Kun Usa romahti ja se ei voi olla totta

niin suurin salaisuus onkin se että me lännessä koetaan Usa yhtä kollektiivisen tunteellisesti kuin eräät Neuvostoliiton aikoinaan.Kun kuuntelemme hyökkäystä kongressitaloon niin olemme aivan itkuisia tai päätä huimaa että "Ei voi olla totta"
Tämä sama tunne on ollut vannoutuneitten kommunistien tai Natsi-Saksan kansoilla kun he huomaavat että turvallisuus on mennyttä ja vihollinen on porteilla.Tai naapurin rikas mies on yksin kun vaimo karkasi nuoremman köyhän miehen luo.
Tämä on elämää ja tosiasia on se että emme pysty elämään elämää turvattomassa maailmassa emmekä voi kontrolloida sitä tiukasti kuin siivooja joka yrittää puhdistaa neuroottisesti joka likatahran pois jotta ahdistus likaisesta ja anarkiasta ei leviä puhtaaseen kulttuuriin vaan me kaipaamme turvaa ja voimakkaita pylväitä mutta niitä ei ole.Lika levittäytyy joka huoneeseen ja nurkkaan ja me alamme itkeä ja huutaa.Satumaailma hajoaa ja prinsessat ja prinssit muuttuvat vamppyyreiksi ja kirkko palaa ja turvattomuus lisääntyy.
Elämä on vain fantasiaa ja illuusiota.Unta jota kerrotaan vain saduissa.
Siksi on kasvettava naiviista ja sinisilmäisestä lapsesta aikuiseksi ja koettava elämä sellaisena kuin se on.