lääkärieden välinpitämättömyys

Kyllä meitä on, ja paljon, on vanhuuseläkeläisiä, työkyvyttömyyseläkeläisiä, työttömiä, ja meitä kaikkia vaivaa ajatus ettei saa kunnon hoitoa.

Eli juuri tämä että meitä kohtaan ollaan välinpitämättömiä, se on suurin ongelma.
Emme luota tulevaan soteen lähes laisinkaan, koska on aika varmaa ettei kohtelu tule muuttumaan miksikään.

Soten seurauksena odotetaan että sitten saataisiin aika lääkärille pikaisemmin, mutta mitä hyötyä siitä mahtaa olla kun ei se sitä välinpitämättömyyttä poista kuitenkaan.

Huomiomme on kiinnittynyt juuri siihen että nämä " heikommat " ihmisryhmät tulevat aina poljetuksi, jäävät jalkoihin kun ei heitä/meitä kannata hoitaa, menee varmaan rahat hukkaan.
Eihän sellaisia ihmisiä ole mitään järkeä parantaa jotka eivät enää tuota yhteiskunnalle mitään. Valitettavasti ajatusmaailma taitaa olla tuollainen.

Hyvä aloitus, asia josta ei paljon julkisuudessa ole keskustelua vaikka sitä tarvittaisiin.

- No.
Eikös se palkka ole sama, välittikö tai ei?

Ilmeisesti lääkärit ovat turtuneet siihen että vanhukset valittaa niin paljon eri sairauksista. Itsekin olen jo 70 ja lääkärikäyntini on siinä mielessä vääristynyt että harkitsen jo mistä vaivoista valitan (valitsen ne vaikeimmat).

Reilu kuukausi sitten jouduin päivystykseen mielestäni turhanpäiväisen oireen takia, mutta Omaolo-testin tehtyäni hoitaja kehoitti menemään. Siinä puolessa vuorokaudessa tehdyissä tutkimuksissa löytyi niin monta piilossa ollutta sairautta ja oiretta että itseäkin jo huimasi. Joten kyllähän vanhemmiten alkaa noita sairauksia kertymään, joten jos joku sanoo ettei ole mitään sairauksia niin häntä ei ole vielä tutkittu.

Välinpitämättömyydellä tarkoitin itse ainakin sitä ettei edes tutkita vaikka kuinka valittaisi.
Jos ei mene ohi tai pahenee niin tule uudestaan......
Tuota saa kuulla jatkuvasti.

Tai sitten sanotaan puhu siellä ja siellä.......
Ja kun puhut niin ei välitetä.

Tai kysytään miksei kukaan ole aiemmin tehnyt mitään?
Eipä siihen potilaalla ole vastausta.

Nuo ovat sitä välinpitämättömyyttä.
Onnellinen olkoon se jota tutkitaan.

Eipä olisi itselläkään tutkimukset muutoin tarpeen mutta kun elämisestä ei tahdo tulla mitään kun olen huonossa kunnossa.

Lääkärit työllistää itsensä sillä, että juoksuttaa potilaita monta kertaa.
Sitten niillä on "ruuhka".
Se ei ole yhtään mukavaa ikääntyneelle sairaalle.

Ei ole tarkoitus moittia kirjoituksianne, mutta laitan oman kokemuksen. Kukaan muu ei muuten kertonut tilannetta mikä oli.
Menin lääkäriin. Olin kirjoittanut huolellisesti paperille, missä vaiva, kuinka usein. milloin alkanut, milloin tuntuu, milloin helpottaa. Näin lääkärille ei jäänyt mitään epäselväksi. Passitti jatkohoitoon. Vaiva ei ole vieläkään ohi, kun syytä ei ole löytynyt. Olen ahkerasti myös itse googlannut ja huomaan että on mahdollisuus moneen diagnoosiin omaamillani vaivoilla. Ei ole lääkärillä helppoa. Olen menossa jatkohoitoon muutaman päivän päästä. Jos se ei auta, menen uudestaan vastaanotolle, niin lukee Omakannassa. Olen käynyt eri tutkimuksessa nyt kahden kuukauden ajan. Voi olla että syytä ei löydy ja jään potemaan tätä. Tai sitten selviää myöhemmin jos tulee lisää vaivoja. En voi syyttää ketään. Onko sitten läkäreissä eroa, mutta välinpitämättömyyttä ei kohdallani ole ollut.

Toki lääkäreissä on eroja, isojakin.
Myös lääkäreiden asenteet ovat suuressa asemassa joskus.
Jos potilaalla on taustalla päihde-, mielenterveys- tms. ongelmaa, tuottaa se joillekin lääkäreille ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kohdella potilasta ihan normaalina ihmisenä.
Joskus on samanlaista myös vanhojen ihmisten kohdalla, työttömien jne..

Lääkäreissä on todella eroja, onneksi on enemmän niitä välittäviä kuitenkin loppujen lopuksi.