Jouluvalot tuikkivat talvipäivän hämärässä Suomen ensimmäisellä biokaasun tankkausasemalla. Kaasuautoilijat ovat voineet tankata Erkki Kalmarin maatilalla tuotettua liikennekaasua jo 18 vuoden ajan.
Suomi valmistelee kansallista biokaasuohjelmaa ja lainsäädäntöä, joiden seurauksena biokaasua tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän.
– Tämä tuorein lakiehdotus tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Pitää selvittää, missä tässä on koira haudattuna.
Juuri ennen joulua lasuntokierrokselle lähteneessä lakiehdotuksessa liikennebiokaasulle asetettaisiin jakeluvelvoite.
Jakeluvelvoite tarkoittaa sitä, että liikenteessä käytettäviä fossiilisia polttoaineita on korvattava biopolttoaineilla. Biokaasun tuottaminen tulee kannattavaksi, jos lakiehdotus hyväksytään tällaisenaan.
– Parasta on, että tämä ei ole suoraa tukea valtion kassasta tai EU:lta, vaan fossiilisten polttoaineiden käyttäjät maksavat bioenergian tuottamisesta liikennekäyttöön, sanoo Kalmari.
Auton käynnistyksen hinta: 30 000 markkaa
Kalmari innostui biokaasuteknologiasta alun perin lehmien hyvinvoinnin takia 1990 -luvulla. Eläinten lannassa jyllännyt kolibakteeri piti saada tapettua. Kaasutuksesta lannan hygienisointiin löytyi hyvä keino.
Teknikoksi opiskellut viljelijä alkoi kehittää biokaasuteknologiaa Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kanssa.
Lannan kaasutuksen sivutuotteena syntyi energiaa ja hyvin nopeasti tila oli omavarainen lämmön ja sähkön suhteen.
Yliopistotutkijat kannustivat Kalmaria hankkimaan Ruotsista kaasuauton. Aluksi ajatus ei häntä innostanut, mutta sitten selvisi, että kaasuautolle oli määrätty Suomessa 20-kertainen dieselvero.
– Ajattelin, että eihän tämä voi olla näin! Epäkohdasta täytyi ehdottomasti ruveta tappelemaan. Alulle paneva voima oli se aivan hullu säädösviidakko.
Uhkana kaasuauton Suomeen tuonnille oli myös päiväkohtainen polttoainemaksu, joka nykyrahassa olisi yli 300 euroa. Siitä huolimatta Kalmari haki kulkupelin ja teki viralliset ilmoitukset ministeriöön.
Auto päätettiin esitellä suurelle yleisölle ja medialle Jyväskylässä vuoden 2002 bioenergiapäivillä.
Esittelypäivän aamuna ministeriö ei ollut vieläkään myöntänyt lupaa kaasuautolla ajamiseen ja uhkana oli 30 000 markan veroseuraamus.
– Soitin asianosaiselle virkamiehelle, ja pyysin katsomaan televisiosta, kuinka työnnän autoa esittelytilaisuudessa. Lopulta telefaksi rapsutteli luvan, että saan tilapäisesti ajaa kaasuautolla, kertoo Kalmari.
Suomen ensimmäinen biokaasun tankkausasema avattiin Kalmarin tilalle vuonna 2002. Alussa sitä käytti vain Kalmari itse.
Muutaman vuoden kuluttua väliaikaisen luvan kaasuautolle saivat pari seuraavaa edelläkävijää. Kaasuauton tuominen Suomeen helpottui vasta vuonna 2006.
---------------------
Loput YLEn uutistesta, kannattaa lukea.
Suomi valmistelee kansallista biokaasuohjelmaa ja lainsäädäntöä, joiden seurauksena biokaasua tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän.
– Tämä tuorein lakiehdotus tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Pitää selvittää, missä tässä on koira haudattuna.
Juuri ennen joulua lasuntokierrokselle lähteneessä lakiehdotuksessa liikennebiokaasulle asetettaisiin jakeluvelvoite.
Jakeluvelvoite tarkoittaa sitä, että liikenteessä käytettäviä fossiilisia polttoaineita on korvattava biopolttoaineilla. Biokaasun tuottaminen tulee kannattavaksi, jos lakiehdotus hyväksytään tällaisenaan.
– Parasta on, että tämä ei ole suoraa tukea valtion kassasta tai EU:lta, vaan fossiilisten polttoaineiden käyttäjät maksavat bioenergian tuottamisesta liikennekäyttöön, sanoo Kalmari.
Auton käynnistyksen hinta: 30 000 markkaa
Kalmari innostui biokaasuteknologiasta alun perin lehmien hyvinvoinnin takia 1990 -luvulla. Eläinten lannassa jyllännyt kolibakteeri piti saada tapettua. Kaasutuksesta lannan hygienisointiin löytyi hyvä keino.
Teknikoksi opiskellut viljelijä alkoi kehittää biokaasuteknologiaa Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kanssa.
Lannan kaasutuksen sivutuotteena syntyi energiaa ja hyvin nopeasti tila oli omavarainen lämmön ja sähkön suhteen.
Yliopistotutkijat kannustivat Kalmaria hankkimaan Ruotsista kaasuauton. Aluksi ajatus ei häntä innostanut, mutta sitten selvisi, että kaasuautolle oli määrätty Suomessa 20-kertainen dieselvero.
– Ajattelin, että eihän tämä voi olla näin! Epäkohdasta täytyi ehdottomasti ruveta tappelemaan. Alulle paneva voima oli se aivan hullu säädösviidakko.
Uhkana kaasuauton Suomeen tuonnille oli myös päiväkohtainen polttoainemaksu, joka nykyrahassa olisi yli 300 euroa. Siitä huolimatta Kalmari haki kulkupelin ja teki viralliset ilmoitukset ministeriöön.
Auto päätettiin esitellä suurelle yleisölle ja medialle Jyväskylässä vuoden 2002 bioenergiapäivillä.
Esittelypäivän aamuna ministeriö ei ollut vieläkään myöntänyt lupaa kaasuautolla ajamiseen ja uhkana oli 30 000 markan veroseuraamus.
– Soitin asianosaiselle virkamiehelle, ja pyysin katsomaan televisiosta, kuinka työnnän autoa esittelytilaisuudessa. Lopulta telefaksi rapsutteli luvan, että saan tilapäisesti ajaa kaasuautolla, kertoo Kalmari.
Suomen ensimmäinen biokaasun tankkausasema avattiin Kalmarin tilalle vuonna 2002. Alussa sitä käytti vain Kalmari itse.
Muutaman vuoden kuluttua väliaikaisen luvan kaasuautolle saivat pari seuraavaa edelläkävijää. Kaasuauton tuominen Suomeen helpottui vasta vuonna 2006.
---------------------
Loput YLEn uutistesta, kannattaa lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Verorahoilla tuokin kehitetty ja jokainen biokaasulaitos maatiloilla on tehty verorahoilla, kuten kaikki muukin toiminta vaikkeivat mitään tukia edes tarvitsisi. Voitot luonnollisesti ottavat itse ja mistään eivät maksa veroja kun ostavat tontit täyteen turhia koneita ja vanhimpia(lähes uusia) myyvät pois omaan laskuun.
Ainoa hyöty jos kehittyisi vientiteollisuutta, mutta tuskinpa. Kaikki valmistus joka tapauksessa ulkomaille.
Ja lopuista paskoista voi tislata etanolit ja ponut pulloon, täysin omavaraista kaikki?👺👺👺