Helvettiuskonnossa on kaksi päähaaraa: kalvinismi ja arminiolaisuus.
Yhteistä näissä haaroissa on siis vankkumaton usko helvetin olemassaoloon ja siihen, että sinne ON EHDOTTOMASTI joutuva (suuri joukko) ihmisiä.
Kalvinistit uskovat reippaasti, että Jumala on suuressa viisaudessaan, rakkaudessaan ja vanhurskaudessaan ENNALTA MÄÄRÄNNYT ne, jotka pääsevät taivaaseen, ja ne, jotka joutuvat helvettiin. Kalvinistien Jumala on toisin sanoen ENNEN KAIKKEA Kaikkivaltias.
Arminiolaiset uskovat, että Jumalan kaikkivaltius törmää ihmisen tahtoon, joka on ainakin siinä mielessä "vapaa", ettei kalvinistien (ja Raamatun) Kaikkivaltiaaksi määrittelemä Jumala viime kädessä kykene määrämään tai edes ohjailemaan tuota valitsemaan Kristusta ja taivasta helvetin sijasta. Arminiolaiset ovat tosin tässä asiassa tavattoman epämääräisiä, koska he viljelevät paljon sellaisia ilmauksia kuin "Kukaan ei voi uskoa, jollei Isä häntä vedä", "ihminen ei omilla teoillaan (mutta kylläkin TAHTOMISELLAAN) voi ansaita Jumalan armoa", "usko on lahjaa" jne.
Summa summarum: kalvinistien Jumala on mielipuoli psykopaatti ja arminiolaisten Jumala "rakastava" mutta äärimmäisen taitamaton tohelo, jonka viisaus ja kaikkivaltius kohtaa ihmisen tahdossa ylivertaisen vastustajan. Viime kädessä arminiolaisilla on yksi todellinen JUMALA; ihmisen tahto ja sen "vapaus", jota ei millään tavoin tai missään muodossa saa houkutella, ohjailla eikä etenkään "pakottaa", koska se veisi ihmiseltä hänen ihmisyytensä. Tämä on arminiolaisille paljon tärkeämpää ja olennaisempaa kuin se, että nämä heidän "suojelemansa" ihmiset joutuvat kärsimään iankaikkista, päättymätöntä piinaa helvetin tulessa - onhan sentään heidän ihmisyytensä ydin (tahdon "vapaus") tullut ainakin suojatuksi.
Mainittakoon, että arminiolaisten käsitys ihmisen tahdon "vapaudesta" on täysin vastakkainen Jeesuksen ("jokainen joka tekee syntiä, on synnin ORJA") ja Paavalin (Room. 6-7) käsityksille.
Paavalin Kristukselta saama evankeliumi julistaa SEKÄ Jumalan kaikkivaltiutta ETTÄ Jumalan rakkautta, joiden tuloksena kerran on JOKAINEN omaksi pelastuksekseen tunnustava Isän Jumalan kunniaksi Jeesuksen Herraksi.
Yhteistä näissä haaroissa on siis vankkumaton usko helvetin olemassaoloon ja siihen, että sinne ON EHDOTTOMASTI joutuva (suuri joukko) ihmisiä.
Kalvinistit uskovat reippaasti, että Jumala on suuressa viisaudessaan, rakkaudessaan ja vanhurskaudessaan ENNALTA MÄÄRÄNNYT ne, jotka pääsevät taivaaseen, ja ne, jotka joutuvat helvettiin. Kalvinistien Jumala on toisin sanoen ENNEN KAIKKEA Kaikkivaltias.
Arminiolaiset uskovat, että Jumalan kaikkivaltius törmää ihmisen tahtoon, joka on ainakin siinä mielessä "vapaa", ettei kalvinistien (ja Raamatun) Kaikkivaltiaaksi määrittelemä Jumala viime kädessä kykene määrämään tai edes ohjailemaan tuota valitsemaan Kristusta ja taivasta helvetin sijasta. Arminiolaiset ovat tosin tässä asiassa tavattoman epämääräisiä, koska he viljelevät paljon sellaisia ilmauksia kuin "Kukaan ei voi uskoa, jollei Isä häntä vedä", "ihminen ei omilla teoillaan (mutta kylläkin TAHTOMISELLAAN) voi ansaita Jumalan armoa", "usko on lahjaa" jne.
Summa summarum: kalvinistien Jumala on mielipuoli psykopaatti ja arminiolaisten Jumala "rakastava" mutta äärimmäisen taitamaton tohelo, jonka viisaus ja kaikkivaltius kohtaa ihmisen tahdossa ylivertaisen vastustajan. Viime kädessä arminiolaisilla on yksi todellinen JUMALA; ihmisen tahto ja sen "vapaus", jota ei millään tavoin tai missään muodossa saa houkutella, ohjailla eikä etenkään "pakottaa", koska se veisi ihmiseltä hänen ihmisyytensä. Tämä on arminiolaisille paljon tärkeämpää ja olennaisempaa kuin se, että nämä heidän "suojelemansa" ihmiset joutuvat kärsimään iankaikkista, päättymätöntä piinaa helvetin tulessa - onhan sentään heidän ihmisyytensä ydin (tahdon "vapaus") tullut ainakin suojatuksi.
Mainittakoon, että arminiolaisten käsitys ihmisen tahdon "vapaudesta" on täysin vastakkainen Jeesuksen ("jokainen joka tekee syntiä, on synnin ORJA") ja Paavalin (Room. 6-7) käsityksille.
Paavalin Kristukselta saama evankeliumi julistaa SEKÄ Jumalan kaikkivaltiutta ETTÄ Jumalan rakkautta, joiden tuloksena kerran on JOKAINEN omaksi pelastuksekseen tunnustava Isän Jumalan kunniaksi Jeesuksen Herraksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei Raamatussa ole pelastumiselle mitään ehtoja siitä, että pitää ottaa Jeesus vapahtajakseen, tehdä uskonratkaisu tai mitään muutakaan ihmisen päätettävissä olevaa konkreettista asiaa.
Raamatun mukaan pelastuvat ne, joilla on Jumalan Henki, jotka huutavat ylösnousemuksen hetkellä "Abba! isä Jumalalle sen Hengen vaikutuksesta. Jollei se armon Henki vaikutusta ihmisessä, niin on aivan sama mitä teorioita hän luo helvetistä tai pelastumisesta. Hukkaan heitettyä aikaa.
Ja nuo sinun sepustuksesi sitten EIVÄT ole teorioita???!!
:D :D :D :D :D