Keskiajalla katolisuuden piirissä kehiteltiin sijaisuhrioppi, jonka mukaan Kristus riippui ristillä ihmiskunnan SIJAISkärsijänä Jumalan rangaistuksen kohteena, jotta Jumala voisi armahtaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Ja alajuonteena tähän sijaisuhrioppiin liiittyy usein "parannuksen teko", jolla ostetaan Jumalan armo osakseen.
Jumala toisin sanoen valutti "vanhurskaan" vihansa Poikansa päälle, ja Poika vastavuoroisesti antoi vapaaehtoisesti henkensä ihmiskunnan "edestä" uhrina syntien anteeksiantamuksen lunnaiksi.
Oppi on perkeleellinen monella eri tapaa. Se ensinnäkin tekee Jumalasta skitsofreenisen ja verenhimoisen Kostaja-Tuomarin, joka on lepytettävissä ainoastaan täydellisellä ihmisuhrilla, ja loppujen lopuksi tämäkään ei riitä; vaikka Poika on olevinaan KOKO ihmiskunnan Sijaiskärsijä, Hänen uhrinsa riittää tosiasiassa ainoastaan niiden syntien sovittamiseksi, jotka "vastaanottavat" "uskossa" tämän uhrin aikaansaaman EHDOLLISEN armotarjouksen Jumalan puolelta. Eli Jumala arvostaa Poikansa uhria niin vähän, että se kelpaa ainoastaan potentiaaliseksi juridisen vaihdannan välineeksi, johon tulee vedota, jotta yksilöihminen saisi syntinsä anteeksi. Jollei kukaan ihmiskunnasta katuisi, "tekisi totista parannusta" ja anoisi Jumalalta armoa Pojan uhriin vedoten, kukaan ei pelastuisi. Periaatteessa Jeesuksen antama uhri ei siten poikkea olennaisesti vanhan liiton eläinuhreista.
Lisäksi tämä Kostaja-Tuomari on siitä omituinen tapaus, että voidakseen anteeksiantaa Hänen tulee ensin saada rangaista. Tällöin koko anteeksiantamisen ajatus kokee jättimäisen inflaation. Ihmisten todellisuuteen siirrettynä se tarkoittaisi sitä, että ollaksemme JUMALAN KALTAISIA meidän tulee anteeksiantamisemme edellytyksenä aina saada ensiksi rangaista meitä rikkonutta osapuolta (tai tuon osapuolen valitsemaa "sijaisuhria"). Tällaiseen meitä ei kuitenkaan Uudessa testamentissa kehoteta, vaan meitä kkehotetaaan yksinkertaisesti antamaan anteeksi ehdoitta.
Ja ihmeellistä koko kuviossa on se, että Jeesus koko ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulittuna SIJAISkärsijänä ei joutunut iankaikkiseen helvettiin, kun taas tämän uhrin aikaansaaman armotarjouksen hylkäävät joutuvat. Millä tavoin Jeesus muka edusti ihmiskuntaa AIDOSTI SIJAISUHRINA, jos Hänen kohtaamansa "rangaistus" oli täysin erilainen kuin niiden, jotka eivät hänen aikaansaamastaan anteeksisaamisen mahdollisuudesta kostu?
Summa summarum: sijaisuhrioppi tekee Jumalasta mielipuoliseen ja kostonhimoisen sadisti-Tuomarin, jonka on kostonhimoisesta raivostaan parantuakseen tapatettava oma Poikansa, mutta jonka oikeustaju on niin vinoutunut ja joka pitää Poikansa uhria niin mitättömänä, että ainoastaan vähemistä ihmiskunnasta välttyy iankaikkiselta helvetiltä ja tuon vähemmistön oon kutsuttava tätä kahelia hulllua "armolliseksi, oikeudenmukaiseksi ja ihmisiä rakastavaksi Isäksi".
Jumala toisin sanoen valutti "vanhurskaan" vihansa Poikansa päälle, ja Poika vastavuoroisesti antoi vapaaehtoisesti henkensä ihmiskunnan "edestä" uhrina syntien anteeksiantamuksen lunnaiksi.
Oppi on perkeleellinen monella eri tapaa. Se ensinnäkin tekee Jumalasta skitsofreenisen ja verenhimoisen Kostaja-Tuomarin, joka on lepytettävissä ainoastaan täydellisellä ihmisuhrilla, ja loppujen lopuksi tämäkään ei riitä; vaikka Poika on olevinaan KOKO ihmiskunnan Sijaiskärsijä, Hänen uhrinsa riittää tosiasiassa ainoastaan niiden syntien sovittamiseksi, jotka "vastaanottavat" "uskossa" tämän uhrin aikaansaaman EHDOLLISEN armotarjouksen Jumalan puolelta. Eli Jumala arvostaa Poikansa uhria niin vähän, että se kelpaa ainoastaan potentiaaliseksi juridisen vaihdannan välineeksi, johon tulee vedota, jotta yksilöihminen saisi syntinsä anteeksi. Jollei kukaan ihmiskunnasta katuisi, "tekisi totista parannusta" ja anoisi Jumalalta armoa Pojan uhriin vedoten, kukaan ei pelastuisi. Periaatteessa Jeesuksen antama uhri ei siten poikkea olennaisesti vanhan liiton eläinuhreista.
Lisäksi tämä Kostaja-Tuomari on siitä omituinen tapaus, että voidakseen anteeksiantaa Hänen tulee ensin saada rangaista. Tällöin koko anteeksiantamisen ajatus kokee jättimäisen inflaation. Ihmisten todellisuuteen siirrettynä se tarkoittaisi sitä, että ollaksemme JUMALAN KALTAISIA meidän tulee anteeksiantamisemme edellytyksenä aina saada ensiksi rangaista meitä rikkonutta osapuolta (tai tuon osapuolen valitsemaa "sijaisuhria"). Tällaiseen meitä ei kuitenkaan Uudessa testamentissa kehoteta, vaan meitä kkehotetaaan yksinkertaisesti antamaan anteeksi ehdoitta.
Ja ihmeellistä koko kuviossa on se, että Jeesus koko ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulittuna SIJAISkärsijänä ei joutunut iankaikkiseen helvettiin, kun taas tämän uhrin aikaansaaman armotarjouksen hylkäävät joutuvat. Millä tavoin Jeesus muka edusti ihmiskuntaa AIDOSTI SIJAISUHRINA, jos Hänen kohtaamansa "rangaistus" oli täysin erilainen kuin niiden, jotka eivät hänen aikaansaamastaan anteeksisaamisen mahdollisuudesta kostu?
Summa summarum: sijaisuhrioppi tekee Jumalasta mielipuoliseen ja kostonhimoisen sadisti-Tuomarin, jonka on kostonhimoisesta raivostaan parantuakseen tapatettava oma Poikansa, mutta jonka oikeustaju on niin vinoutunut ja joka pitää Poikansa uhria niin mitättömänä, että ainoastaan vähemistä ihmiskunnasta välttyy iankaikkiselta helvetiltä ja tuon vähemmistön oon kutsuttava tätä kahelia hulllua "armolliseksi, oikeudenmukaiseksi ja ihmisiä rakastavaksi Isäksi".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sijaisuhrioppi on täysin vieras Raaamatulle.