Mikä maailmaa odottaa?
Tiedän, että eräänä päivänä Jeesus tulee perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa maan päälle. Maailman toivo on oikeastaan siinä. Silloin palautetaan maa täydellisen paratiisimaiseen tilaan. Kaikki erämaat alkavat kukoistaa ja kaikki tuottaa runsaita satoja.
Tosin ihmisten määrä on silloin paljon pienempi. Siellä on myös ihmisillä aivan toisenlainen elämä. Nuorin kuolee 100 vuotiaana, ei ennen. Siellä ei myöskään ole nälkää eikä puutetta. Siellä 1000 vuotisessa valtakunnassa ei ole myöskään sotia, vaan kaikki aseet sulatetaan metalleiksi jälleen ja niistä tehdään tarvittavia työkaluja ja muuta tarpeellista.
Siellä myöskin kaikki tietävät, että on Jumala ja että on Jeesus, joka hallitsee ja jota voi käydä katsomassa, ellei muutoin usko, että Jumala itse Jeesuksessa hallitsee. Siellä Jeesus säätää lait ja pyhät, jotka ovat jo saaneet iankaikkisen ruumiin hallitsevat maita ja valtakuntia. Siellä lait ovat jotain sellaista, josta vain vähän saamme nähdä aavisteluja Uudesta Testamentista; ei todellakaan ole mikään Mooseksen laki silloin voimassa, vaan Jeesuksen ja Jumalan rakkauden laki. Siellä kansoilla ei ole enää eduskuntia tai lainsäädäntöelimiä, vaan Jeesuksen säätämä laki on kaikkialla voimassa.
Siellä rikollisetkin joutuvat oikeuden eteen jouduttuaan toteamaan, että mitään ei voi salata; oikeus itse kertoo heille kaiken, mitä he ovat tehneet. Siellä annetaan tuomioita, jotka koskettavat ihmisen sydäntä, niin että muutos on mahdollinen.
Jeesus säätää silloin kansoille rajat ja kaikki toisia alistavat suurvallat lakkaavat olemasta. Niitä rajoja ei siirretä, ne pysyvät koko tuon 1000 vuotisen valtakunnan ajan. Silloin on maailmassa täydellinen rauha, silloin ei enää sodita, asevelvollisuudet loppuvat.
Siellä 1000 vuotisessa valtakunnassa on siis tavallisia lihaa ja verta olevia ihmisiä, siellä synnytään ja kuollaan, siellä mennään naimisiin ja tehdään työtä elannon hankkimiseksi. Siellä käydään kyllä kauppaa, siellä ostetaan ja myydään, mutta ahneudelle on säädetty rajat kaikkinaisessa kaupankäynnissä.
Siellä myös koko luomakunta saa uuden luonnon, eläimet eivät enää tapa toisiaan, vaan leijona syö ruohoa, siellä ei käärme enää pistä myrkkyänsä kehenkään. Siellä susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella. Siellä evankeliumi saavuttaa kaikki ja suurin osa ihmisistä tuntee Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.
Näin ihana lupaus on Raamatun kirjoissa, profeetoissa ja muissa kirjoissa. Meillä on siis toivo.
Tiedän, että eräänä päivänä Jeesus tulee perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa maan päälle. Maailman toivo on oikeastaan siinä. Silloin palautetaan maa täydellisen paratiisimaiseen tilaan. Kaikki erämaat alkavat kukoistaa ja kaikki tuottaa runsaita satoja.
Tosin ihmisten määrä on silloin paljon pienempi. Siellä on myös ihmisillä aivan toisenlainen elämä. Nuorin kuolee 100 vuotiaana, ei ennen. Siellä ei myöskään ole nälkää eikä puutetta. Siellä 1000 vuotisessa valtakunnassa ei ole myöskään sotia, vaan kaikki aseet sulatetaan metalleiksi jälleen ja niistä tehdään tarvittavia työkaluja ja muuta tarpeellista.
Siellä myöskin kaikki tietävät, että on Jumala ja että on Jeesus, joka hallitsee ja jota voi käydä katsomassa, ellei muutoin usko, että Jumala itse Jeesuksessa hallitsee. Siellä Jeesus säätää lait ja pyhät, jotka ovat jo saaneet iankaikkisen ruumiin hallitsevat maita ja valtakuntia. Siellä lait ovat jotain sellaista, josta vain vähän saamme nähdä aavisteluja Uudesta Testamentista; ei todellakaan ole mikään Mooseksen laki silloin voimassa, vaan Jeesuksen ja Jumalan rakkauden laki. Siellä kansoilla ei ole enää eduskuntia tai lainsäädäntöelimiä, vaan Jeesuksen säätämä laki on kaikkialla voimassa.
Siellä rikollisetkin joutuvat oikeuden eteen jouduttuaan toteamaan, että mitään ei voi salata; oikeus itse kertoo heille kaiken, mitä he ovat tehneet. Siellä annetaan tuomioita, jotka koskettavat ihmisen sydäntä, niin että muutos on mahdollinen.
Jeesus säätää silloin kansoille rajat ja kaikki toisia alistavat suurvallat lakkaavat olemasta. Niitä rajoja ei siirretä, ne pysyvät koko tuon 1000 vuotisen valtakunnan ajan. Silloin on maailmassa täydellinen rauha, silloin ei enää sodita, asevelvollisuudet loppuvat.
Siellä 1000 vuotisessa valtakunnassa on siis tavallisia lihaa ja verta olevia ihmisiä, siellä synnytään ja kuollaan, siellä mennään naimisiin ja tehdään työtä elannon hankkimiseksi. Siellä käydään kyllä kauppaa, siellä ostetaan ja myydään, mutta ahneudelle on säädetty rajat kaikkinaisessa kaupankäynnissä.
Siellä myös koko luomakunta saa uuden luonnon, eläimet eivät enää tapa toisiaan, vaan leijona syö ruohoa, siellä ei käärme enää pistä myrkkyänsä kehenkään. Siellä susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella. Siellä evankeliumi saavuttaa kaikki ja suurin osa ihmisistä tuntee Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.
Näin ihana lupaus on Raamatun kirjoissa, profeetoissa ja muissa kirjoissa. Meillä on siis toivo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>Tosin ihmisten määrä on silloin paljon pienempi.
Tässä olet harvinaisen oikeassa. Paratiisissahan oli kokonaista kaksi ihmistä, eikä Jumala kestänyt edes heidän touhujaan vittuuntumatta ihan hitosti.
Pelastyuneet adventistit ovat 1000 vuotta taivaassa, ei täällä tuhotun maan päällä. Taivaassa ei ole syntiä, eikä kuolemaa oleva.
1234567---