainen tai perinnöllinen.
Englannissa on ylhäisaateliin (nobility) kuuluvilla: herttuoilla, markiiseilla, jaarleilla (kreiveillä), viscounteilla (varakreiveillä) ja paroneilla on päärinarvo ja sen mukana oikeus istua ylähuoneen jäseninä. Tämä arvo ja siihen kuuluva maaomaisuus menee perintönä ainoastaan vanhimmalle pojalle (majoraatti). Alhaisaateli (gentry) käsittää baronetit ja ritarit (knights), jotka käyttävät arvonimeä Sir ristimänimen edellä.
Jonkin maan aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt on lueteltu aateliskalenterissa. Maan aateliston esimies ja puheenjohtaja on aatelismarsalkka.
Terv
Vapaa Aateli Herra
Sir P af Grönroth
Ruotsissa ja Suomessa varsinaisen aatelissäädyn perusti Maunu Ladonlukko Alsnön säännöllä (1279), joka antoi verovapauden niille, jotka tekivät ratsupalvelusta. Näitä nimitettiin vapaamiehiksi, rälssimiehiksi (frälsemän). Myöhemmin aatelisarvon sai pitää sekin, joka ei kyennyt suorittamaan ratsupalvelusta. Aatelisto saavutti keskiajan lopulla ja uudenajan alussa suuria etuoikeuksia varsinkin maanomistukseen ja virkoihin nähden, ja tuli vaikutusvaltaisimmaksi säädyksi valtiopäivillä. Eerik XIV perusti kreivin ja vapaaherran arvot 1561. Kustaa II Aadolf antoi 1626 ritarihuonejärjestyksen. Valtiosäätynä aatelisto oli Ruotsissa vuoteen 1866, Suomessa vuoteen 1906.
Aatelisarvoiksi vakiintui Ruotsissa:
Herttua (vain hallitsijan sukulaisia)
Kreivi
Vapaaherra eli paroni
Ritari
Aateli perusti asioita hoitamaan ritarihuoneen ja se pyrki pitämään itsellään erioikeuksia eli privilegioita.
Venäjällä käytössä olivat seuraavat arvot:
Ruhtinas
Kreivi
Paroni
Paronin arvonimi otettiin käyttöön Pietari Suuren aikana ja sitä jaettiin myös menestyville liikemiehille, ja ruhtinaat ja kreivit pitivätkin paroneita hieman alempiarvoisina. Tsaariperheen jäsenillä oli suuriruhtinaan arvonimi. Venäjällä oli tapana, että isän arvonimi periytyi kaikille lapsille, toisin kun Ranskassa ja Englannissa. Useisiin Venäjän ritarikuntiin liittyi aatelisarvo, joka henkilökohtainen tai perinnöllinen.
Englannissa on ylhäisaateliin (nobility) kuuluvilla: herttuoilla, markiiseilla, jaarleilla (kreiveillä), viscounteilla (varakreiveillä) ja paroneilla on päärinarvo ja sen mukana oikeus istua ylähuoneen jäseninä. Tämä arvo ja siihen kuuluva maaomaisuus menee perintönä ainoastaan vanhimmalle pojalle (majoraatti). Alhaisaateli (gentry) käsittää baronetit ja ritarit (knights), jotka käyttävät arvonimeä Sir ristimänimen edellä.
Jonkin maan aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt on lueteltu aateliskalenterissa. Maan aateliston esimies ja puheenjohtaja on aatelismarsalkka.
Terv
Vapaa Aateli Herra
Sir P af Grönroth
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoittajaa juujuu..
Kyllä taas tuntee ihtensä tyhmäks.
Mun esi-isäni rohmusi ja varasti, ryösti ja vei väkisin. Sit ruotsin kurko anto sille ritarin ja kreivin arvonimet ku se oli ryöstäny ja rosvonnu ja maksanu verot. Nii, aateliset pitäis panna piilukirveen alle ja maksattaa takas ne rahvaalt ryöstetyt, niih.
Asiokas kirjoitus!
Uskon, että vain muutamalta % nettikirjoittajalta
löytyy noin hyvää tekstiä.
Sörsselssön.
Osaa se. Eikä ole oikea aatelismies joku juntti vaan.
antaa kaikkien kirjoitella mitä ne haluu..
Myös virheettömän tyylipuhtaan kirjoituksen, jossa minulle ainakin paljon uutta.
Hakkaa alatyyliset viritykset 6-0.
Miten noi miehet nyt muuttu tolleen ihaniks..niinku semmonen nobleman..juu juu...Tässä täytyy vähän sulkia sukia..et olis edukseen..
Vanhakunnonsananlasku: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, ellei niin eksyy kaiketi.
Yksilön arvosta vaan olisin kiinnostunut toista mielipidettä....
Onko tämä tapasi pyytää anteeksi runoni
vastineeksi antamaasi julkeaa palautetta?
Hyvä on, anteeksipyyntösi on hyväksytty!
Mutta, koska olet opiskellut noin hyvin meidän
aatelisten säätyhistoriaa saat tällä kertaa
kutsun: Oveni ovat avoinna tänä iltana vain
Sinulle P af Grann!!
Odottaen
Mademoiselle Aurora Mary Elisabeth