Saksalaisten järjestämät kostoteloitukset Lahdessa vuonna 1918 alkoivat heti taisteluiden hiljentyessä Kansanopiston tienoolla.
Jo Syrjäntaan taisteluissa oli koettu pahat tappiot ja sielläkin järjestettiin kostoksi hurmejuhlat. Samoin Vierumäelläkin tapeltiin kiivaasti ja kostoksi ammuttiin antautuneet läjiin. Niitä jäänteitä nyt kaivellaan Versofoodin pihalla.
Eräänä syynä Lahdessa järjestettyyn kovaan kostoon lienee ollut tämä intiaanikukkulalla koettu tappio:
http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/02/03/tuomiopaivaa-intiaanikukkulalla-ei-pida-unohtaa
Anelma Vuorio kertoo kirjassaan, Kukaton morsian, kuinka saksalaiset kostivat teloittamalla ns. punaisia aivan läjäpäin. Lahden kansanopiston hurmejuhlissa teloitettujen ruumiita oli puutarhassa niin paljon, ettei sekaan mahtunut. Niinpä niitä pinottiin ruumispinoiksi, joka oli kuin ruumisaitaa. Samoin halkovarasto oli niin täyteen ahdettu ammuttujen ruummilla, ettei halkoja päässyt kunnolla hakemaan!
Vuorio oli Lahden kansanopiston johtajan tytär ja osa hänen kertomistaan kuvauksista on hänen äitinsä muistelemaa. Anelma oli tuolloin 7 vuotias ja hänen 14 vuotias veljensä pantiin ampumaan konekiväärillä punavankeja. Poikahan sekosi tästä työstään...
Tässä kuvassa samainen poika on vielä kovin nuori...
https://www.naistenaani.fi/edla-kojonen-opistomamma/
Pojan isä Rope oli toki tuomitsemassa eläviä ja kuolleita...
Tässä tyttärensä kirjassa Edla (kuvassa pojan äiti) kertoo teloitustapahtumista konekiväärillä ja kuinka poika pantiin ampujaksi ja millaisia painajaisia se hänelle toi loppuiäkseen. Anelma sulki korvansa kun papatus aamuisin alkoi...
Anelma Vuorio: Kukaton morsian : kuva isovanhempieni sekä vanhempieni Rope ja Edla Kojosen elämäntaipaleelta. Karisto 1975
Jo Syrjäntaan taisteluissa oli koettu pahat tappiot ja sielläkin järjestettiin kostoksi hurmejuhlat. Samoin Vierumäelläkin tapeltiin kiivaasti ja kostoksi ammuttiin antautuneet läjiin. Niitä jäänteitä nyt kaivellaan Versofoodin pihalla.
Eräänä syynä Lahdessa järjestettyyn kovaan kostoon lienee ollut tämä intiaanikukkulalla koettu tappio:
http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/02/03/tuomiopaivaa-intiaanikukkulalla-ei-pida-unohtaa
Anelma Vuorio kertoo kirjassaan, Kukaton morsian, kuinka saksalaiset kostivat teloittamalla ns. punaisia aivan läjäpäin. Lahden kansanopiston hurmejuhlissa teloitettujen ruumiita oli puutarhassa niin paljon, ettei sekaan mahtunut. Niinpä niitä pinottiin ruumispinoiksi, joka oli kuin ruumisaitaa. Samoin halkovarasto oli niin täyteen ahdettu ammuttujen ruummilla, ettei halkoja päässyt kunnolla hakemaan!
Vuorio oli Lahden kansanopiston johtajan tytär ja osa hänen kertomistaan kuvauksista on hänen äitinsä muistelemaa. Anelma oli tuolloin 7 vuotias ja hänen 14 vuotias veljensä pantiin ampumaan konekiväärillä punavankeja. Poikahan sekosi tästä työstään...
Tässä kuvassa samainen poika on vielä kovin nuori...
https://www.naistenaani.fi/edla-kojonen-opistomamma/
Pojan isä Rope oli toki tuomitsemassa eläviä ja kuolleita...
Tässä tyttärensä kirjassa Edla (kuvassa pojan äiti) kertoo teloitustapahtumista konekiväärillä ja kuinka poika pantiin ampujaksi ja millaisia painajaisia se hänelle toi loppuiäkseen. Anelma sulki korvansa kun papatus aamuisin alkoi...
Anelma Vuorio: Kukaton morsian : kuva isovanhempieni sekä vanhempieni Rope ja Edla Kojosen elämäntaipaleelta. Karisto 1975
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näistä ja Lapin polttamisesta ei Saksaa palvova oikeistomme haluaisi kuulla sanaakaan.
Vuoden 1918 ja Lapin sodan tapahtumat on monen monta kertaa tutkittu ja selvitetty.
Totuus vain ei laitavasemmistolle kelpaa,kun valehtelu on mukavampaa.
Vasureille kelpasi kyllä kesällä-44 karkuunjuoksu ja syksyllä -44 YK:nkannattajaksi ilmoittatuminen,mutta ei Lapin sota, vaikka vapaaehtoisia pyydettiin lehti-ilmoituksellakin.
Kaikenlaisia lieveilmiöitä se ylenpalttinen kapinointi ja napinointi teettää.
Saksalaiset riehuivat siis täälläkin toisin kuin länsirintamalla, jossa kuitenkin kärsivät suuremmat tappiot. Rasismi liittyi siis jo vuoden 1918 saksalaisiin.
Punakaartilaiset olivat yllättävän kova vastus vaikka olivat täysin kouluttamaton ja kouluttamattomien johtajien, osin juoppojen, johtama huonostiaseistettu ja varustettu joukko. Hehän väijyttivät brittien lähes ammattimaisen armeijankin sotilaita verisesti Muurmannin radan taisteluissa.
Linnan kuvaus Koskelasta taitaa ollakin vielä enemmän totta kuin on uskottu.
Saksalaiset toimivat 1918 ammattimiesten ottein. Antautuneita ammuttiin vähänlaisesti,joskin sitäkin lienee tapahtunut.
Saksalaiset pyrkivät työntämään punavangit valkoisten huoleksi.
Punikit taistelivat hyvin lähinnä tilanteissa,joista ei enää karkuun päässyt. Tai sitten päästäkseen karkuun,kuten Syrjäntaassa,
Muurmannin radalla punikit olivat brittien palkoissa ns.Muurmannin Legioonana. Toinen brittien palkkajoukko oli Karjalan Rykmentti.
Brittien ja bolsevikkien/punikkien väliset taistelut olivat vähäisiä.
Linnan Koskela on puhdasta mielikuvitusta.
Noin siinä käy,kun punikkeja uskotaan ja bolsevismin asialle lähdetään.
Itkua riittää sitten sadaksi vuodeksi ja ylikin.
Olisiko pitänyt aikanaan harkita?
Entäs Korian sillan ”uimahyppynäytökset” 1918 kevättalvella. Sinne lensi Gösta Björkenheim, Kirurgi Kaarlo Hjelt ja muita vastavallankumouksellisia, siis ihan sosialidemokraattien mielikuvitusolentoja. Kyllä siinä on SDP:n ”kunnian polut” , eivät vain muista. Tai sitten lapsien polttaminen elävältä taloihin Suonolan kylässä Vesilahdella, Kuurilan junasurmat.
Luettelo on ehtymätön ....
Saksalaisten on usein sanottu sotineen kansainvälisten sääntöjen mukaan, mutta kyllä tuon Anelma Vuorion kirjan, (pitkällisen hakemisen jälkeen nettidivarista löydettyäni), luettuani käsitykseni saksalaisten tavoista muuttui tyystin.
Saksalaiset teloittivat jo Helsingin valtauksen aikana kymmenittäin ihmisiä. Sittemmin he luovuttivat punaisten naiskomppanian valkoisten teloitettavaksi ja Lahdessa he ampuivat kostoksi kymmenittäin ihmisiä, aseettomia ja myöskin sairaalassa olleita! Olihan Lahden Kansanopisto punaisten sairaalana.
Sota on julmaa. Paitsi,jos toinen osapuoli on punikkeja.
Silloin heitä pitää kohdella lempeästi ja unohtaa heidän tekemänsä julmuudet ja tuhotyöt.
Valkeakosken naiskaartin joukkoteloitus oli Suomen sisällissodassa 1. toukokuuta 1918 toteutettu joukkomurha, jonka kohteena oli Valkeakosken naiskomppanian 15–23-vuotiaita tyttöjä.
Naiskomppania osallistui Syrjäntaan taisteluihin. Taistelun jälkeisessä kaaoksessa kaartilaiset jäivät saksalaisten vangeiksi 29.4.1918.
Saksalaiset luovuttivat naiskaartilaiset suomalaiselle valkoisten joukolle, joihin kuului lähinnä Pohjanmaan valkoisia, mutta myös kaksi hauholaista suojeluskuntalaista. Samassa vankijoukossa oli myös punaisia miehiä. Vankeja lähdettiin kuljettamaan jalkapatikassa Luopioisten suuntaan. Yöksi heidät laitettiin Hauhon Mustilaan, Suomaan talon latoon (Suomaan talo sijaitsi Tuuloksen Juttilan kylässä, Luopioisten tien varrella). Siellä heitä pidettiin vartioituna yön yli. Vapunpäivän aamuna vangit jatkoivat matkaa pohjoiseen. Miesvangit jatkoivat matkaansa kohti Luopioista, kun tytöt vietiin (Hauhon Mustilan kylään) Siikasenkorven suon syrjään kaivamaan oma joukkohautansa. Eräiden tietojen mukaan hauta oli jo valmiiksi kaivettu. Tytöt käskettiin haudan yli pannuille lankuille ja ammuttiin viisi kerrallaan.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Valkeakosken_naiskaartin_joukkoteloitus
Valkoinen terrori tappoi ihmisiä 5 kertaa enemmän kuin punainen terrori vuonna 1918.
Saksalaiset sotilaat käyttivät ihmiskilpiä valloittaessaan punaisen Helsingin keväällä 1918. Kaiken lisäksi saksalaiset ajoivat ottamiaan vankeja edellään muuallakin kuin yrittäessään tunkeutua Pitkänsillan yli työläiskaupunginosiin.
Filosofian tohtori Tuomas Hoppu kuvaa kirjassaan Vallatkaa Helsinki melkein talo talolta kuinka punainen Helsinki joutui saksalaisen Itämeren divisioonan miehittämäksi. Tutkijan mukaan suojeluskuntalaisten rooli jäi vähäiseksi. He eivät vallannet yhtään punaisen puolen tärkeää tukikohtaa.
Pitkänsillan tapahtumista huhtikuussa 1918 on Suomessa kiistelty pitkään. Niin sanottu vapaussotakirjallisuus on kiistänyt jyrkästi, että saksalaiset olisivat syyllistyneet niin raukkamaiseen ja kaikkien sodan käynnin lakien vastaisen menettelyyn, kuin vankien suojassa hyökkäämiseen.
-
Hoppu paljastaa kirjassaan, että saksalaiset käyttävät ihmiskilpiä muun muassa Ruotsalaista teatteria vallattaessa. Tämä tapahtui jo ennen Pitkänsillan tapahtumia:
”Teatterin lopullisessa valtauksessa saksalaiset käyttivät hyväkseen Argoksen talon valtauksessa otettuja vankeja. Hyväksyttyjen sodankäyntitapojen vastaisesti punaiset vangit marssitettiin kädet ylhäällä teatteria kohti. Punakaartilaisvankien muodostaman ihmiskilven suojassa saksalaiset etenivät aukean yli teatterin seinustalle. Hyökkääjää kohti ei ammuttu yhtään laukausta”.
-
Tutkija pitää omituisena sitä, että vankeja kuljetettiin kohti taistelualuetta, kun heidät muualla ohjattiin miliisiasemille tai muihin sopiviin kokoamispaikkoihin. Hoppu toteaakin, että punaisia vankeja tarvittiin selvästi johonkin ja jatkaa:
”… luutnantti Matti Tiiainen ilmaisee asian selkeästi. Hänen mukaansa saksalaisten ja suojeluskuntalaisten tarkoituksena oli ylittää pitkäsilta punaisia vankeja edellään ajaen.”
Hoppu viittaa Tiiaisen kirjoitukseen Raportteja valkokaartin taistelurintamilta, joka ilmestyi teoksessa Helsingin valtaus 12. 4. 1918 vuonna 1938.
Teloitukset ja vankileirit
Saksalaisia kuoli Helsinkiä vallattaessa noin 60 miestä. Punaisten tappiot olivat noin viisinkertaiset kuolleisiin saksalaisiin ja valkoisiin verrattuna. Punaisten tappiolukuun sisältyvät saksalaisten Huopalahdessa teloittamat 20–50 henkeä.
-
Joissakin kirjoissa puhutaan jopa 70 teloitetusta ja joita suojeluskuntalaiset vielä valikoi ja haki kotoaan saksalaisten lahdattavaksi.