Kristinuskon historia on kuvausta siitä, kuinka kristityt ovat vuosisatojen varrella tehneet Raamatun avulla tyhjäksi Raamatun kolme tärkeintä jaetta:
Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Jumala on määrännyt kaikki tottelemattomuuteen, jotta Hän kaikkia armahtaisi.
Annan esimerkin.
Edellä sanottuun joku helvettiuskonsa hypnotisoima voi siteerata vaikkapa seuraavaa heprealaiskirjeen kohtaa:
10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Helvettiuskovainen katsoo voivansa kumota yo. jakeilla aiemmat kolme jaetta. Mutta sitä, millä perusteella nimenomaan hänen valitsemansa jakeet painavat vaa'assa enemmän kuin ne aiemmat, hän ei kykene perustelemaan, ei nyt eikä koskaan. Missään kohtaa Raamatussa ei sanota, että "nämä jakeet kumoavat nuo jakeet". Raamattu kun ei voi nousta seisomaan ja sanoa: "Näin minua tulee lukea."
Kristitty universalisti luottaa siihen, että Kristuksen uhri on Isän silmissä täydellinen ja siksi sovitti jo koko maailman Jumalan kanssa. Mikään, mikä on sovitettu Jumalan kanssa, ei voi olla sovituksen ulkopuolella. Usko ei ole muuta kuin tämän koko maailmaa koskevan sovituksen tosiasian hyväksymistä.
Mutta juuri kukaan EI TÄHÄN USKO. Siksipä kai Jeesus sanoikin, että kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä.
Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Jumala on määrännyt kaikki tottelemattomuuteen, jotta Hän kaikkia armahtaisi.
Annan esimerkin.
Edellä sanottuun joku helvettiuskonsa hypnotisoima voi siteerata vaikkapa seuraavaa heprealaiskirjeen kohtaa:
10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Helvettiuskovainen katsoo voivansa kumota yo. jakeilla aiemmat kolme jaetta. Mutta sitä, millä perusteella nimenomaan hänen valitsemansa jakeet painavat vaa'assa enemmän kuin ne aiemmat, hän ei kykene perustelemaan, ei nyt eikä koskaan. Missään kohtaa Raamatussa ei sanota, että "nämä jakeet kumoavat nuo jakeet". Raamattu kun ei voi nousta seisomaan ja sanoa: "Näin minua tulee lukea."
Kristitty universalisti luottaa siihen, että Kristuksen uhri on Isän silmissä täydellinen ja siksi sovitti jo koko maailman Jumalan kanssa. Mikään, mikä on sovitettu Jumalan kanssa, ei voi olla sovituksen ulkopuolella. Usko ei ole muuta kuin tämän koko maailmaa koskevan sovituksen tosiasian hyväksymistä.
Mutta juuri kukaan EI TÄHÄN USKO. Siksipä kai Jeesus sanoikin, että kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskiajalla katolisuuden piirissä kehiteltiin sijaisuhrioppi, jonka mukaan Kristus riippui ristillä ihmiskunnan SIJAISkärsijänä Jumalan rangaistuksen kohteena, jotta Jumala voisi armahtaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Ja alajuonteena tähän sijaisuhrioppiin liitetään usein ajatus "parannuksen teosta", jolla saadaan (eli ostetaan) Jumalan armo osakseen.
Jumala toisin sanoen valutti "vanhurskaan" vihansa Poikansa päälle, kun Poika vastavuoroisesti antoi vapaaehtoisesti henkensä ihmiskunnan "edestä" uhrina syntien anteeksiantamuksen lunnaiksi.
Oppi on perkeleellinen monella eri tapaa. Se ensinnäkin tekee Jumalasta skitsofreenisen ja verenhimoisen Kostaja-Tuomarin, joka on lepytettävissä ainoastaan täydellisellä ihmisuhrilla, ja loppujen lopuksi tämäkään ei riitä; vaikka Pojan tulisi kaiken järjen mukaan olla KOKO ihmiskunnan Sijaiskärsijä, Hänen uhrinsa riittää tosiasiassa ainoastaan niiden syntien sovittamiseksi, jotka "vastaanottavat uskossa" tämän uhrin aikaansaaman EHDOLLISEN armotarjouksen Jumalan puolelta. Eli Jumala arvostaa Poikansa uhria niin vähän, että se kelpaa ainoastaan juridisen vaihdannan välineeksi, johon tulee vedota, jotta yksilöihminen saisi syntinsä anteeksi. Jollei kukaan ihmiskunnasta katuisi ja "tekisi totista parannusta" ja anoisi Jumalalta armoa Pojan uhriin vedoten, kukaan ei pelastuisi. Periaatteessa Jeesuksen antama uhri ei näin ollen poikkea olennaisesti Vanhan testamentin eläinuhreista.
Lisäksi tämä Kostaja-Tuomari on siitä omituinen tapaus, että voidakseen antaa anteeksi Hänen tulee ENSIN saada rangaista. Koko anteeksiantamisen idea heittää tämän kahelin kohdalla häränpyllyä. Ihmisten todellisuuteen siirrettynä se tarkoittaisi sitä, että ollaksemme JUMALAN KALTAISIA meidän tulee anteeksiantamisemme edellytyksenä aina saada ensiksi rangaista meitä rikkonutta osapuolta (tai tuon osapuolen valitsemaa "sijaisuhria"). Eli jos joku vaikkapa lyö meitä, meidän on ensiksi lyötävä TAKAISIN, ENNEN KUIN voimme antaa anteeksi! (Mitä ihmeen anteeksiannettavaa sellaisessa tilanteessa enää jää?) Tällaiseen "jumalisuuteen" meitä ei kuitenkaan Uudessa testamentissa kehoteta, vaan meitä kehotetaan yksinkertaisesti antamaan anteeksi. Eli olemaan miljooona kertaa kahelijumalaa parempia.
Ja omituista tässä koko kuviossa on se, että Jeesus koko ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulittuna SIJAISkärsijänä ei joutunut iankaikkiseen helvettiin, kun taas tämän uhrin aikaansaaman armotarjouksen hylkäävät joutuvat. Millä tavoin Jeesus sitten edusti koko ihmiskuntaa SIJAISUHRINA, jos Hänen kohtaamansa "rangaistus" oli täysin erilainen kuin niiden, jotka eivät hänen aikaansaamastaan anteeksisaamisen mahdollisuudesta kostu?
Summa summarum: sijaisuhrioppi tekee Jumalasta mielipuolisen ja kostonhimoisen sadisti-Tuomarin, jonka on kostonhimoisesta raivotaudistaan parantuakseen tapatettava oma Poikansa, mutta jonka oikeustaju on sen verran vinoutunut, että Hän pitää Poikansa uhria niin mitättömänä, että ainoastaan vähemmistö ihmiskunnasta välttyy iankaikkiselta helvetiltä - ja tuon vähemmistön on sitten kohtuullista kutsua tätä kahelia hullua "armolliseksi ja ihmisiä rakastavaksi Isäksi".
LISÄYS: Muslimien Allah on tällaisen jalomielitautisen sekoboltsin rinnalla ihan järkevä tapaus. Tämä hullu ei tyydy yhteen tuomioon, vaan hänen tulee saada tuomita ihmiskunnan enemmistön synneistä KAHDESTI.
Word!
Käsittämätöntä roskaa.