Mitä on se, jos pitää jotakin asiaa halpana? Se on sitä, ettei arvosta kyseistä asiaa - ei anna sille ARVOA, ei arvosta sitä. Jos maalaan suurella vaivalla taulun ja laitan sen myytäväksi, joku toinen saattaa pitää sitä halpana, arvottomana, vaikka itse arvostaisin sitä yli kaiken. Tai jos osallistun talkoisiin omasta mielestäni ahkeralla työpanoksella, talkoiden järjestäjä voi pitää työpanostani niin mitättömänä, ettei pidä sitä edes kiitoksen arvoisena.
Kaikkitietävä Jumala näki ennalta Aadamin lankeemuksen. Hän ts. näki ja ymmärsi täydellisesti, mitä konkreettisia seurauksia Aadamin lankeemuksesta ihmiskunnalle koituisi. Mm. tämä: "Kaikki ovat pois poikenneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Ei ole ketään, joka etsisi Jumalaa, ei yhden yhtäkään." Ja tämä: "Jokainen, joka syntiä tekee, on synnin ORJA." Ja tämä: "Hei eivät TIEDÄ, mitä he tekevät." Ihmiskunta ts. pimentyi niin täydellisesti mieleltään, ymmärrykseltään tahdoltaan, ettei kukaan synnin orjana etsi Jumalaa, ja kun Jumala otti ihmisen muodon, ihmiskunta ei kyennyt muuuhun kuin tappamaan Hänet. Jumala näki kaiken tämän ennalta, sillä UT:ssa lukee: "Karitsa, joka on ristiinnaulittu maailman perustamisesta asti." Jumala tiesi siis tarkkaan, kuinka vakavia asioita seuraisi siitä, jos Hän sallisi käärmeen langettaa Eevan ja Aadamin Paratiisissa.
Herääkin kysymys, kuinka arvokkaana Jumala kaiken tämän ennalta tienneenä piti oman rakkaan Poikansa uhria. Jesaja 53 kuvaa sitä, millaisiin kärsimyksiin Jumala salli oman rakkaan Poikansa joutua ihmisten käsissä. Kuinka arvokkaana Hän sitten piti sitä, että Hänen Poikansa suostui tuohon kaikkeen: tulemaan ihmiseksi ja kärsimään yksinäisyyttä, ylenkatsetta, väkivaltaa, hyljätyksi tulemisen ja peräti rikollisille tarkoitetun kiduttavan kuolemanrangaistuksen? Mihin hintaan Jumala salli tällaista Pojalleen tapahtuvan? Jumala tiesi ja näki ihmiskunnan täydellisen poispoikenneisuuden ja synnin orjuuden: sen, ettei kukaan ihminen ollut millään tavoin tai missään mielessä vapaa etsimään Jumalaa ja suuntautumaan Jumalaa kohti vaan täysin pois poikennut ja synnin orja.
Millaisen arvon Jumala tässä tilanteessa antoi Poikansa vapaaehtoiselle uhrille? Jeesus Kristushan tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut - Jeesus Kristus tuli, jotta maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Jumala arvosti Poikansa ihmiseksi tuloa ja ristinkuolemaa tasan niin paljon kuin Hän Kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä salli Jeesuksen ristinkuoleman korjaavan niitä seurauksia, joita Hän salli Aadamin lankeemuksesta ihmiskunnalle koituvan. Kaikki muu on saivartelua ja vähättelee joko Jumalan kaikkivaltiutta tai kaikkitietävyyttä.
Jumala arvosti oman Poikansa ristinkuolemaa suhteessa Aadamin lankeemukseen juuri siinä määrin kuin Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema Jumalan vanhurskaassa katsannossa korjasi Aadamin lankeemuksesta aiheutuneet seuraukset. Jos Aadamin lankeemuksen seurauksena pois poikenneen ihmiskunnan keskuudesta yksikin ihminen on jäävä Kristuksen hankkiman pelastuksen ulkopuolelle, on kiistatonta, että Jumala siinä tapauksessa arvostaa Aadamin lankeemusta enemmän kuin oman Poikansa uhria, sillä Hän ei tällöin katso Jeesuksen uhrin riittävän tekemään Käärmeen eli Perkeleen tekoja täysin tyhjäksi.
Ihmiskunnan onneksi Jumala valitsi Paavalin julistamaan ilosanomaa: ilosanomaa siitä, että Jeesuksen Kristuksen uhri on Jumalan silmissä mittaamattoman arvokas - niin arvokas, että kerran on jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli tunnustava iloiten Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra. Ja niin toteutuu tämä Raamatun totuus: Jumala on määrännyt kaikki tottelemattomuuteen, jotta Hän armahtaisi kaikkia.
Kaikkitietävä Jumala näki ennalta Aadamin lankeemuksen. Hän ts. näki ja ymmärsi täydellisesti, mitä konkreettisia seurauksia Aadamin lankeemuksesta ihmiskunnalle koituisi. Mm. tämä: "Kaikki ovat pois poikenneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Ei ole ketään, joka etsisi Jumalaa, ei yhden yhtäkään." Ja tämä: "Jokainen, joka syntiä tekee, on synnin ORJA." Ja tämä: "Hei eivät TIEDÄ, mitä he tekevät." Ihmiskunta ts. pimentyi niin täydellisesti mieleltään, ymmärrykseltään tahdoltaan, ettei kukaan synnin orjana etsi Jumalaa, ja kun Jumala otti ihmisen muodon, ihmiskunta ei kyennyt muuuhun kuin tappamaan Hänet. Jumala näki kaiken tämän ennalta, sillä UT:ssa lukee: "Karitsa, joka on ristiinnaulittu maailman perustamisesta asti." Jumala tiesi siis tarkkaan, kuinka vakavia asioita seuraisi siitä, jos Hän sallisi käärmeen langettaa Eevan ja Aadamin Paratiisissa.
Herääkin kysymys, kuinka arvokkaana Jumala kaiken tämän ennalta tienneenä piti oman rakkaan Poikansa uhria. Jesaja 53 kuvaa sitä, millaisiin kärsimyksiin Jumala salli oman rakkaan Poikansa joutua ihmisten käsissä. Kuinka arvokkaana Hän sitten piti sitä, että Hänen Poikansa suostui tuohon kaikkeen: tulemaan ihmiseksi ja kärsimään yksinäisyyttä, ylenkatsetta, väkivaltaa, hyljätyksi tulemisen ja peräti rikollisille tarkoitetun kiduttavan kuolemanrangaistuksen? Mihin hintaan Jumala salli tällaista Pojalleen tapahtuvan? Jumala tiesi ja näki ihmiskunnan täydellisen poispoikenneisuuden ja synnin orjuuden: sen, ettei kukaan ihminen ollut millään tavoin tai missään mielessä vapaa etsimään Jumalaa ja suuntautumaan Jumalaa kohti vaan täysin pois poikennut ja synnin orja.
Millaisen arvon Jumala tässä tilanteessa antoi Poikansa vapaaehtoiselle uhrille? Jeesus Kristushan tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut - Jeesus Kristus tuli, jotta maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Jumala arvosti Poikansa ihmiseksi tuloa ja ristinkuolemaa tasan niin paljon kuin Hän Kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä salli Jeesuksen ristinkuoleman korjaavan niitä seurauksia, joita Hän salli Aadamin lankeemuksesta ihmiskunnalle koituvan. Kaikki muu on saivartelua ja vähättelee joko Jumalan kaikkivaltiutta tai kaikkitietävyyttä.
Jumala arvosti oman Poikansa ristinkuolemaa suhteessa Aadamin lankeemukseen juuri siinä määrin kuin Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema Jumalan vanhurskaassa katsannossa korjasi Aadamin lankeemuksesta aiheutuneet seuraukset. Jos Aadamin lankeemuksen seurauksena pois poikenneen ihmiskunnan keskuudesta yksikin ihminen on jäävä Kristuksen hankkiman pelastuksen ulkopuolelle, on kiistatonta, että Jumala siinä tapauksessa arvostaa Aadamin lankeemusta enemmän kuin oman Poikansa uhria, sillä Hän ei tällöin katso Jeesuksen uhrin riittävän tekemään Käärmeen eli Perkeleen tekoja täysin tyhjäksi.
Ihmiskunnan onneksi Jumala valitsi Paavalin julistamaan ilosanomaa: ilosanomaa siitä, että Jeesuksen Kristuksen uhri on Jumalan silmissä mittaamattoman arvokas - niin arvokas, että kerran on jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli tunnustava iloiten Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra. Ja niin toteutuu tämä Raamatun totuus: Jumala on määrännyt kaikki tottelemattomuuteen, jotta Hän armahtaisi kaikkia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.