Yksipuolinen ystävyys

Anonyymi

Tästä on varmasti kirjoitettu ennenkin, mutta aloitanpa silti.

Olen eläkeikää lähestyvä nainen ja minulla on naisystävä, jonka opin tuntemaan toisen ystäväni kautta jo 11-vuotiaana. Varsinaisesti ystävystyimme parikymppisinä, kun liikuimme yhdessä enemmän. Ystävyys on kestänyt tänne asti. Parikymmentä vuotta kuitenkin ystävyytemme on ollut enemmän minun varassa. Lähes aina yhteydenottaja olen minä. Soittelemme harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa ja tapaamme pari kertaa vuodessa. Viimeksi hän on tullut minun luokseni 10 vuotta sitten. Muulloin minä käyn hänen luonaan.

Tiedän, että hänellä on ollut yli 20 v myös toinen naisystävä, jossa sama kuvio. Ei koskaan hän lähde tämänkään luo. Muita hyviä ystäviä hänellä ei tietääkseni ole. Työkavereiden kanssa saattaa joskus porukalla käydä jossain. Hänellä ei ole autoa, mutta busseillakin pääsee tulemaan. Aina kutsun häntä tulemaan, mutta turhaan.

Kirjoitan tästä vain purkaakseni harmitustani. En odota vastausta, että lopeta ystävyys jne.

7

105

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Et kaivannut kommentteja mutta ei tuo minusta ystävyyttä ole, pelkkää kaveruutta ja toisen osalta välinpitämätöntä. Tuollaisia on minunkin kavereissa ollut ja olenkin jättänyt ne taakseni kun se yhteydenpito oli yksipuolista.

    • Anonyymi

      Me ihmiset olemme erilaisia.
      Ystäväsi on joko ujo, sosiaalisesti rajoittunut, tai vain simppelisti erakkoluonne.

      Se on hänen luonteenpiirteensä, yksin oleminen on hänelle normaali, hänen elämäntapansa. Ystäväsi ei kuormita sinua omien ongelmiensa kanssa viikottain, eikä ole vaivaksi asti soittelemassa. Kunnioittaisit tätä(kin) piirrettä ystävässäsi.

      Nyt lasket yhteydenottokertoja. Sinuna miettisin mieluummin sitä, mitä sinä saat teidän ystävyydeltä.
      Kun otat yhteyttä häneen tai käyt hänen luonaan, puhutteko sinun asioista, vai ystäväsi kuulumisista, vai molemmista?

      Jos keskustelunne on vaivatonta, molemmat saatte hyvän mielen jutellessanne, ystäväsi näyttää pitävän sinun seurasta, en näe mitään syytä miksi sinun pitäisi lopettaa ystävyys.
      Mitä väliä sillä on kuinka monta kertaa hän soittaa tai käy luonasi.
      Sinä olet sosiaalisempi ja aloitteellisempi ja se mahdollistaa teidän kahden ystävyyden. Hyväksyisit ystäväsi sellaisena ihmisenä kuin mitä hän on ja keskittyisit olennaiseen, eli niihin mukaviin juttuhetkiinne hänen luonaan.

    • Anonyymi

      En soittele ystävilleni koska koen ettei minulla ole mitään asiaa kerrottavana omasta elämästä. Asun koirani kanssa kaksin, käyn töissä, kerran viikossa harrastuksessa. Lenkkeilen koiran kanssa aamuin illoin, teen ruuan ja eväät seuraavalle päivälle töihin, illat katson telkkaria ja teen käsitöitä. Vanhempani ovat kuolleet, ei ole sisaruksia, ei kovinkaan montaa ystävää. Ei minun elämässä mitään erikoista tapahdu.

      Kuuntelen mielelläni ystävieni kuulumisia, kyselen heidän lapsistaan ja lastenlapsistaan ja olen onnellinen jos joku minulle sattuu soittamaan tai tulee kylään. Kiva kun joku joskus muistaa.

      Kaikilla ystävilläni on puolisonsa ja tai oman lähipiirinsä ihmisiin liittyviä ja harrastemenoja. Tuntuisi kurjalta jos ystävä minun käyntini takia joutuisi siirtämään tai peruuttamaan menojaan. Ystävät tulevat minun luokse silloin kun heidän aikatauluihin sopii.

      • Anonyymi

        "Kaikilla ystävilläni on puolisonsa ja tai oman lähipiirinsä ihmisiin liittyviä ja harrastemenoja. Tuntuisi kurjalta jos ystävä minun käyntini takia joutuisi siirtämään tai peruuttamaan menojaan."
        Tuo on totta. Kukaan tosin ei peruuttaisi menojaan sinun takiasi, kun/ja/jos ehdottaisit aikaa jonka haluat viettää heidän kanssaan!
        Mitä he sen sijaan ehdottavat että sopisitte ajan joka sopii kummallekin! Jos heille ei käy tiistain kahvittelu, sopikaa joku toinen päivä joka käy.
        Ellei heille sovi juttelu keskiviikkoaamuisin puhelimitse, laita sähkopostia ja kysy milloin on hyvä aika vaihtaa kuulumisia.

        Perheellisetkin janoaavat ulkopuolisten aikuisten kanssa käytävää yhteydenpitoa!
        On liian itsekästä ajatella että "minä en viitsi ota yhteyttä kehenkään, antaa heidä ottaa jos haluavat".
        Tuollainen ajatustyyli todetaan juuri sellaiseksi! Ja ajan pitkää kukaan ei enää halua "häiritä" sinua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kaikilla ystävilläni on puolisonsa ja tai oman lähipiirinsä ihmisiin liittyviä ja harrastemenoja. Tuntuisi kurjalta jos ystävä minun käyntini takia joutuisi siirtämään tai peruuttamaan menojaan."
        Tuo on totta. Kukaan tosin ei peruuttaisi menojaan sinun takiasi, kun/ja/jos ehdottaisit aikaa jonka haluat viettää heidän kanssaan!
        Mitä he sen sijaan ehdottavat että sopisitte ajan joka sopii kummallekin! Jos heille ei käy tiistain kahvittelu, sopikaa joku toinen päivä joka käy.
        Ellei heille sovi juttelu keskiviikkoaamuisin puhelimitse, laita sähkopostia ja kysy milloin on hyvä aika vaihtaa kuulumisia.

        Perheellisetkin janoaavat ulkopuolisten aikuisten kanssa käytävää yhteydenpitoa!
        On liian itsekästä ajatella että "minä en viitsi ota yhteyttä kehenkään, antaa heidä ottaa jos haluavat".
        Tuollainen ajatustyyli todetaan juuri sellaiseksi! Ja ajan pitkää kukaan ei enää halua "häiritä" sinua.

        Ei tässä mitään itsekästä ole, elämän realismia ja sopeutumista olosuhteisiin.
        Kuten tuolla yllä jo sanoin, minun elämässä ei ole tapahtunut minkäänlaista uutta asiaa kymmeneen vuoteen. Jokainen ystäväni tietää tämän, joten eivät he minun kuulumisien takia minulle soittele eikä käy luonani. He ottavat yhteyttä silloin kun heillä on jotain kerrottavaa minulle.

        Tottakai saa soittaa, saa tulla käymään, aina löytyy pakkasesta tarjottavaa, keittelen kahvit ja kuuntelen todella mielelläni ystävieni omat, lastenlasten ja muidenkin heidän sukulaisten kuulumiset. Siinä se menee kahvikupposten äärellä.

        Mutta ei minulla ole minkäänlaista tarvetta eikä halua mennä kenenkään toisen kotiin käymään. Sehän vaikuttaisi siltä kuin minä menisin urkkimaan ystävieni asioita.


    • Anonyymi

      No voi hyvä ihminen. Anna toisen olla sellainen kuin on.olethan sinäkin omanlaisesi. Hän tykkää omasta elämästään,ja pärjää ilman ystäviäkin. Se on ihan jees! Itse olen samanlainen. Ei sitä tarvii ottaa loukkaavana,ei ole siitä kyse. Sinunko mieliksi hänen pitäis tehdä jotain mikä ei kiinnosta,eli kyläillä jne. Kyläile sinä edelleen jos sinua se kiinnostaa äläkä valita. Ystäväsi ei ole velvollinen mihinkään siksi että on ystäväsi!! Ärsyttää tuollaiset ystävät,jotka on vaatimassa jotain vastapalveluksia odottaen sen olevan joku velvollisuus.

    • Anonyymi

      Kiitosta vain, mutta näin korona-aikana en halua ketään kotiini kyläilemään.
      Enkä mene myöskään kenenkään luokse käymään.
      Enkä tapaile ystäviä muuallakaan.
      Näillä periaatteilla olen mennyt nyt vuoden päivät eteenpäin ja aion mennä jatkossakin.

      Sitten kun molemmat rokotukset on saatu, sitten voin harkita, voisiko rokotettuja ystäviä nähdä jossain, joskus.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      127
      1974
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      100
      1720
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      57
      1370
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      77
      1344
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      31
      1038
    6. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      936
    7. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      51
      933
    8. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      44
      882
    9. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      73
      866
    10. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      109
      863
    Aihe