Ruotsinvallan alussa vuonna1620 Virossa asui alle 100 000 ihmistä, väestön vähyys johtui useista sodista.
Saadakseen työvoimaa nopeammin vuokranantajat veivät kyliin uusia ihmisiä vapauttaen maahanmuuttajat yleensä kaikista veroista kolmeksi vuodeksi. Tällä tavalla talonpojat siirtyivät vähemmän hedelmällisiltä alueilta tuottoisemmille alueille. Tuolloin noin kolmasosa Viron talonpoikaisista muutti uusille asutusalueille. Tuhotun kodin sijaan he etsivät uutta tai jäivät sinne, valitsivat suotuisampia maatalousmaita ja myös inhimillisempiä vuokranantajia. Edellytykset liikkumiselle olivat myös vapaat, koska joissain paikoissa ei ollut edes vuokranantajaa, jotkut heistä olivat muuttaneet uuteen kartanoon eivätkä tienneet olosuhteita siellä.
1700-luvun toisella neljänneksellä Viroon saapui myös suuri määrä muiden kansojen edustajia, jotka muodostavat jopa 17% Etelä-Viron talonpoikaisista.
Ulkomaalaisista useimmat venäläiset talonpojat, käsityöläiset, kauppiaat ja kalastajat asettuivat itäiseen Viroon .
Suuri osa Viron "uudelleensijoittamisesta" toteutettiin suomalaisten toimesta , joita oli erityisen paljon Virussa ja Harjumaalla, missä he olivat 20% ja 12% väestöstä, keskittyen erillisiin kyliin. Põltsamaan ja Tarton ympärillä oli myös paljon suomalaisia . Viron alueen valtion viranomaiset asuttivat heidät osittain, osittain he lähtivät Suomesta asepalvelukseen. Aluksi Ruotsin kuninkaat kieltivät Viroon muuttaneiden suomalaisten ja ruotsalaisten talonpoikien orjuuttamisen. Ajan myötä tämä asenne väheni, ja myös uusilla tulokkailla oli oltava raskas kartanovastuu. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Ruotsissa talonpojat eivät olleet orjuudessa eivätkä henkilökohtaisesti kuuluneet aatelistolle tai Ruotsin valtiolle, vaan käyttivät valtiota tai aatelistenmaata luontoissuorituksena tai raha- maksua vastaan.
Kolmas suuri joukko uusia tulokkaita oli latvialaisia , jotka asettuivat suuressa määrin etenkin Valgan ympärille.
Saadakseen työvoimaa nopeammin vuokranantajat veivät kyliin uusia ihmisiä vapauttaen maahanmuuttajat yleensä kaikista veroista kolmeksi vuodeksi. Tällä tavalla talonpojat siirtyivät vähemmän hedelmällisiltä alueilta tuottoisemmille alueille. Tuolloin noin kolmasosa Viron talonpoikaisista muutti uusille asutusalueille. Tuhotun kodin sijaan he etsivät uutta tai jäivät sinne, valitsivat suotuisampia maatalousmaita ja myös inhimillisempiä vuokranantajia. Edellytykset liikkumiselle olivat myös vapaat, koska joissain paikoissa ei ollut edes vuokranantajaa, jotkut heistä olivat muuttaneet uuteen kartanoon eivätkä tienneet olosuhteita siellä.
1700-luvun toisella neljänneksellä Viroon saapui myös suuri määrä muiden kansojen edustajia, jotka muodostavat jopa 17% Etelä-Viron talonpoikaisista.
Ulkomaalaisista useimmat venäläiset talonpojat, käsityöläiset, kauppiaat ja kalastajat asettuivat itäiseen Viroon .
Suuri osa Viron "uudelleensijoittamisesta" toteutettiin suomalaisten toimesta , joita oli erityisen paljon Virussa ja Harjumaalla, missä he olivat 20% ja 12% väestöstä, keskittyen erillisiin kyliin. Põltsamaan ja Tarton ympärillä oli myös paljon suomalaisia . Viron alueen valtion viranomaiset asuttivat heidät osittain, osittain he lähtivät Suomesta asepalvelukseen. Aluksi Ruotsin kuninkaat kieltivät Viroon muuttaneiden suomalaisten ja ruotsalaisten talonpoikien orjuuttamisen. Ajan myötä tämä asenne väheni, ja myös uusilla tulokkailla oli oltava raskas kartanovastuu. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Ruotsissa talonpojat eivät olleet orjuudessa eivätkä henkilökohtaisesti kuuluneet aatelistolle tai Ruotsin valtiolle, vaan käyttivät valtiota tai aatelistenmaata luontoissuorituksena tai raha- maksua vastaan.
Kolmas suuri joukko uusia tulokkaita oli latvialaisia , jotka asettuivat suuressa määrin etenkin Valgan ympärille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Aluksi Ruotsin kuninkaat kieltivät Viroon muuttaneiden suomalaisten ja ruotsalaisten talonpoikien orjuuttamisen. Ajan myötä tämä asenne väheni, ja myös uusilla tulokkailla oli oltava raskas kartanovastuu."
Eli siis suomalaiset ja ruotsalaiset uudisasukkaat joutuivat myös maaorjan asemaan.
Suurin maanomistaja Virossa ruotsinvallan aikana oli De la Gardien suku, joka harjoitti maaorjuutta Virossa.
Ruotsi ponnisteli Virossa lakkauttaakseen maaorjuuden. Venäjä ponnisteli palauttaakseen sinne orjuuden.
Vai+että+Ruotsi+oikein+ponnisteli+lakkauttaakseen+maaorjuuden?
Kaarle XI käynnisti uudistuksensa myös Virossa, mutta paikallisen aatelin vastarinnan vuoksi kaikkia talonpoikia ei ennätetty siirtää kruunulle ennen suurta Pohjan sotaa. Sodan tuloksena taas saatiin venäläismalinen orjuus Viroon ja Liivinmaalle.
Ruotsiin umpihurahtaneilta riittää selitelmiä joka lähtöön - vaikka ollaan jo vuodessa 2021!
Kuinka monen vuosisadan ajan näitä kellastuneita piisaa.
Ovat olleet tosiasioihin perustuvan historiamme tarkastelun häiritsijöitä jo yli kahden vuosisadan ajan.
Ovatko he sittenkin eri rotua, kuten ovat sitkeästi esittäneet?
Maaorjuutta+ei+lakkautettu+ruotsinvallan+aikana,+muutto-oikeus+talonpojilta+kiellettiin+vasta+ruotsinvallan+aikana.
Laukkautusprosessi keskeytyi sodan takia. Tilalle saatiin idästä kahleita ja ruoskaa. Ei ihme, että Virossa edelleen puhutaan "hyvästä Ruotsin ajasta".
Lakkautusprosessi loppui Kaarle XI: n kuolemaan, ja jo Suurina kuolonvuosina Ruotsin kruunu vei Virosta viljaa pois maasta, ja virolaisia kuoli noin viidennes.
Suuret kuolonvuodet koettelivat koko pohjoista Eurooppaa. Kukaan ei pystynyt varautumaan kolmeen peräkkäiseen katovuoteen.
Kaarle XII jatkoi isänsä sisäpolitiikkaa, joten reduktio ja talonpoikien vapautus olisivat edenneet myös Baltiassa, jollei sotaa olisi tullut.
Väestö kasvoi nopeasti koska 1600-luvun lopulla ennen 'suuria kuolonvuosia' Viron väkiluku oli n. 350-400 000, sama kuin Suomen!
Virolaisia ja muita baltteja muuten ei erota perimän perusteella. Muutoinkaan muutto naapurimaista ei ollut etnisesti vaarallista, koska kaikki edustivat valkoista pohjoista ihmisrotua.
Julmimpia olivat saksalaiset kartanonomistajat. Kapinahenki purkautui toden teolla vasta 1905, kun monia kartanoita tuhottiin ja saksalaisperäinen aatelisto häipyi lähes kokonaan Virosta.
Osa koki kansallisen herätyksen ja virolaistui nimeä myöten, kuten vastaavasti moni suomenruotsalainenkin. Aateliskartanoiden maat pilkottiin vuoden 1919 maareformissa ja viimeiset saksankieliset aateliset lähtivät 1940.
Osa suomenruotsalaisista tunnetusti ei suomalaistu, koska ovat freudenthalilaisia.
Heim ins Reich ei kelpaa heille, koska eivät viihtyisi riikissäkään, eivätkä pärjäisi siellä.