Onko VT:n Jahve eri kuin uuden liiton taivaallinen Isä?

Höpöhöpöhöpöhöpöhöpöhöpöhöpöhööö.

"Onko VT:n Jahve eri kuin uuden liiton taivaallinen Isä?"

Ovat sama kuvitteellinen olio.

Sama Jumala mutta eri kirjailijoiden kuvaamana. Jumala on sama eilen, tänään, jne...mutta hänen mielensä ja lakinsa muuttuvat. Siksi kenenkään ei tarvitse tappaa ketään.

Kai tajuat, että Raamattu koostuu ihmisten kirjoittamista kertomuksista?

Kyllä se on mukava rukoillessa ajatella jumalan tekemiä massamurhia. Se saa hyvälle tuulelle, kun tietää jumalan olevan kaikkivaltias.

Lue Uusi Testamentti, siellä on se, mikä nyt on voimassa.

Onko Vanhan testamentin Jahve eri Jumala kuin Jeesuksen kristuksen Isä?

Israelin Jumala on kristittyjen yleisen tulkinnan mukaan myös uuden liiton yksi ainoa Jumala ja häntä kutsutaan siellä Jeesuksen kristuksen Jumalaksi ja isäksi, meidän taivaalliseksi isäksemme. Jotkut kristityt ovat tosin päätyneet siihen johtopäätökseen, että rakastava Isä ei ole sama kuin Vanhan testamentin hirmuinen Jahuwah (Jahve), mutta uuden liiton kirjoitukset viittaavat häneen, kun puhuvat Isästä. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala on sama kuin kirkkauden isä ja hän ilmestyi myös Moosekselle, jolle hän antoi omalla sormella kirjoittamansa laintaulut. (Apt 7:1; 1Kor 10; 2Moos 3:1-15; 6:1-2 ja 32:15-16)

On toisaalta mahdollista, että Jeesus ja Paavali erottivat toisistaan Mooseksen ja Kristuksen tavalla, joka mahdollistaa myös Jahven ja Isän erottamisen toisistaan. Kumpikaan opettajista (Jeesus ja Paavali) ei nimittäin hyväksynyt noudatettavien käskyjen joukkoon Mooseksen lain tappokäskyjä ja räikeimpiä eriarvoiseen kohteluun johtavia käskyjä. Emme voi kuitenkaan olla varmoja tästä tulkinnasta, mutta se vastaa sitä kuvaa Jumalasta, joka kristityille on opetettu ”ohi Vanhan testamentin” (sen antamaa kuvausta vastaan). Kristtyjen päähän iskostettu kuva hyvästä ja rakastavasta Isästä ei vastaa Vanhan testamentin kuvausta hirmuisesta Jahvesta, joka on puolueellinen ja tuomitsee väärin ihmisiä perusteilla, jotka eivät oikeuta toisen ihmisen tai kansan tappamiseen, sortamiseen, alistamiseen ja eriarvoiseen kohteluun (pakanat, viholliskansat, naiset ja orjat).

Jeesus ei uskonut, että Jumala – hänen isänsä – on Mooseksen lain pikkutarkkojen käskyjen antaja. Hän sanoo Mooseksen sallineen avioliiton purkamisen erokirjan kautta sen sijaan, että se olisi ”Jumalan käsky”: Mooses salli israelilaisten hylätä oman vaimonsa, mutta alusta asti ei niin ollut ja tällä Jeesus viittaa luomakunnan alkuun, Aatamiin ja Eevaan. (5Moos 24:1-4; Matt 19:3-12) Jeesus ei hyväksynyt käskyjä, jotka käskevät kostamaan vahingon ”silmä, silmästä ja hammas hampaasta”. Jeesus kielsi vannomisen, vaikka Mooseksen laissa käsketään vannoa Herran nimeen oikein: vain väärän valan vannominen kielletään. (2Moos 22:8; 3Moos 19:12) Jeesus neuvoi antamaan kiistakumppanille anteeksi sen sijaan, että käytäisiin oikeutta Mooseksen lain säädösten mukaan. Joissakin tapauksissa on parempi antaa anteeksi ja rukoilla vihollistensa puolesta sen sijaan, että käytäisiin oikeutta heitä vastaan. (Matt 5:31-48)

Näistä kohdista voitaisiin päätellä, että Jeesus ei hyväksynyt kaikkia Mooseksen lain pikkutarkkoja säädöksiä eikä ainakaan suositellut niiden noudattamista. Sen sijaan Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen käskyä tuli noudattaa, koska niissä on kiinni ”laki ja profeetat”. (Matt 7:12; 22:40) Jeesus ei silti sanoutunut irti kymmenyksiä ja uhraamista koskevista käskyistä: ne kuuluivat vanhaan liittoon ja hän kehotti niitä noudattamaan. (Matt 23:23; 8:4) Ne käskyt on kuitenkin ”Mooses säätänyt” sen sijaan, että ne olisivat sitä Jumalan sanaa, jonka Jumala on kirjoittanut laintauluihin. Näin on erotettu ”kymmenen käskysanaa” Jumalan sanaksi erotuksena ”Mooseksen kirjoittamista” lainkirjan käskyistä. (5Moos 31:24-26) Lain kirjan käskyjä tärkeämpää on se, mitä ihmisen sydämessä on ja mitä sieltä tulee ulos. (Mark 7:20-23, Matt 12:33-37)

Kymmenen käskyä sisältyvät rakkauden kaksoiskäskyyn, joten niitä Jeesus käski noudattaa, mutta sapatin käskyn suhteen on sen henki tärkeämpi kuin kirjain: sapattina on lupa tehdä hyvää, vaikka se työtä tai kotiaskareita olisi. (Matt 12:12) Näyttää siis siltä, että ne käskyt, joiden noudattamista Jeesus piti ”Jumalan sanana”, koskivat vain dekalogia ja rakkauden käskyä. (ks. vuorisaarna Matt 5:17ss.) Näihin kuuluu käsky kunnioittaa isää ja äitiä, mutta ei ruokailuun ja rituaaliseen puhtauteen liittyvät käskyt, jotka ”Mooses” sääti sen sijaan, että ”Jumalan enkeli olisi kirjoittanut ne laintauluun. (Mark 7:1-19; 2Moos 20:1-19; 31:18; 32:15-16) ”Jumalan sanaa” olisivat siten vain rakkauden käskyt ja kymmenen käskyä sekä ne sanat, jotka Jeesus puhui ja opetti niiden kautta Jumalan valtakuntaa. (Matt 13)

Onko Raamatun jumala hyvä vai paha?

Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa. Jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi niin kuin Raamattu sanoo, niin onko myös Jumala hyvä ja paha? Vai ovatko ihmiset luoneet jumalan omaksi kuvakseen? Jumala on fiktiota sen sijaan, että olisi todellinen. Vai onko Jumala tehnyt ihmisen alussa hyväksi, mutta yhden ihmisen syntiinlankeemus on syynä ihmiskunnan turmeltumiseen ja pahuuteen? Vai syntyykö jokainen ihminen moraalin kannalta neutraalina ja hänen valintansa ja tekonsa määrittelevät sen, onko hän pohjimmiltaan hyvä vai paha ihminen? (Matt 12:33-37; Snj 7:30)

Raamatussa on kertomuksia Jumalan teoista ja hänen antamista käskyistä profeetoille ja heidän kauttaan Israelin kansalle. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Profeetat ovat olleet ihmisiä sikäli kuin ovat todellisia historian henkilöitä. Jokainen Jumalan sana Raamatussa on tullut siten ihmisten kautta. Me emme voi tietää varmasti sitä, onko Jumala puhunut profeetoille, Jeesukselle tai apostoleille ja ovatko heidän sanansa Jumalan sanaa vai ihmisten sanaa ja käskyjä. Mooseksen lain monista käskyistä voimme kuitenkin olla varmoja, että ne eivät ole hyviä ja oikeudenmukaisia.

Ovatko Mooseksen lain käskyt ja monet Vanhan testamentin kuvaamat Jumalan teot ja käskyt Israelille Jumalan käskyjä ja Jumalan sanaa vai ovatko ne ihmisten käskyjä ja ihmisten sanaa? Onko Jumalan moraali ja oikeustaju vinoutunut ja vääristynyt? Vai ovatko Raamatun käskyjen ja kertomusten takana vääristyneen oikeustajun omaavat kirjurit, papit ja profeetanoppilaat? Ja onko Raamatussa sekaisin ihmisten sanaa ja Jumalan sanaa, ihmisten käskyjä ja Jumalan käskyjä? Voimme olla varmoja siitä, että Raamatun jokainen sana ei voi olla Jumalan hengen vaikuttamaa, mutta onko siellä yhtään puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa?

Käsittelemme tässä kirjoituksessa Jumalan oikeustajua ja moraalia (käytöstä ja tapoja). Tutkimme sen lisäksi pintapuolisesti sitä, onko Mooseksen laki ja Jumalan laki yksi ja sama laki vai tekevätkö Jeesus ja apostolit eron näiden kahden välillä.

Mooseksen vai Jumalan laki?

Pohdimme viime artikkelin lopussa sitä, onko Mooseksen laki ja Jumalan laki sama asia. Kyseenalaistimme sen väitteen, että ne olisivat yksi ja sama laki. Jeesus ja Paavali erottavat toisistaan Mooseksen ja Kristuksen, Mooseksen lain ja Jumala lain. Mooseksen lailla tarkoitetaan Uudessa testamentissa kaikkia niitä pikkutarkkoja käskyjä, jotka eivät sisälly rakkauden kaksoiskäskyyn ja dekalogiin. Jumalan lailla tarkoitetaan rakkauden käskyjä ja kymmentä käskysanaa, jotka sisältyvät niihin.

Jeesus pitää laissa tärkeimpänä rakkauden, oikeuden, laupeuden (Matt 23:23; Luuk 11:42) Kaikki laki ja profeetat ovat täytetyt rakkauden käskyssä ja kultaisessa säännössä:

”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.”

”Tee toiselle sitä hyvää, mitä tahdot hänen tekevän sinulle.” (Matt 7:12; 22:36-40)

Jeesus ei hyväksy Mooseksen lain rangaistusmääräyksiä ”silmä silmästä ja hammas hampaasta” periaatteen mukaan ja hän kieltää vannomisen, vaikka Mooses neuvoi kansaa vannomaan Herran nimeen. (Matt 5:31-48; 2Moos 22:8; 3Moos 19:12) Jeesus ei pitänyt oikeana fariseusten tapaa antaa miehelle erokirja vaimostaan mistä syystä tahansa. Hän sanoo Mooseksen sallineen avioeron Israelin ”sydämen kovuuden tähden. (Matt 19:3-12) Hän puhuu ikään kuin tuo ja monet muut käskyt eivät olisikaan ”Jumalan lakia”.

Voit lukea tästä tarkemmin toisesta artikkelistamme. Se löytyy osoitteesta:

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/02/neitseesta-syntyminen-ja-kolminaisuusoppi/

Aloita kappaleesta ”Onko Vanhan testamentin Jahve eri Jumala kuin Jeesuksen kristuksen isä?” Kristityn on mahdollista uskoa niin, mutta siitä huolimatta on vaikea ”puolustaa Jumalaa” ja osoittaa hänen olevan pelkästään hyvä ja oikeudenmukainen vanhurskas Jumala Raamatun kirjoituksissa. Viattomien kärsimys ja kuolema ovat Raamatun mukaan Jumalan syytä, joten miten sellainen jumala olisi pelkästään hyvä, joka ei pelkästään salli pahaa vaan jopa aiheuttaa sitä itse ja on siten syypää siihen?

Mistä johtuu viattomien kärsimys Raamatun mukaan?

Viattomien kärsimys ja kuolema ovat Jumalan langettaman kirouksen ja hänen säätämänsä rangaistuksen syytä. Jumala rankaisee kaikkia Aatamin jälkeläisiä tämän tekemästä synnistä. Saatana on parempi olento Raamatussa kuin Jumala. Saatana ei rankaise ketään Aatamin synnistä, ei langeta kirousta ihmiskunnan ylle, ei lyö ihmisiä hirveillä sairauksilla, ei vaikuta maanjäristyksiä, tsunameja, maanvyöryjä, meterori-iskuja, tulivuorenpurkauksia, hirmumyrskyjä, rankkasateita, kylmyyttä ja kuivuutta. Saatana ei ole luonut ihmisille vahingollisia petoja, myrkyllisiä eliöitä ja sairauksia. Saatana ei tapa ihmisiä ja rankaise syyttömiä: Jumala sen tekee Raamatussa.

Saatana ei aiheuta onnettomuuksia, joiden vuoksi ihmiset kärsivät. Jumala sen kaiken vaikuttaa ja on syypää ihmisten kärsimykseen. Jumala voisi estää onnettomuudet, mutta ei tee sitä. Jumala tahtoo ihmisten kärsivän ensin tämän elämän aikana ja sitten vielä kuoleman jälkeen, jopa loputtomasti. Saatana ei ole keksinyt niin ankaria ja sadistisia kidutuksia ihmiselle kuin Jumala Raamatussa. Jumala on siten pyhien kirjoitusten mukaan maailman pahin olento ja hänen esikoispoikansa saatana on pyhimys häneen verrattuna. Saatana ei käske tappaa ja kohdella eriarvoisesti ihmisiä: rangaista ihmisiä kuolemalla mitä typerimmistä syistä, jotka ovat usein uskonnollisten sääntöjen rikkomista.

Miten suhtautuisit siihen, jos sinut kirotaan tai sinua lyödään? Vaatisitko pahaa tehneen surmaamista? Jumala vaatii, jos joku kiroaa tai pilkkaa häntä tai kun joku kiroaa vanhempiaan tai lyö heitä. (3Moos 20:9; 24:15-16; 4Moos 15:30) Jumala on siten pikkumaisempi ja herkkähikiäisempi kuin suurin osa ihmisistä kaikkina aikoina. Hän rankaisee kohtuuttomalla tavalla mitättömistä rikkomuksista ja asioista, jotka eivät ole terveen oikeustajun omaavan ihmisen mielestä pahan tekemistä.

mitä sanot näistä tappokäskyistä edellisten lisäksi? Jos joku rikkoo näitä seuraavia Mooseksen lain käskyjä, niin hänet tulee hävittää kansasta eli tappaa:

jos joku kerää puita sapattina (4Moos 15:32-36)

jos joku sytyttää tulen sapattina (2Moos 35:3)

jos joku tekee kotiaskareita sapattina (2Moos 31:14-15)

jos joku ostaa tai myy jotakin sapattina (2Moos 31:14-15)

jos joku rikkoo sapatin tavalla tai toisella (2Moos 31:14-15)

jos aviopari harjoittaa yhdyntää kuukautisten aikana (3Moos 20:18)

jos oma poika on irstailija tai juomari (5Moos 21:18-21)

jos joku tekee aviorikoksen (3Moos 20:10)

jos mies yhtyy mieheen tai eläimeen (3Moos 18:22-23; 20:13-16)

jos olet syntynyt väärään kansaan (Israelin viholliset) (1Sam 15:1-3; 4Moos 31:2ss.)

jos joku kansan jäsen palvelee epäjumalia ja on siis vääräuskoinen (2Moos 32:19-28; 5Moos 13:6-18)

jos joku profetoi väärin (5Moos 13:1-5; 18:20)

jos joku viettelee muita toisiin uskontoihin tai kehottaa luopumaan Herrasta (5Moos 13:6-18)

jos joku on velho tai noitanainen (2Moos 10:10-11; 22:18)

jos joku rukoilee vainajahenkiä (3Moos 18:10-11)

jos ihmisessä on vainaja- tai tietäjähenki (3Moos 20:27)

jos joku syö hapanta happamattoman leivän juhlan aikana (2Moos 12:15, 19)

jos joku ei vietä pääsiäistä, vaikka siihen olisi mahdollisuus (4Moos 9:13)

jos joku kansan keskellä ei ole ympärileikattu (1Moos 17:14)

jos joku valmistaa pyhää voiteluöljyä tai suitsutusta luvatta tai käyttää sitä käskyn vastaisella tavalla (2Moos 30:23-33)

jos joku syö yhteysuhriteuraan lihaa saastaisena (on esim. koskettanut kuollutta tai pitalista) (3Moos 7:20-21)

jos joku syö uhrieläimen rasvaa tai verta (3Moos 7:25, 27)

jos joku rikkoo jotakin eläinuhriin liittyvää käskyä (3Moos 17:1-9; 19:5-8)

jos joku syyllistyy sukurutsaan ja makaa vaikkapa miniänsä tai veljensä vaimon kanssa (3Moos 18:6-18)

jos joku lähestyy pyhiä uhrilahjoja saastuneena (rituaalisesti epäpuhtaana) (3Moos 22:3)

jos joku tekee työtä tai kotiaskareita tai ei paastoa suurena sovituspäivänä (3Moos 23:27-32)

jos joku koskettaa kuolleeseen ja saastuttaa itsensä, mutta ei pese itseään ja puhdistaudu lain käskyjen mukaan (4Moos 19:13-20)

jos uskonnollisiin rituaaleihin, puhtauteen tai uhraamiseen liittyviä käskyjä rikotaan tahallaan, niin siitä rangaistaan kuolemalla, tahattoman rikkeen saa anteeksi, kun vain uhraa eläimiä sovitukseksi Jahvelle (4Moos 15:22-31)

Tässä eivät olleet edes kaikki ne väärämieliset käskyt, joiden rikkomisesta Mooses on säätänyt rangaistukseksi kuoleman. Vai onko sinusta oikein rangaista noista ”rikkomuksista” kuolemalla? Ovatko kaikki edes ”pahan tekemistä”? Uskovaiset kristityt rikkovat surutta kaikkia Mooseksen lain uskonnollisia käskyjä ja suurin osa sapatin käskyä niiden lisäksi, joten eikö Jumala kohtele ihmisiä eri tavalla eri aikoina, kun on vaatinut vanhassa liitossa kuolemanrangaistusta, mutta uudessa liitossa ei pidä edes syntinä noiden käskyjen rikkomista? On pikemmin niin, että niiden noudattaminen olisi syntiä!

Mooseksen laissa on muitakin epäinhimillisiä ja raakoja käskyjä, jotka johtavat ihmisten eriarvoiseen kohteluun, sortoon ja väkivallan hyväksymiseen. Isäntää ei rangaistu lainkaan, jos hän löi orjaa ja tämä eli sen jälkeen päivän tai kaksi, ”sillä se on hänen omaa rahaansa.” (2Moos 21:21) Isäntä sai siis kohdella orjiaan huonosti eikä siitä rangaistu. Orjilla ei ollut samanlaista arvoa ihmisenä kuin vapailla. Jumala ja Mooses kohtelivat Israelia paremmin kuin muita kansoja, jotka Jumala käski tappaa tai alistaa Israelin valtaan, jos ne elivät heille luvatussa maassa. Jumala myös soti kansansa puolesta aivan niin kuin pakanoiden jumalat niiden puolesta – näin uskottiin.

Naiset olivat orjien tapaan miesten omaisuutta. Mies sai pitää montaa vaimoa ja vielä sivuvaimoja näiden lisäksi, kunhan vain pystyi elättämään heidät. Israelin kahdestatoista sukukunnasta neljä on alkuisin orjattaren pojasta. Näitä sivuvaimoja kohdeltiin verraten hyvin, mutta viholliskansojen naisia ei. Israelilla oli lupa ottaa seksiorjia vihollisen naimattomista naisista. Naimisissa olevat naiset tapettiin yhdessä kaikkien miespuolten kanssa. (4Moos 31:15-19) Pidätkö hyvän Jumalan käskynä näitä ja sitä, että profeetta Samuel käski Jumalan lähettiläänä tappaa kaikki amalekilaiset? (1Sam 15:1-3)

Et voi puolustaa Jumalaa sillä, että pakanakansat kohtelivat niinikään huonosti vihollisia ja omia kansalaisiaan: Jumalan käskyt olivat inhimillisemmät ja paremmat kuin muiden kansojen lakien käskyt. Jumalan käskyjen pitäisi olla hyviä, oikeudenmukaisia ja oikeamielisinä kaikkina aikoina. Niitä tulisi noudattaa aina eikä vain jonakin historiallisena aikakautena. Muuten ne eivät ole hyvä ikuisia moraaliltaan.

Miksi Mooseksen lakia ei noudateta enää ja pidetään sen monia käskyjä jopa pahoina nykyisenä aikana? Jumala ei Raamatun mukaan muutu paremmaksi tai huonommaksi – hän on aina samanlainen ilman muutosta – mutta ovatko ihmiset muuttunut oikeustajultaan ja moraaliltaan paremmiksi? Vai eikö Mooseksen laki olekaan kokonaan Jumalan lakia? Vain ”hyvät käskyt” ovat Jumalasta, mutta ”huonot käskyt” ovat Moosekselta? Hesekielin mukaan ne tappokäskyt ovat kuitenkin ”Jumalalta” eikä niiden kautta voitu elää. (Hes 20:25)

Onko niin, että nykyään elävien ihmisten moraali ja oikeustaju ovat paremmat kuin Raamatun kirjoittajilla? Kyllä. Näin aivan varmasti on. Voin iloksesi kertoa, että Raamatun jumalan hirmuiset teot ja tappokäskyt ovat vain ihmisten sana ja ihmisten käskyjä. Sellaista Raamatun jumalaa ei ole olemassakaan, joka seikkailee Israelin rinnalla ja sotii sen viholliskansoja vastaan. Nooan ajan tulvakertomus ei ole historiallisesti tosi. Jumala ei tuhonnut Sodoman ja Gomorran kaupunkeja. Lootin vaimo ei muuttunut suolapatsaaksi. Tuhoojaenkeli ei surmannut Egyptin esikoisia.

Raamatun ihmeet ja voimalliset teot ja kertomukset ovat kokonaan tai enimmäkseen satua. Ne kelpaavat opettaviksi tarinoiksi ja sellaisina niitä on myös käytetty seurakunnassa kaikkina aikoina. Se, mitkä kaikki kohdat kertomuksissa ovat historiallisesti totta ja mitkä eivät, ei ole kenenkään tiedossa. Varmaa on vain se, että epätosia taruja, myyttejä ja legendoja on historiallisen kerronnan joukossa. Tekstissä on lisäksi asiavirheitä, liioittelua ja suoranaisia valheita. Raamattua ei tule pitää kokonaan virheettömänä Jumalan sanana. Sen ovat kirjoittaneet erehtyväiset ihmiset, ei Jumala. Lopputulos on sen näköinen.