Koronan sivuoire, marxilaisuus

"Olen täysin tietoinen siitä, että Suomesta löytyy kymmeniä tuhansia, ehkä jopa satatuhatta apurahaihmettä, jotka kaipaavat takaisin taidegallerioihin ja teattereihin. Ja ihan kivoja ne ovatkin, mutta eivät läheskään niin välttämättömiä kuin kuvittelimme".

https://www.verkkouutiset.fi/koronan-sivuoire-marxilaisuus/

Osa näistä kulttuurikuluttajista on sitä äänekästä luovaa luokkaa, joka käy yhteiskunnallista keskustelua etupäässä itsensä kanssa, kuvitellen että teatterikorkeakoulun intersektionaalisuuslinjauksilla on jotain laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Korona on paljastanut, kuinka pieni heidän yhteiskunnallinen lisäarvonsa on verrattuna tavallisiin duunareihin.

Ennen koronaa uskoin olevani luovan luokan enemmistöä fiksumpi. Luulin, että näin yhteiskunnan laajemmin. Näin ehkä olikin, mutta vasta nyt ymmärrän kuinka oikeassa Martti Luther ja Max Weber olivat puhuessaan työn merkityksestä, siis oikean työn, sellaisen, jonka jälkeen mennään suihkuun.

Olen kiitollinen siitä, että korona teki minusta luokkatietoisen, joskaan ei ehkä marxilaista. Tosin niitäkin on nykyään luovassa luokassa enemmän kuin työmailla, luojan kiitos.