Aihe

Rakkausriippuvainen

Anonyymi

Minulle parisuhde on muodostunut tärkeimmäksi suhteeksi, jopa tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Voisin olla kumppanini kanssa 24/7 ja vieläpä ihan kiinni, mutta kumppani ei ihan yhdy näihin tuntemuksiin.
Löytyykö täältä muita (parisuhteessa olevia?) saman tyyppisiä?

18

107

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Täältä löytyy keski-ikäinen sinkku nainen joka on samanlainen. Yksinäisyys tällä hetkellä on kärsimystä....Pitäisi löytää mies, mutta koronan takia kaikki toiminta jossa voisi tavata vastakkaista sukupuolta on rajoitettua tai kiinni. Muutenkin kuulun riskiryhmään.

      • Anonyymi

        Niin kuulutkin kaikkiin mahdollisiin riskiryhmiin kun astut kynnyksen yli niin hengen lähtö on lähellä siitä syystä olen urheasti ja reippaasti sinun mukana ihan joka paikassa jottet saa tartuntaa mistään. Huora olet Jonna


    • Anonyymi

      Eikä tinderi tule kysymykseenkään, lihatiski touhua.

    • Anonyymi

      Kuulostaa takertuvalta kiintymyssuhdemallilta, jonka taustalla on nähty lapsuuden epäjohdonmukainen tunneilmapiiri, missä vanhempi on ollut epäjohdonmukaisesti paikalla. Takertumista erityisesti stressitilanteissa, voi saada toisen ahdistumaan ja välttelemään. Joskus jopa sulautumisen kaltaista kokemusta tavoitellaan. Omien tunnetilojen tunnistaminen ja itsetunnon parantaminen katsottu keinoksi normaalimpaan erillisyyden kokemukseen. Turvautuminen toiseen on sinänsä inhimillinen piirre, osoittaa luottamusta.

      • Anonyymi

        On se taitava psykologi kun muutamasta lauseesta osaa diagnoosin tehdä mistään tarkemmin tietämättä. Ja vielä ilmaiseksi! Mikä tuuri aloittajalla! Normaalisti menis paljon pidempi aika jotta tuon diagnoosin uskaltais tehdä ja maksaiskin maltaita.


      • Anonyymi

        Joo, voi hyvinkin olla lapsuuden ajoilta lähtöisin. En luultavasti vanhemmilta saanut tarpeeksi läheisyyttä. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta "omalle ajalle", enkä tiedä, missä normaaleilla ihmisillä menee läheisyyden raja, mikä on liikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se taitava psykologi kun muutamasta lauseesta osaa diagnoosin tehdä mistään tarkemmin tietämättä. Ja vielä ilmaiseksi! Mikä tuuri aloittajalla! Normaalisti menis paljon pidempi aika jotta tuon diagnoosin uskaltais tehdä ja maksaiskin maltaita.

        Joo kiitos vaan, arvon psykologi! En vaan tullut tänne mitään diagnoosia hakemaan (olen ihan oikealla psykologilla käynyt), vaan vertaistukea, muiden saman tyyppisten ihmisten kokemuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, voi hyvinkin olla lapsuuden ajoilta lähtöisin. En luultavasti vanhemmilta saanut tarpeeksi läheisyyttä. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta "omalle ajalle", enkä tiedä, missä normaaleilla ihmisillä menee läheisyyden raja, mikä on liikaa.

        Kirjoitti, että kuullostaa, joten ei ole sama asia kuin, että jokin on jotakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se taitava psykologi kun muutamasta lauseesta osaa diagnoosin tehdä mistään tarkemmin tietämättä. Ja vielä ilmaiseksi! Mikä tuuri aloittajalla! Normaalisti menis paljon pidempi aika jotta tuon diagnoosin uskaltais tehdä ja maksaiskin maltaita.

        Teempä oman analyysini. Hakeudu hsrrastusten pariin tapaile ystäviäs, anna kaverillesi omaa aikaa. Lapsuudet meillä kaikikilla on mitä on.


    • Anonyymi

      Jos todella kumppani on tärkein asia haluat varmasti, että hän + suhde voi hyvin. Liika takertuminen tukehduttaa kumppanin, joten on tärkeää, että fokusoit energiaasi myös muihin asioihin elämässä: työ, ystävät, perhe, harrastukset yms. Tällä myös takaat, että jos suhde joskus päättyy ei koko maailmasi samalla lailla romahda, vaikka se musertavaa olisi. On paljon kivempi viettää laatuaikaa kumppanin kanssa, kun on jotakin kerrottavaa/ puhuttavaa, kun kaikki ei pyöri suhteen ympärillä

      • Anonyymi

        Tiedän kyllä. Tiedän, miten asioiden pitäisi normaalisti olla. Mutta kun en vaan pysty sormia napsauttamalla haluamaan vähemmän. Nyt korona-aikaan on tilanne tietenkin vähän eri kuin normaalisti. Ehkä ongelmaa ei ole, kun palataan taas normaalitilanteeseen. En ole hylännyt muita osa-alueita elämässäni. Kyse on vain niiden suhteesta, määristä, miten paljon mitäkin. Kuka sen määrittelee, kuinka paljon aikaa pitäisi kullekin suoda? Miten siihen suhteutetaan yksilölliset erot? En kyllä siis edelleenkään kaipaile mitään itsestään selviä neuvoja, joita on jo palstat pullollaan, vaan muiden omia kokemuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän kyllä. Tiedän, miten asioiden pitäisi normaalisti olla. Mutta kun en vaan pysty sormia napsauttamalla haluamaan vähemmän. Nyt korona-aikaan on tilanne tietenkin vähän eri kuin normaalisti. Ehkä ongelmaa ei ole, kun palataan taas normaalitilanteeseen. En ole hylännyt muita osa-alueita elämässäni. Kyse on vain niiden suhteesta, määristä, miten paljon mitäkin. Kuka sen määrittelee, kuinka paljon aikaa pitäisi kullekin suoda? Miten siihen suhteutetaan yksilölliset erot? En kyllä siis edelleenkään kaipaile mitään itsestään selviä neuvoja, joita on jo palstat pullollaan, vaan muiden omia kokemuksia.

        Minäkin olin joskus kovin riippuvainen puolisostani ja hänen ajastaan ja olin erittäin mustasukkainen hänen huomiostaan toisille ihmisille ja myös hänen harrastuksilleen. Mies kärsi ja minä kärsin.

        Sormia napsauttamalla ei ajatusmalli muuttunut vaan sillä, että oikeasti halusin muuttua. Mies on yhä edelleen tärkeä mutta voi, miten ihanaa on nauttia myös muista ihmissuhteista kavereista ja läheisistä.

        Opin rakastamaan myös itseäni ja pitämään omaa hyvinvointiani tärkeänä; kuvittelin että rakkauden tunteesta riippuvaisuus olisi lisännyt hyvinvointiani mutta väärässä olin.


    • Anonyymi

      Mikäpäs siinä, jos toisestakin tuntuu samalta, että toisen seura on parasta maailmassa. Ei kai tuo nyt rakastumisen ensihuumassa kovin epätavallinenkaan tuntemus ole, kun rakkaushormonit elimistössä mylläävät. Yleensä sen sitten aika parantaa, aika nopeastikin.

    • Anonyymi

      Mustasukkaisuus/ välittäminen on pahasta.
      Läheisyyden kaipuu on pahasta.
      Mut narsismi ja minä, minä, on tärkeitä.

      Jos toisella ei mitään merkitystä, niin kannattaisi pysyä sinkkuna.

      Itse olen mustasukkainen ja läheisriippuvainen, ihan oma diagnoosi.
      Rakkaanikin on.
      On aivan käsittämättömän hieno tunne olla jollekin välttämätön ja paras asia elämässä. Itse en koskaan uskonut löytäväni ihmistä joka panostaa 100% suhteeseen kanssani. Saati sitä, että toinen osaisi vastaavaa arvostaa.

      Uskonkin ettei monikaan koskaan koe vastaavaa rakkautta elämässään. Ei edes lapsuudessaan.

      Omasta mielestäni se on pelkuruutta, ettei uskalla pistää itseään täysillä likoon.
      Ymmärrettävää toki. Ihmiset pelkäävät särkyvänsä sisältä.
      Tottakai kasvatuksestahan se usein johtuu. Kaikenlainen toisen hyvä, katsotaan huonoksi asiaksi.

      Äidit puhuvat viedessään ihan pieniä lapsia hoitoon, lapset ovat tärkein asia elämässä. Niille annetaan huonossa omassatunnossaan, kalliita tavaroita, muttei aikaa. Parisuhteen valtataistelu heijastuu lapsiin. Lapset imevät sen taisteluasetelman kuin sienet. Kun lapset oirehtivat, niitä puolustetaan raivokkaasti, mut ei ole aikaa perehtyä syihin. Vastuu siirrettäisiin kouluille tai muille. Jos lapset on pahanteossa, tai tekevät jotain typerää, jonkun aikuisen ojentaessa, mennään räyhäämään ojentajalle. Oikea tapa olisi kiittää.
      Jos lapsi oirehtii kotona, koetetaan mielummin syyttää lasta, puolisoa, tai ketä tahansa muuta, kuin itseään. Kaiken kruunaa uhriutuminen.

      On siis selvää, ihmisten ainoa selviytymismalli, on suojella itseään. Jos jotain haluaa, siitä pitää taistella. Ei ihme avioerotilastot ja itsemurhatilastot suomessa.

      Halusin itselleni jotain paljon parempaa ja toisenlaisen kulttuurin. Nyt on rakastava ja levollinen suhde. En edes tiedä, mistä me voisimme riidellä? Saan kaiken pyytämättäkin. Tiedämme olevamme parhaita toisillemme, se tekee levolliseksi.
      Tiedän että minut huomioidaan kaikissa asioissa. Mun ei tarvitse taistella. Jos tänään ei ole aikaa, sitä on sitten heti kun mahdollista. Hän myös tietää ja tuntee, mun tekevän enemmän kuin olisi edes tarpeen, yhteisen onnemme vuoksi.

      Teemme aina paljon suhteemme eteen, joka päivä. Ei siksi että täytyy, vaan siksi että on mahdollisuus.

      • Anonyymi

        Joo, tuntuu että aina hössötetään vain ääripäistä, kuinka on maailman pahin synti olla mustasukkainen, läheisriippuvainen ym niin kuin olisi olemassa vain sairaalloisen mustasukkaisia tai ei mustasukkaisia ollenkaan.


    • Anonyymi

      Olen mieheni kanssa paljon yhdessä mutta on meillä omiakin juttuja. En mielellään olisi montaa tuntia kotona yksin kuten vaikka kun mies lähtee kalaa, se voi olla siellä 6-8 tuntia niin haluan mukaan. Mies opettanut minua kalastamaan ja kesällä kalastamme paljon. Huono puoli on että mies herää neljältä ja viideltä pitää olla jo kalassa niin ei siinä kovin paljon aikaa ole aamutoimiin. En sitten jaksa yksin jäädä nukkumaan joten änken mukaan.

    • Anonyymi

      Lapset eivät ole vanhemmilleen, pitkässä juoksussa, se "maailman napa".
      Toki vauvana ja pieninä ovat, mutta siitä kun vuosi vuodelta kasvavat ja oppivat ihmissuhdetaitoja, kädentaitoija ja tulemaan pikku hiljaa toimeen itse tehden, niin rakkautta on vanhemmilta päästää heistä irti.
      Antaa ensin tilaa lapsille kasvaa turvallisessa ympäristössä ja nousta siivilleen.
      Tilalle saa aikuismaisen suhteen omien lastensa kanssa. Se on rakkautta puolin ja toisin, ei tukahduta lapsiaan.

      Sama se on parisuhteessa.
      Parisuhteen alussa ollaan kuin paita ja peffa, kiinni toisissaan koko ajan.
      Kun vuodet kuluu, sitä oppii luottamaan ja antamaan toiselle myös tilaa. Voitte käydä töissä ja elää (enkä tarkoita tällä nyt pettämistä enkä sivusuhteita) iloista ja monipuolista elämää. Voitte viettää erikseen kumpikin omaa aikaa myös ystävien, sukulaisten, työkavereitten ja harrastusporukoiden kanssa. Ei tarvitse koko aikaa olla yhdessä, voi tehdä asioita yksin, kaksin ja muiden ihmisten kanssa. Enkä yhäkään puhu seksistä, vaan tästä normaalista arjesta ja pyhästä.

      Jos mustasukkaisena kyttää ja kykkii kylki kyljessä vuosi toisensa jälkeen, elämä jää kapeaksi ja ankeaksi. Ei ole luottamusta, ei oikeaa sisältöä, on vain epävarmuus ja pelot. Jokainen tekee itse omat valintansa. Jos joku haluaa kontrolloida ja kytätä puolisoaan, niin siitä vaan en käy estelemään, oma on valintanne ja elämäntapanne.

    • Anonyymi

      Parisuhde onkin tärkein suhde, mutta ei silti pidä takertua niin ettei toiselle jää omaa tilaa. Turvallisessa ja luotettavassa parisuhteessa molemmilla on omaakin aikaa, muuten tukahduttaa toisen ja suhde loppuu siihen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksei työ kelpaa suomalaisille?

      Rakennus-, siivous-, ja hoiva-alakin täynnä ulkomaista työvoimaa ja kotimaiset vuosis kortistossa. Mistä moinen oikein johtuu. Ovatko korvaukset liia
      Maailman menoa
      418
      4893
    2. Talouselämä-julkaisu tykittää kovaa tekstiä Usan taloudesta

      "Joe Biden nousee velkaantuvan valejättiläisen johtoon – Yhdysvaltain budjettivajeet repeävät ja velkavuori kasvaa" https://www.talouselama.fi/uutis
      Maailman menoa
      103
      1750