Yksipuolinen ystävyys

Tästä on varmasti kirjoitettu ennenkin, mutta aloitanpa silti.

Olen eläkeikää lähestyvä nainen ja minulla on naisystävä, jonka opin tuntemaan toisen ystäväni kautta jo 11-vuotiaana. Varsinaisesti ystävystyimme parikymppisinä, kun liikuimme yhdessä enemmän. Ystävyys on kestänyt tänne asti. Parikymmentä vuotta kuitenkin ystävyytemme on ollut enemmän minun varassa. Lähes aina yhteydenottaja olen minä. Soittelemme harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa ja tapaamme pari kertaa vuodessa. Viimeksi hän on tullut minun luokseni 10 vuotta sitten. Muulloin minä käyn hänen luonaan.

Tiedän, että hänellä on ollut yli 20 v myös toinen naisystävä, jossa sama kuvio. Ei koskaan hän lähde tämänkään luo. Muita hyviä ystäviä hänellä ei tietääkseni ole. Työkavereiden kanssa saattaa joskus porukalla käydä jossain. Hänellä ei ole autoa, mutta busseillakin pääsee tulemaan. Aina kutsun häntä tulemaan, mutta turhaan.

Kirjoitan tästä vain purkaakseni harmitustani. En odota vastausta, että lopeta ystävyys jne.