Kaiken paatoksen jälkeen pakollinen "reality check":
Vuoden 1944 emme voi saada takaisin. Vuoden 2005 Karjalan voisimme, mutta lieneekö edes toivottavaa?
Suomalais-venäläiset kansalaistason suhteet ovat toki parantuneet 1960-luvulta lähtien lisääntyneen kaupan ja matkailun takia. Silti aina Kannaksen maisemia bussilla tai junalla kohti Pietaria kulkiessa kai jokainen suomalaismatkustaja katsoo maisemia ajatellen "Voi perkele mitä olette meidän maille tehneet...".
Poliitikot tekevät politiikkaa, ja ovat valtiotasolla 1944 kärsityn vääryyden oppineet hyväksymään. Tavallisia kansanihmisiä alueluovutusten vääryys vielä kaivertaa.
Ongelma on, että juridista oikeutta ei edes teoriassa ole muihin kuin Pariisin tai Tarton rauhansopimusten rajoihin. Tarton rauhan raja vain on nykyoloissa epärealistinen eikä edes toivottava Suomen kannalta ulottuessaan jo Pietarin esikaupunkeihin.
Hieman eduksemme tarkistettu raja olisi tietysti kiva juttu...mutta sellaiseen ei Venäjällä ole velvoitetta.
Viipuri on venäläistynyt kaupunki, joka on tuhansille asukkailleen koti. Sen haikaileminen Suomen yhteyteen on toiveunta. Voisi sanoa, että "onneksi" vuoden 1939/44 Viipuri tuhoutui pommituksissa. Sitä ei käytännössä enää ole.
Kokonaan toinen asia on, jos Venäjä omasta aloitteestaan tarjoaa rajatarkistuksia maidemme välillä. Perusteita tähän voisi olla esimerkiksi Saimaan kanavan ylläpitovelvoitteiden käyminen Venäjälle taakaksi, jolloin kanavan hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi se annettaisiin kokonaan Suomen tehtäväksi.
Siinä olkoon "Karjalamme". FSB-väki Suomessa, viekää tämä viesti Moskovaan.
Vuoden 1944 emme voi saada takaisin. Vuoden 2005 Karjalan voisimme, mutta lieneekö edes toivottavaa?
Suomalais-venäläiset kansalaistason suhteet ovat toki parantuneet 1960-luvulta lähtien lisääntyneen kaupan ja matkailun takia. Silti aina Kannaksen maisemia bussilla tai junalla kohti Pietaria kulkiessa kai jokainen suomalaismatkustaja katsoo maisemia ajatellen "Voi perkele mitä olette meidän maille tehneet...".
Poliitikot tekevät politiikkaa, ja ovat valtiotasolla 1944 kärsityn vääryyden oppineet hyväksymään. Tavallisia kansanihmisiä alueluovutusten vääryys vielä kaivertaa.
Ongelma on, että juridista oikeutta ei edes teoriassa ole muihin kuin Pariisin tai Tarton rauhansopimusten rajoihin. Tarton rauhan raja vain on nykyoloissa epärealistinen eikä edes toivottava Suomen kannalta ulottuessaan jo Pietarin esikaupunkeihin.
Hieman eduksemme tarkistettu raja olisi tietysti kiva juttu...mutta sellaiseen ei Venäjällä ole velvoitetta.
Viipuri on venäläistynyt kaupunki, joka on tuhansille asukkailleen koti. Sen haikaileminen Suomen yhteyteen on toiveunta. Voisi sanoa, että "onneksi" vuoden 1939/44 Viipuri tuhoutui pommituksissa. Sitä ei käytännössä enää ole.
Kokonaan toinen asia on, jos Venäjä omasta aloitteestaan tarjoaa rajatarkistuksia maidemme välillä. Perusteita tähän voisi olla esimerkiksi Saimaan kanavan ylläpitovelvoitteiden käyminen Venäjälle taakaksi, jolloin kanavan hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi se annettaisiin kokonaan Suomen tehtäväksi.
Siinä olkoon "Karjalamme". FSB-väki Suomessa, viekää tämä viesti Moskovaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.