epäaktiivinen jäsen

Mihin se oppi olisi kadonnut?
Olosuhteiden pakosta - siis muutto 65 km:n päähän kirkosta, ei yhtään asiaa tuntevaa henkilöä paikkakunnalla?
Ei mitenkään erikoista, että "oppi" y.m.s. haalistuu.

Varmasti on paljon muuttunut, mutta tämä vastaus oli kyllä jo "ennaltatuomitseva" Kyllä tosiaan näyttää asiat muuttuneen...

...vielä...
Olisitko itse valmis matkustamaan edellisenä iltana kokouspaikalle, yöpymään hotellissa, odottaen kokousten jälkeen bussia viisi tuntia ...?

Tämä kaikki joka sunnuntai?
Ainakaan tällä hetkellä ei ole varaa...
...entäpä muut tilaisuudet? Sama "satsaus"!

mikä on virallista oppia ja mikä ei. Oppi ei ole muuttunut, mutta on tultu entistä tarkemmiksi siinä, mitä esitetään virallisena oppina. Virallinen oppi on pyhissä kirjoituksissa. Niissä ei ole mainintaa siitä, miten Jumalasta on tullut Jumala.

Itse olen eronnut MAP-kirkosta jo 1980-luvulla. Kun sitten 1990-luvulla osallistuin kirkon tilaisuuteen, jonka yhteydessä sisarukseni lapsi siunattiin, en enää samaksi. Puheiden tyyli oli muuttunut, sisältö samoin. Viimeksi kävin mormonikirkossa noin 4 vuotta sitten, taas oli kulunut jotain 15 vuottaja ja muutosta oli jälleen!
Mm. oppi Getsemanen sovituksesta oli minulle ennenkuulumatonta ja aivan täyttä hebreaa, vaikka sen oikeasti kai pitäisi olla reformoitua egyptiä tai jotain sinne päin :-)

Ent.mormoni kirjoitti:

Itse olen eronnut MAP-kirkosta jo 1980-luvulla. Kun sitten 1990-luvulla osallistuin kirkon tilaisuuteen, jonka yhteydessä sisarukseni lapsi siunattiin, en enää samaksi. Puheiden tyyli oli muuttunut, sisältö samoin. Viimeksi kävin mormonikirkossa noin 4 vuotta sitten, taas oli kulunut jotain 15 vuottaja ja muutosta oli jälleen!
Mm. oppi Getsemanen sovituksesta oli minulle ennenkuulumatonta ja aivan täyttä hebreaa, vaikka sen oikeasti kai pitäisi olla reformoitua egyptiä tai jotain sinne päin :-)

Olet noita mielikuvia muodostanut omien kuvitelmiesi varassa. Oppi on ollut koko ajan sama, mutta sinulle on näköjään kelvannut vain se, mitä itse opiksi kuvittelet. Et ole näköjään koskaan pystynyt erottamaan ihmisten epätäydellisyyttä kirkon täydellisyydestä, vaan mittaat kirkkoa ihmisillä.

UPDATE_6767016 kirjoitti:

Olet noita mielikuvia muodostanut omien kuvitelmiesi varassa. Oppi on ollut koko ajan sama, mutta sinulle on näköjään kelvannut vain se, mitä itse opiksi kuvittelet. Et ole näköjään koskaan pystynyt erottamaan ihmisten epätäydellisyyttä kirkon täydellisyydestä, vaan mittaat kirkkoa ihmisillä.

Oma mielikuvasi minun mielikuvistani pettää pahemman kerran.
Sinun olisi hyvä oppia olemaan projisoimatta omia kuvitelmiasi toisiin ihmisiin.

Ent.mormoni kirjoitti:

Oma mielikuvasi minun mielikuvistani pettää pahemman kerran.
Sinun olisi hyvä oppia olemaan projisoimatta omia kuvitelmiasi toisiin ihmisiin.

Tunnen sinut aika hyvin ja luulen, että sinäkin tunnet minut. Projisointiin ei minun tarvitse turvautua eikä muihinkaan surrogaatteihin.

Kuten aiemmin kirjoitin, kirkkonmeno ei ole yksinkertaista pitkän välimatkan takia ja bussivuoroja vähennetään kaiken aikaa.

Minulle tulee kirjeitse lyhyt viesti kerran kuukaudessa eikä sekään ole toiminut vielä vuottakaan.
Kaikki muu on pysähdyksissä.
Oppi ei varmaan ole muuttunut, mutta käytäntö oletettavasti paljonkin.
En tarvitse opetusta opin suhteen, joka ei ole muuttunut.
Olen vain lyhyen aikaa voinut seurailla näitä keskusteluja verkossa, mutta nyt siihen on mahdollsisuus.

kos.mo48 kirjoitti:

Kuten aiemmin kirjoitin, kirkkonmeno ei ole yksinkertaista pitkän välimatkan takia ja bussivuoroja vähennetään kaiken aikaa.

Minulle tulee kirjeitse lyhyt viesti kerran kuukaudessa eikä sekään ole toiminut vielä vuottakaan.
Kaikki muu on pysähdyksissä.
Oppi ei varmaan ole muuttunut, mutta käytäntö oletettavasti paljonkin.
En tarvitse opetusta opin suhteen, joka ei ole muuttunut.
Olen vain lyhyen aikaa voinut seurailla näitä keskusteluja verkossa, mutta nyt siihen on mahdollsisuus.

Olen kirjoitellut jonkin aikaa kauempana oleville jäsenille ja muille, joiden luona ei ole voitu käydä. Uskoisin, että ottamalla yhteyden siihen henkilöön, joka sinulle kirjoittaa, voisi järjestyä jotain sinulle sopivaa. Kirkolla on ohjelma myös kaukana olevia jäseniä varten. Ainakin silloin tällöin esim. voisi joku tulla sinut hakemaan kokouksiimme.

Olen ollut koko ajan aktiivinen. Olen asunut koko ajan pääkaupunkiseudulla.

Oletko käynyt kaikilla näillä sivuilla:
http://www.mormonit.fi
http://www.mormon.org Oikeasta yläkulmasta voi valita kielen, jos sivu aukeaa jollakin muulla kielellä.
http://www.mormoni.net

UPDATE_6767016 kirjoitti:

Olen ollut koko ajan aktiivinen. Olen asunut koko ajan pääkaupunkiseudulla.

Oletko käynyt kaikilla näillä sivuilla:
http://www.mormonit.fi
http://www.mormon.org Oikeasta yläkulmasta voi valita kielen, jos sivu aukeaa jollakin muulla kielellä.
http://www.mormoni.net

Tapani!
Anteeksi - katsoin väärin kirkkoonliittymisvuotesi!
Siksi olen ihmetellytkin kuinka hyvin osaat vastata ja ottaa kantaa mitä erilaisimpiin asioihin koskien kirkkoa.

Olen käynyt ko. sivuilla.
En voi tietää - toivon niin, että joidenkin vuosien kuluttua olen nk. aktiivinen jäsen, kun saan tilaisuuden asettua paikkakunnalle, jossa kirkko sijaitsee ja saan tilaisuuden osallistua.

Olen "aito", mutta jos jää 10 vuodeksi ulkopuolelle, kyllä siinä aitous saa uusia vivahteita.
"aito" on sitä, että olen virallisesti kirkon jäsen, mutta tällaisia, jotka eivät ole aktiivisesti mukana, kutsutaan "luopioiksi"...
eikä niiden "ennuste" ole hyvä: näin minulle opetettiin...
Tosiaankin - saattaa kuulostaa läpeensä "mädältä"!
Oletko itse "AITO"?

En varsinaisesti etsi "apua", mutta sen ajan kun ole voinut seurata näitä keskusteluja, olen huomannut täysin virheellisiä asioita putkahtavan esiin koskien kirkkoa.
Mikähän mielestäsi olisi oikea palsta? Kerropa, tai et pysty, koska pitäisi tuntea koko historiani etkä voi tietää sitä. Se on toisaan ollut vähän kuin "lehmipolku" - ymmärräthän, mutkikas ja kaita!

kos.mo48 kirjoitti:

Olen "aito", mutta jos jää 10 vuodeksi ulkopuolelle, kyllä siinä aitous saa uusia vivahteita.
"aito" on sitä, että olen virallisesti kirkon jäsen, mutta tällaisia, jotka eivät ole aktiivisesti mukana, kutsutaan "luopioiksi"...
eikä niiden "ennuste" ole hyvä: näin minulle opetettiin...
Tosiaankin - saattaa kuulostaa läpeensä "mädältä"!
Oletko itse "AITO"?

En varsinaisesti etsi "apua", mutta sen ajan kun ole voinut seurata näitä keskusteluja, olen huomannut täysin virheellisiä asioita putkahtavan esiin koskien kirkkoa.
Mikähän mielestäsi olisi oikea palsta? Kerropa, tai et pysty, koska pitäisi tuntea koko historiani etkä voi tietää sitä. Se on toisaan ollut vähän kuin "lehmipolku" - ymmärräthän, mutkikas ja kaita!

Etkö voisi hieman kertoa tarinaasi? Sillähän se selviäisi kaikille kerralla....Salamyhkäisyys saattaa täällä herättää monenlaista epäilyä ja tuloksena saattaa tulla vain paha mieli sinulle. Helposti aletaan haukkua kirkon mustamaalaajaksi ja vaikka miksi huijariksi =)

Jasmiina kirjoitti:

Etkö voisi hieman kertoa tarinaasi? Sillähän se selviäisi kaikille kerralla....Salamyhkäisyys saattaa täällä herättää monenlaista epäilyä ja tuloksena saattaa tulla vain paha mieli sinulle. Helposti aletaan haukkua kirkon mustamaalaajaksi ja vaikka miksi huijariksi =)

Lähetyssaarnaajat putkahtivat ovelleni vaikeassa elämäntilanteessani.
Ennenkuin ehdin lukea puoltakaan Mormonin kirjasta, kirkkoon liittymistä kiirehdittiin. Jälkeenpäin on jopa oltu samaa mieltä siitä, että liittymiseni tapahtui liian pikaisesti.
En tajunnut, mihin kaikkeen sitouduin, mutta lähetyssaarnaajien ystävällisyys jollain tapaa sokaisi: muistaakseni sain käsityksen, että elämä muuttuu paremmaksi kaikin puolin ja se oli niin vakuuttavaa, että uskoin.
Alussa yritin olla mukana ja "kasvaa" odottaen juuri sitä elämän muuttumista paremmaksi.
Jo ihan alkuvaiheessa käsitin, että 10 % tuloistani tulisi olemaan vaikeaa lahjoittaa kirkolle.
Kirkko on hyvin perhekeskeinen ja koska minulla ei sellaista ollut, koin heti jääväni syrjään ja aloin jäämään pois kokouksista.
Jossain vaiheessa horjahdin pahasti ja joduin kurinpitotoimien alaiseksi, siis minun piti osallistua, mutta en saanut nauttia ehtoollista.
Samoihin aikoihin kirkon johtajalle sattui samanlainen "vahinko", mutta koska muutin toiselle paikkakunnalle, en tiedä muuta kuin että hän oli joutunut jättämään paikkansa.
Uudella paikkakunnalla olin aivan yhtä eksyksissä enkä jaksanut oallistua ja varsinkaan pysyä mukana kymmenystenmaksussa.
En myöskään suostunut pitämään puheita, koska kärsin esiintymispelosta jo kouluaikoinani.
Sitten muutin maaseudulle ja yhteydenpito alkoi harventua.
Koska en ole tehnyt kaikkia niitä asioita, joita kelvollisen jäsenen täytyy, en ole päässyt temppeliin ja siltä osin en osaa sanoa mitä siellä tapahtuu - niistä ei puhuta paljoa.
Ensimmäisen temppelissäkäynnin jälkeen aletaan käyttää alusasua - en edes tiedä millainen sekään on...
Sinänsä opin suhteen on paljon hyvää, mutta nämä monet muut seikat kuten kymmenykset -se on paljon, ellei taloudellinen tilanne ole vakaa ja varsinkin jos sairauskulut koettelevat kukkaroasi.

...tällä hetkellä tunne on vähän kuin "toinen jalka olisi kirkossa ja toinen ulkopuolella"...
Vaikka yhteydenpidosta on puhuttu, ei se toimi varsinkaan pienissä serurakunnissa.
Postia olen saanut kutsuna tilaisuuksiin, mutta kukaan ei ota huomioon, että ilman omaa autoa, osallistuminen on mahdotonta.

..tällä kertaa ei muuta...

kos.mo48 kirjoitti:

Lähetyssaarnaajat putkahtivat ovelleni vaikeassa elämäntilanteessani.
Ennenkuin ehdin lukea puoltakaan Mormonin kirjasta, kirkkoon liittymistä kiirehdittiin. Jälkeenpäin on jopa oltu samaa mieltä siitä, että liittymiseni tapahtui liian pikaisesti.
En tajunnut, mihin kaikkeen sitouduin, mutta lähetyssaarnaajien ystävällisyys jollain tapaa sokaisi: muistaakseni sain käsityksen, että elämä muuttuu paremmaksi kaikin puolin ja se oli niin vakuuttavaa, että uskoin.
Alussa yritin olla mukana ja "kasvaa" odottaen juuri sitä elämän muuttumista paremmaksi.
Jo ihan alkuvaiheessa käsitin, että 10 % tuloistani tulisi olemaan vaikeaa lahjoittaa kirkolle.
Kirkko on hyvin perhekeskeinen ja koska minulla ei sellaista ollut, koin heti jääväni syrjään ja aloin jäämään pois kokouksista.
Jossain vaiheessa horjahdin pahasti ja joduin kurinpitotoimien alaiseksi, siis minun piti osallistua, mutta en saanut nauttia ehtoollista.
Samoihin aikoihin kirkon johtajalle sattui samanlainen "vahinko", mutta koska muutin toiselle paikkakunnalle, en tiedä muuta kuin että hän oli joutunut jättämään paikkansa.
Uudella paikkakunnalla olin aivan yhtä eksyksissä enkä jaksanut oallistua ja varsinkaan pysyä mukana kymmenystenmaksussa.
En myöskään suostunut pitämään puheita, koska kärsin esiintymispelosta jo kouluaikoinani.
Sitten muutin maaseudulle ja yhteydenpito alkoi harventua.
Koska en ole tehnyt kaikkia niitä asioita, joita kelvollisen jäsenen täytyy, en ole päässyt temppeliin ja siltä osin en osaa sanoa mitä siellä tapahtuu - niistä ei puhuta paljoa.
Ensimmäisen temppelissäkäynnin jälkeen aletaan käyttää alusasua - en edes tiedä millainen sekään on...
Sinänsä opin suhteen on paljon hyvää, mutta nämä monet muut seikat kuten kymmenykset -se on paljon, ellei taloudellinen tilanne ole vakaa ja varsinkin jos sairauskulut koettelevat kukkaroasi.

...tällä hetkellä tunne on vähän kuin "toinen jalka olisi kirkossa ja toinen ulkopuolella"...
Vaikka yhteydenpidosta on puhuttu, ei se toimi varsinkaan pienissä serurakunnissa.
Postia olen saanut kutsuna tilaisuuksiin, mutta kukaan ei ota huomioon, että ilman omaa autoa, osallistuminen on mahdotonta.

..tällä kertaa ei muuta...

En usko että olet koskaan ollut jäsen.

Ja jos olet niin nyt takuuvarmasti kaikki lähipiirisi jäsenet tunnistavat sinut, onneksi olkoon.

höh kirjoitti:

En usko että olet koskaan ollut jäsen.

Ja jos olet niin nyt takuuvarmasti kaikki lähipiirisi jäsenet tunnistavat sinut, onneksi olkoon.

Käytin sitä ilmaisua, koska monet eivät tiedä, että ehoollista kutsutaan sakramentin nauttimiseksi MAP-kirkossa.

On ihan samantekevää, uskotko vai et - en ala siitä väittelemään kanssasi - täällähän voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ilman hyökkäystä tarvitsematta menettää malttiaan.

Ketkähän "lähipiirini jäsenet" tunnistaisivat ja jos vaikka niin kävisi, entä sitten - suurin osa tietää jo ja perhepiirini ei ylipäätään tiedä tästä kirkosta ja sen opeista ja käytännöstä yhtään mitään.
..ja jos voisit vielä perustella sen, että et usko koskaan olleeni jäsen. Jään odottelemaan kiinnostuneena?
P.S. Kaapistani ei löydy luurankoja!

kos.mo48 kirjoitti:

Käytin sitä ilmaisua, koska monet eivät tiedä, että ehoollista kutsutaan sakramentin nauttimiseksi MAP-kirkossa.

On ihan samantekevää, uskotko vai et - en ala siitä väittelemään kanssasi - täällähän voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ilman hyökkäystä tarvitsematta menettää malttiaan.

Ketkähän "lähipiirini jäsenet" tunnistaisivat ja jos vaikka niin kävisi, entä sitten - suurin osa tietää jo ja perhepiirini ei ylipäätään tiedä tästä kirkosta ja sen opeista ja käytännöstä yhtään mitään.
..ja jos voisit vielä perustella sen, että et usko koskaan olleeni jäsen. Jään odottelemaan kiinnostuneena?
P.S. Kaapistani ei löydy luurankoja!

Tätä juuri tarkoitin! Aletaan syytellä ilman syytä!

Minusta sinun kannattaa käydä kirkon nettisivuilla:

http://www.mormonit.net

Ja tässä hieman kriittisempää tietoa:

http://www.mormonismi.net
www.exmormon.org/finnish.htm

Niinkuin sanoin aikasemmin...Ota nämä tämän palstan jutut tietyllä varauksella.

Itse olen sitä mieltä että kirkon koko "kelvollisuus-käsite" on ihmisoppia.
Kristus teki meistä kaikista kelvolliset omalla verellään!
Tosi uskoa seuraa teot eikä päinvastoin mitä ainakin minulle opetettiin ja siitä tuli todella syyllinen olo vaikka mitä yrittäisi.

=)

Jasmiina kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitin! Aletaan syytellä ilman syytä!

Minusta sinun kannattaa käydä kirkon nettisivuilla:

http://www.mormonit.net

Ja tässä hieman kriittisempää tietoa:

http://www.mormonismi.net
www.exmormon.org/finnish.htm

Niinkuin sanoin aikasemmin...Ota nämä tämän palstan jutut tietyllä varauksella.

Itse olen sitä mieltä että kirkon koko "kelvollisuus-käsite" on ihmisoppia.
Kristus teki meistä kaikista kelvolliset omalla verellään!
Tosi uskoa seuraa teot eikä päinvastoin mitä ainakin minulle opetettiin ja siitä tuli todella syyllinen olo vaikka mitä yrittäisi.

=)

kyllä, jos täytämme siihen kuuluvat ehdot:
usko, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen. Sitten on pidettävä käskyt parhaamme mukaan. Armo ei ole halpaa. Ihminen tuomitaan tekojensa mukaan.

kos.mo48 kirjoitti:

Lähetyssaarnaajat putkahtivat ovelleni vaikeassa elämäntilanteessani.
Ennenkuin ehdin lukea puoltakaan Mormonin kirjasta, kirkkoon liittymistä kiirehdittiin. Jälkeenpäin on jopa oltu samaa mieltä siitä, että liittymiseni tapahtui liian pikaisesti.
En tajunnut, mihin kaikkeen sitouduin, mutta lähetyssaarnaajien ystävällisyys jollain tapaa sokaisi: muistaakseni sain käsityksen, että elämä muuttuu paremmaksi kaikin puolin ja se oli niin vakuuttavaa, että uskoin.
Alussa yritin olla mukana ja "kasvaa" odottaen juuri sitä elämän muuttumista paremmaksi.
Jo ihan alkuvaiheessa käsitin, että 10 % tuloistani tulisi olemaan vaikeaa lahjoittaa kirkolle.
Kirkko on hyvin perhekeskeinen ja koska minulla ei sellaista ollut, koin heti jääväni syrjään ja aloin jäämään pois kokouksista.
Jossain vaiheessa horjahdin pahasti ja joduin kurinpitotoimien alaiseksi, siis minun piti osallistua, mutta en saanut nauttia ehtoollista.
Samoihin aikoihin kirkon johtajalle sattui samanlainen "vahinko", mutta koska muutin toiselle paikkakunnalle, en tiedä muuta kuin että hän oli joutunut jättämään paikkansa.
Uudella paikkakunnalla olin aivan yhtä eksyksissä enkä jaksanut oallistua ja varsinkaan pysyä mukana kymmenystenmaksussa.
En myöskään suostunut pitämään puheita, koska kärsin esiintymispelosta jo kouluaikoinani.
Sitten muutin maaseudulle ja yhteydenpito alkoi harventua.
Koska en ole tehnyt kaikkia niitä asioita, joita kelvollisen jäsenen täytyy, en ole päässyt temppeliin ja siltä osin en osaa sanoa mitä siellä tapahtuu - niistä ei puhuta paljoa.
Ensimmäisen temppelissäkäynnin jälkeen aletaan käyttää alusasua - en edes tiedä millainen sekään on...
Sinänsä opin suhteen on paljon hyvää, mutta nämä monet muut seikat kuten kymmenykset -se on paljon, ellei taloudellinen tilanne ole vakaa ja varsinkin jos sairauskulut koettelevat kukkaroasi.

...tällä hetkellä tunne on vähän kuin "toinen jalka olisi kirkossa ja toinen ulkopuolella"...
Vaikka yhteydenpidosta on puhuttu, ei se toimi varsinkaan pienissä serurakunnissa.
Postia olen saanut kutsuna tilaisuuksiin, mutta kukaan ei ota huomioon, että ilman omaa autoa, osallistuminen on mahdotonta.

..tällä kertaa ei muuta...

Minustakin tuntuu että tarinasi on keksitty.
Turhaan Jasmiina kulta syyttelet tästä meitä mormoneja, vaikka näin sanonkin nyt.
Ei se mitään, tuleehan tästäkin keskustelua.

Tiedätkö en minäkään ollut lukenut edes koko Mormonin kirjaa läpi kun liityin kirkkoon 29 v. sitten.
Minulla oli pieniä lapsia ja olin kiireinen, MUTTA tunsin koko sydämestäni että se oli Jumalan sanaa ja olenpa nyt sitten myöhemmin lukenut sen monia monia kertoja ja voin vakuuttaa että edelleen tunnen että se on Jumalan sanaa ja todistaa vahvasti meidän Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Kirkko on hyvä ja sen opit ovat täydelliset, ei ole mitään tullut vuosien mukana, mitä en voisi hyväksyä... päinvastoin .. olen saanut niin paljon siunauksien mukana onnea elämääni.
Ei se aina ole ollut helppoa, ei evankeliumi tee meille "helpoksi " elää, mutta se antaa VOIMAA elää.
Vaikka et olisikaan jäsen, niinkuin epäilen, tai vaikka olisitkin jäsen, mikä on mahdollista sekin.... ei sen ole väliä.... niin toivon ja rukoilen sinun elämääsi myös voimaa ja siunausta.
Toivon että voisit löytää tasapainon ja onnen.

josefina1 kirjoitti:

Minustakin tuntuu että tarinasi on keksitty.
Turhaan Jasmiina kulta syyttelet tästä meitä mormoneja, vaikka näin sanonkin nyt.
Ei se mitään, tuleehan tästäkin keskustelua.

Tiedätkö en minäkään ollut lukenut edes koko Mormonin kirjaa läpi kun liityin kirkkoon 29 v. sitten.
Minulla oli pieniä lapsia ja olin kiireinen, MUTTA tunsin koko sydämestäni että se oli Jumalan sanaa ja olenpa nyt sitten myöhemmin lukenut sen monia monia kertoja ja voin vakuuttaa että edelleen tunnen että se on Jumalan sanaa ja todistaa vahvasti meidän Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Kirkko on hyvä ja sen opit ovat täydelliset, ei ole mitään tullut vuosien mukana, mitä en voisi hyväksyä... päinvastoin .. olen saanut niin paljon siunauksien mukana onnea elämääni.
Ei se aina ole ollut helppoa, ei evankeliumi tee meille "helpoksi " elää, mutta se antaa VOIMAA elää.
Vaikka et olisikaan jäsen, niinkuin epäilen, tai vaikka olisitkin jäsen, mikä on mahdollista sekin.... ei sen ole väliä.... niin toivon ja rukoilen sinun elämääsi myös voimaa ja siunausta.
Toivon että voisit löytää tasapainon ja onnen.

Tarkennus...En ole syytellyt mormoneja enkä ketään nimeten jonkin ihmisen tai porukan...

Samalla tavalla jotkin kirkon vastustajat menevät asiattomuuksiin alatyylisellä kirjoittelulla. =)

UPDATE_6767016 kirjoitti:

kyllä, jos täytämme siihen kuuluvat ehdot:
usko, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen. Sitten on pidettävä käskyt parhaamme mukaan. Armo ei ole halpaa. Ihminen tuomitaan tekojensa mukaan.

Nuo luettelemasi asiat ovatkin helppoja.
Niinkuin aloittajakin sanoi että kymmenykset eivät ole ihan helppo juttu.
Kuinmyös se että et ole kelvollinen temppeliin jos kieltäydyt kirkon tehtävästä (tällä kuulemma halutaan karsia ns. vapaamatkustajat pois).
Sinun myös tulee noudattaa viisauden sanaa ja siveyden lakia.

Nämä asiat ovat kymmenen käskyn päälle vielä ja ne ovat kanssa asioita jotka "tökkivät" minulla.
Voiko kukaan ihminen määritellä toisen kelvollisuutta mihinkään?..Ei mielestäni.

Esim. Sakramentin nauttiminen...Se tehdään joka sunnuntai (niinkuin pitääkin) ja jokaisen pitäisi tutkia sydäntään sitä nauttiessa...Kuinka moni on juonut itselleen tuomion?
Meillä ainakin jos jätät sakramentin ottamatta niin kaikilla herää uteliaisuus heti että mitähän tuo on tehnyt? Niinpä kaikki nauttivat sen vaikka olisi mikä...Tämä siis omasta seurakunnastani kokemus. Moni kyllä nauttii sen täysin "kelvollisena"..Tämä on ainoa "kelvollisuuden määrityksen paikka" jonka minä hyväksyn. Kaikki kahvit ja teet ja alkoholihommat on jokaisen oma asia eikä kirkon pitäisi siihen puuttua millään lailla ellei se ole ongelma jäsenelle ja terveys todellisessa vaarassa.

On se sokerikin terveydelle haitallista jos sitä vedetään hirveät määrät..Kirkon juhlista muistan että aina oli mehua ja pullaa ja piirakkaa jos vaikka minkälaista. Seurakunnassani onkin monta ylipainosta kärsivää. Huom! Ei kaikki!

HAen tällä sitä että oli niitä sääntöjä vaikka kuinka paljon niin se tietty "epätereellisyyden" tasapaino säilyy sitten jollain muulla tavalla, joka taas laittaa miettimään että onko siinä todella järkeä? Jumalahan on korkein äly eikä käske mitään turhaan...

-Vähän innostuin...Älkää hermostuko, on niin kaunis sääkin =)

Siunausta!

josefina1 kirjoitti:

Minustakin tuntuu että tarinasi on keksitty.
Turhaan Jasmiina kulta syyttelet tästä meitä mormoneja, vaikka näin sanonkin nyt.
Ei se mitään, tuleehan tästäkin keskustelua.

Tiedätkö en minäkään ollut lukenut edes koko Mormonin kirjaa läpi kun liityin kirkkoon 29 v. sitten.
Minulla oli pieniä lapsia ja olin kiireinen, MUTTA tunsin koko sydämestäni että se oli Jumalan sanaa ja olenpa nyt sitten myöhemmin lukenut sen monia monia kertoja ja voin vakuuttaa että edelleen tunnen että se on Jumalan sanaa ja todistaa vahvasti meidän Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Kirkko on hyvä ja sen opit ovat täydelliset, ei ole mitään tullut vuosien mukana, mitä en voisi hyväksyä... päinvastoin .. olen saanut niin paljon siunauksien mukana onnea elämääni.
Ei se aina ole ollut helppoa, ei evankeliumi tee meille "helpoksi " elää, mutta se antaa VOIMAA elää.
Vaikka et olisikaan jäsen, niinkuin epäilen, tai vaikka olisitkin jäsen, mikä on mahdollista sekin.... ei sen ole väliä.... niin toivon ja rukoilen sinun elämääsi myös voimaa ja siunausta.
Toivon että voisit löytää tasapainon ja onnen.

Josefina!

Mihin päättelysi perustuu siitä, että "tarinani olisi keksitty"? Mitkä ovat ne perustelusi?

Tietenkin verkosta lukemalla tietoa saattaisi pystyä kehittelemään "tarinan", mutta ei minun
tarvitse eikä myöskään enempää alkaa väittelemään kanssasi...
Vaikka kirjoittaisin koko historiani, joka on poikkeuksellinen, et siltikään uskoisi, mutta jos nyt vetäydyn tästä keskustelusta, on selvää, että
se lisää epäilyäsi.
En uskonut, että tarinani kirvoittaisi niin paljon keskustelua, mutta onhan tätä mielenkiintoista seurata.
(Jasmiina oli oikeassa, että tämä ei ole oikea paikka)...
Ettei nyt riidanhenki alkaisi kurkottaa päätään? Ei olisi mahdotonta tarkistaa jäsenyyttäni, jos se edelleenkin epäilyttää ja aiheutta ahdistusta, mutta työlästä sitä on anonyymina lähteä selvittämään.
En mielestäni ole hyökkäillyt kirkon oppeja kohtaan. Nykyään on tullut paljon muutoksia käytännön asioissa.
Ota huomioon, että olen ollut kokouksessa viimeksi -94 ja aiemmin olen selittänyt miksi se vaikeutui - siis osallistuminen.

"Pyhän hengen voimasta voitte kaiksesta saada varmuuden" jos tämä asia alkaa ahdistaa.
Ota esimerkkiä Tapanista, jolla on oikea asenne tänne keskustelupalstalle - todella taitava "sovittelija".

Kehottaisin edelleenkin etsimään perusteluja epäilyillesi.

May God bless you and your family!
"sisaresi evankeliumissa"

kos.mo48 kirjoitti:

Josefina!

Mihin päättelysi perustuu siitä, että "tarinani olisi keksitty"? Mitkä ovat ne perustelusi?

Tietenkin verkosta lukemalla tietoa saattaisi pystyä kehittelemään "tarinan", mutta ei minun
tarvitse eikä myöskään enempää alkaa väittelemään kanssasi...
Vaikka kirjoittaisin koko historiani, joka on poikkeuksellinen, et siltikään uskoisi, mutta jos nyt vetäydyn tästä keskustelusta, on selvää, että
se lisää epäilyäsi.
En uskonut, että tarinani kirvoittaisi niin paljon keskustelua, mutta onhan tätä mielenkiintoista seurata.
(Jasmiina oli oikeassa, että tämä ei ole oikea paikka)...
Ettei nyt riidanhenki alkaisi kurkottaa päätään? Ei olisi mahdotonta tarkistaa jäsenyyttäni, jos se edelleenkin epäilyttää ja aiheutta ahdistusta, mutta työlästä sitä on anonyymina lähteä selvittämään.
En mielestäni ole hyökkäillyt kirkon oppeja kohtaan. Nykyään on tullut paljon muutoksia käytännön asioissa.
Ota huomioon, että olen ollut kokouksessa viimeksi -94 ja aiemmin olen selittänyt miksi se vaikeutui - siis osallistuminen.

"Pyhän hengen voimasta voitte kaiksesta saada varmuuden" jos tämä asia alkaa ahdistaa.
Ota esimerkkiä Tapanista, jolla on oikea asenne tänne keskustelupalstalle - todella taitava "sovittelija".

Kehottaisin edelleenkin etsimään perusteluja epäilyillesi.

May God bless you and your family!
"sisaresi evankeliumissa"

Tää just tätä... Olen jokus nimittänyt tätä foorumia hiekkalaatikoksi joka on aika osuva.

Koita säilyttää malttisi äläkä välitä! =)

Valitettavasti minullakin on huonoja kokemuksia Josefiinasta (-anteeksi!) ja hänen tuomioistaan MUTTA mehän saamme olla sellaisia kuin olemme ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä eli...
sanon sen näin: Ei ole kemiat synkannut Josefiinan kanssa =)
-sellaista se on...

Jasmiina kirjoitti:

Tää just tätä... Olen jokus nimittänyt tätä foorumia hiekkalaatikoksi joka on aika osuva.

Koita säilyttää malttisi äläkä välitä! =)

Valitettavasti minullakin on huonoja kokemuksia Josefiinasta (-anteeksi!) ja hänen tuomioistaan MUTTA mehän saamme olla sellaisia kuin olemme ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä eli...
sanon sen näin: Ei ole kemiat synkannut Josefiinan kanssa =)
-sellaista se on...

Josefiina saattaa olla epävarma: keksitty tarina/saattaa olla sittenkin tosi...

Tässä nyt ei ole ensisijaisesti kysymys minun sieluni pelastumisesta, tasapainosta ja onnesta.
Pääasia, että kaikki on ollut hyvää ja siunauksellista omalla kohdallasi. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että kaikilla olisi niin ja jos kertoisin kokonaisuudessani tarinani, oletettavasti "epäileviä Tuomaita" tulisi lisää.
Varmasti myös sellaisia, jotka nostaisivat entistä suuremman äläkän...ja alkaisivat arvostella kirkkoa alatyyliin ja sellaista soppaa en ala hämmentämään.

Jasmiinalle voisin kertoa joitakin tapahtumia, mutta en tällä yleisellä foorumilla. Hänellä on kuitenkin tietoa ja kokemusta ja vaikka on jättänytkin kirkon,
ei ole sortunut liian kiihkeään arvosteluun, mutta ilmiselvästi jotain samanlaista hän on kokenut kuin itsekin.

Sisar Josefiina!
Älä vaivaa itseäsi minun ongelmani pohtimisella - se on hukkaan heitettyä aikaa ja jos voit, unohda koko juttu.

Kyllä tämä foorumi on tosiaan kuin "hiekkalaatikko", jossa aikuiset leipovat "kakkujaan" ja välillä huiskivat hiekkaa toistensa päälle!

kos.mo48 kirjoitti:

Josefiina saattaa olla epävarma: keksitty tarina/saattaa olla sittenkin tosi...

Tässä nyt ei ole ensisijaisesti kysymys minun sieluni pelastumisesta, tasapainosta ja onnesta.
Pääasia, että kaikki on ollut hyvää ja siunauksellista omalla kohdallasi. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että kaikilla olisi niin ja jos kertoisin kokonaisuudessani tarinani, oletettavasti "epäileviä Tuomaita" tulisi lisää.
Varmasti myös sellaisia, jotka nostaisivat entistä suuremman äläkän...ja alkaisivat arvostella kirkkoa alatyyliin ja sellaista soppaa en ala hämmentämään.

Jasmiinalle voisin kertoa joitakin tapahtumia, mutta en tällä yleisellä foorumilla. Hänellä on kuitenkin tietoa ja kokemusta ja vaikka on jättänytkin kirkon,
ei ole sortunut liian kiihkeään arvosteluun, mutta ilmiselvästi jotain samanlaista hän on kokenut kuin itsekin.

Sisar Josefiina!
Älä vaivaa itseäsi minun ongelmani pohtimisella - se on hukkaan heitettyä aikaa ja jos voit, unohda koko juttu.

Kyllä tämä foorumi on tosiaan kuin "hiekkalaatikko", jossa aikuiset leipovat "kakkujaan" ja välillä huiskivat hiekkaa toistensa päälle!

Minä olen menettänyt hermoni täällä kyllä muutaman kerran mutta se on mennyttä =)

saattaa olla että Josefiina on ollut täällä palstalla niin kauan että sitä kyynistyy.
varmasti ihan hyvä sisar kirkossa puheistaan päätellen.
Täällä saattaa tulla vain tuomio hieman harkitsemattomasti.

Laita sähköpostia jos haluat "jutella" privaatisti =)

[email protected]

Siinä on palautetun kirkon perusta kuten se oli alkukirkossakin. Pietari tiesi ilmoituksen perusteella, että Kristus on "Messias, elävän Jumalan Poika". (Matt. 16:16) Tälle ilmoituksen kalliolle Kristus perusti kirkkonsa.

Niin on nykyisinkin. Henkilökohtainen varmuus ilmoituksen perusteella on kirkkollemme ominaista. Kaikkien tulisi se hankkia. Käännynnäiseltä sitä odotetaan jo ennen kastetta, mutta kirkossa kasvaneille sen saaminen ei ole itsestään selvää. Toisaalta käännynnäistä vaivaa enemmän sidonnaisuus yleiseen mielipiteeseen ainakin Suomessa.

Kirkon juuret ovat terveet. Vastustajat ovat koettaneet myrkyttää niitä kaikenlaisella valehtelulla.

Kiitos neuvoista. Olen selannut näitä sivuja -
puolesta/vastaan-keskusteluja.

Hyvää kevättä kaikille!