Mitäs kastepalstalle kuuluu?

Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää!

oikeaoppinen kirjoitti:

Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää!

Lahkokaste tulee luulosta ja luulo tulee perkeleen kautta, joka tulee lahkokasteen veden kautta ja nämä merkit seuraavat lahkokastettuja... (Lue Matt.7:22-23)

oikeaoppinen kirjoitti:

Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää!

:) Hienosti sanottu ja oikein!!! :)
AAMEN!

oikeaoppinen kirjoitti:

Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää!

Herra, auta tätä kirjoittajaa. Päästä hänet vapauteen kasteopeista niin kuin Raamattu kehottaa. Nosta hänen katseensa Sinuun Kristus!

Keijo kirjoitti:

Herra, auta tätä kirjoittajaa. Päästä hänet vapauteen kasteopeista niin kuin Raamattu kehottaa. Nosta hänen katseensa Sinuun Kristus!

Kysymyksiä vauvakastelijoille sekä oikeat vastaukset
(R),
joita ei Raamattu kumoa, vaan päinvastoin vahvistaa.


1. Onko Jumala kaikkina aikoina uudestisynnyttänyt
ihmisiä vauvakastelussa?

R: Ei koskaan.

2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?

R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta.

3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata vauvakastelua
kuin luterilainen pappismies?

R: Vauvakastelu on aina väärä.

4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu olisi
oikea?

R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.

5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?

R: Yhtä tehottomia molemmat.

6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin iankaikkiseen
tuleen?

R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti synnytetty
ennen kuolemaa, riippumatta laittomista
vauvakasteluista.

7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää saastaista

vettä?

R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta joten

päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.

8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen olevan

oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?

R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.

9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan päälle

että tapahtuu uudestisyntyminen?

R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.

10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen jumaluuteen?

R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa, riippumatta
laittomista keksinnöistä kuten kummit.

11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei ole
mitään kummeja?

R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on valittu,
ilman instrumentteja.

12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen niin
että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu sanan
kautta?

R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja vaikka
saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi saarnatun sanan

kautta ja/tai veden valelun kautta tai lapsikastelussa

koska Jumala ei näin toimi.

13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt jotakuta
vauvaa ennen kastelutoimitusta?

R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta tahdostaan.



14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta eteenpäin
hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista käyttäytymistä

aina seitsemänteen vuoteen saakka, jolloin kuolee
kiroten Jumalaa, meneekö tämä lapsi taivaaseen? Onko
kastelussa vauvaan sisääntungettu uudestisyntyminen
rauennut tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa
tapauksessa tapahtua lapsen sisimmässä?

R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain syystä
nauttinut Herran ehtoollista?

R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.

15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt mutta
sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä Jumalan luokse

jos kuolee sellaisena? Voiko päästä taivaaseen
samanlainen ihminen jos kuolee ennen konfirmaatiota?

R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai kastelussa.
Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei ole Jumalan
lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio on laiton toimitus

jolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.

16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä jotka
elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä, murhaajana,
ateistina jne.?

Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?

R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
uudestisyntynyt vauvakastelussa.

18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada aikaan

uudestisyntymistä?

R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
toimitus.

19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
armo”?

R: Ei missään.

20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
liitto”?

R: Ei missään.

21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?

R: Ei missään.

22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa kummi?

R: Ei missään.

23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa hätäkaste?



R: Ei missään.

24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
lupaukset”?

R: Ei missään.

25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”kasteen
sakramentti”?

R: Ei missään.

26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari
”ehtoollisen sakramentti”?

R: Ei missään.

27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?

R: Ei missään.

28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”kasteen
liiton uusiminen”?

R: Ei missään.

Vauvakastelu on erittäin pirullinen ja eksyttävä ja
toisaalta naurettava asia, mutta se on
perkeleellisintä ja salakavalinta harhaoppia, sekä
taikauskoa, jolla saatana saa eniten sieluja
helvettiin!

"Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät puhu tämän
sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa."
(Jes.8:20, vrt. vanha Biblia). "Kuka
ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,
hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika." (2Joh.9).

ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha Biblia);
Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9; 2Joh.9.

Jos vauva on kirkollisessa taikariitissä kasteltu 3
kk.:n ikäisenä ja näin kirkollisen opetuksen mukaan
uudestisynnytetty, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina kuolemaansa asti, kun on sitä
ennen hoitanut virkaansa kirkollisessa
eksytyslaitoksessa kastellen ja vihkien homopareja
(tulevaisuuden ev.lut.kirkossa lähivuosien skenaario)
jne. , jolloin kuolee homoaktissa kiroten Jumalaa,
meneekö tämä kirkollisesti lapsikasteltu taivaaseen?

Onko kastelussa vauvaan kirkollisesti sisääntungettu
uudestisyntymisen saatanallinen sakramentti rauennut
tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
tapahtua lapsen sisimmässä?

R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?

Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?

Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa
mainiosti luterilais-protestanttinen
Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen
osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet
30-64) selostetaan:

"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon
ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.

... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu
Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus
kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste
Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu
oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."



Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä

luku selostaa:

"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä
valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka
saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun
kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä
tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti

ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."

Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan
uskonto (vuodet 311- 395), luemme:

"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska
kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä

mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä,
lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi,
joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ...
ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää
noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin
vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä
(aspersio)."

Edellä esittämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus
todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan
apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä
uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli
perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja
kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta
periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi.

Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli

vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko

lapsia lainkaan.

Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua
kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli
katekumenaattikin lakkasi.


Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa,
väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta
periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen
perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista
väittävät.

Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät
osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.

"...VEDESTÄ JA HENGESTÄ..."

Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen itsensä
sanoneen, että (Joh.3:5):" Totisesti totisesti minä
sanon sinulle: jos ei joku synny vedestä ja Hengestä,
hän ei voi tulla sisälle Jumalan valtakuntaan."

Kaikissa kreikankielisissä tunnetuissa
käsikirjoituksissa tekstissä esiintyy "vesi"
(hydatos)-sana.

On myös ilmeisen selvää, että sanonta: "jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä,...", tarkoittaa veden
osalta selvästikin kastetta, ja se siis saattaa jopa
olla Herramme alkuperäinen ilmaisu. Ilmaisun
alkuperäisyyden puolesta todistaa sekin seikka, että
monien kirkkoisien näkemys uudestisyntymisen ja
vesikasteen keskinäisestä vuorovaikutuksesta näyttää
pohjautuvan juuri tähän Jeesuksen lausumaan.

Nestlen Novum -63 painoksen alaviitteessä on kylläkin
tieto, jonka mukaan kirkkoisien Justinuksen ja
Origeneen tekstiperinteen perusteella tämä kohta olisi

alkuaan puhunut vain Hengestä syntymisestä. Kreikan
alkutekstin sanat: "hydatos kai" saattavat siis olla
tekstiin tehty myöhempi lisäys. Asiallisesti kohta
tälläisenakin, siis vedestäkin puhuvana, tarkoittaa
silti Hengestä syntymistä. Seuraava jae nimittäin
selittää, että "vedestä ja Hengestä syntymisessä" (jae

5) on tosiasiassa kysymys vain "Hengestä syntymisestä"

(jae 6): "Mikä lihasta on syntynyt on liha, mikä
Hengestä on syntynyt on henki."

Kun kysymme, mitä Jeesus on asiallisesti vedestä
syntymisellä tarkoittanut, on vastaus seuraava:
Vedestä syntymisellä Jeesuksen on täytynyt viitata
sekä Johannes Kastajan, että omienkin oppilaittensa
suorittamaan kasteeseen (Joh.4:1-2), ja täksi
kasteeksi Nikodeemuksenkin on täytynyt Jeesuksen
vastaus mieltää. Kun Jeesus mainitsi ensin vedestä
syntymisen, sitten Hengestä syntymisen, tämäkin seikka

varmentaa asiaa. Vedestä syntyminen eli kaste
tarkoitti tämän syntymisen prosessin käyntiin laittoa,

varsinainen Hengestä syntyminen kun oli mahdollista
vasta Jeesuksen lunastustyön ja ylösnousemuksen
tapahduttua, kuten seuraavat kohdat selvästi
osoittavat: Gal.4:4-6, 1 Piet.1:3. = Pääsimme lapsen
asemaan ja saimme lapseuden hengen, Jeesuksen
lunastettua kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lain
alaiset. Näin Jumala uudestisynnytti meidät elävään
toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen
kautta.

Mitä uudestisyntymisellä tosiasiallisesti
tarkoitetaan, se selviää, kun sovitamme yhteen kaikki
aiheesta puhuvat eri näkökohdat. Lukuunottamatta Matt.

19:28:aa joka viittaa kuolleista ylösnousemukseen,
kaikki muut kohdat selittävät vedestä ja Hengestä
syntymisen asiasisältöä. Joh. 1:13 mukaan
uudestisyntyminen on "Jumalasta syntymistä", jota
edellinen jae kuvaa "oikeudeksi (eksuusian) tulla
Jumalan lapseksi." Se tapahtui ja tapahtuu kaikille
niille, "jotka ottivat ja ottavat hänet (s.o.
Jeesuksen) vastaan", ja näin hänet henkilökohtaisesti
vastaanottavina "alkoivat (ja alkavat) uskoa hänen
nimeensä."

1 Joh.5:1 sanookin, että "jokainen joka uskoo, että
Jeesus on - Kristus, on Jumalasta syntynyt", joten
uudestisyntyminen on siis uskoon tulemista, jota 1
Piet. 1:3 nimittää "elävään toivoon"
uudestisyntymiseksi.

Saman luvun jae 23 sanoo tämän syntymisen tapahtuvan
"Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta", jolla
tarkoitetaan julistettua ja / tai luettua evankeliumin

sanaa (jae 25).

Uudestisyntymistapahtuma edellyttää siis evankeliumin
sanoman kuulemista tai lukemista, jonka seurauksena
asianosaisessa saattaa tapahtua henkilökohtainen
Jeesukseen turvansa asettaminen eli uskoon tuleminen.
Tämä merkitsee samalla hänen vastaanottamistaan, ja
häneen uskossa pukeutumista (kun otetaan uskovana
kaste: Gal.3:26-27). Uskon ja kasteen vastaanottamisen

välittämää uutta hengellistä tilaa nimitetään vedestä
ja Hengestä syntymiseksi.

Tämän uuden hengellisen tilan toinen nimi on
"uudistus", jonka Pyhä Henki (uudestisyntyvään
runsaasti vuodatettuna) saa aikaan.

Uudestisyntymisen eli uskoon tulon eräs nimitys on
siis "vedestä ja Hengestä syntyminen", joka veden
osalta tarkoittanee vesikastetta. Kastetta
vastaaotettaessa tulee kuitenkin muidenkin
osatekijöiden olla vastaanottajassa vaikuttamassa, eli

evankeliumin sanan uskossa vastaanottamisen on
täytynyt edeltää kastetta. Tämän uskoon tulemisen
prosessin tulee siis olla käynnissä kasteelle
tultaessa, ja ilmetä kastettavan uskontunnustuksena
kasteen edellä.


Näin oli alussa, ja siksi kastetta nimitettiin
"uudestisyntymisen pesoksi / kylvyksi" (to luutron
tees palinggenesiaas) Tiit.3:5): Tiit. 3:4-7:

" Mutta kun meidän pelastajamme Jumalan hyvyys ja
ihmisrakkaus tuli ilmi, ei teoista, joita me
vanhurskaudessa teimme, vaan mukaan hänen laupeutensa,

hän meidät pelasti, kautta uudestisyntymisen kylvyn ja

Pyhän Hengen uudistuksen,jonka hän vuodatti meihin
runsaasti, Jeesuksen Kristuksen, meidän pelastajamme
kautta. jotta vanhurskautettuina hänen armossaan,
olisimme perillisiä toivon mukaan iankaikkisesta
elämästä."

Tämän "uudestisyntymisen kylvyn" on nykykreikan
dimotikikielinen tekstilaitos kääntänyt
"uudestisyntymisen kasteeksi": "Hän pelasti meidät
uudestisyntymisen kasteella ja uudistuksella jonka
Pyhä Henki lahjoittaa." Tämän käännöksen ilmaisussa
voidaan nähdä kreikkalaiskatolisen kirkon pyrkimys
sisällyttää tulkintansa uudestisyntymisestä sisälle
Uuden testamentin tekstiin. Tämä kirkkohan myöskin
opettaa uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa.

Tätä ei Paavali (vastoin myöhempää Justinusta ja
muita) kuitenkaan ole tarkoittanut: Ilmaisulla: "dia
luutruu palinggenesiaas" Paavali on ilmeisestikin
tarkoittanut, että samoin kuin luonnollisessa
syntymässä lapsi tavallisesti pestään heti syntymänsä
jälkeen, samoin myös uudestisyntynyt eli uskoon tullut

ihminen (1 Joh.5:1) pestään kasteessa, heti uskoon
tulonsa jälkeen. Tiitus 3:3-7 mukaan Jumala "pelasti"
kunkin kristityn, ei ainoastaan uudestisyntymisen
kylvyn eli kasteen, vaan myös Pyhän Hengen
(suorittaman) uudistuksen kautta. Lopputulos tästä
kääntymystä ja kastetta seuraavasta, Jeesuksen kautta
tapahtuvasta Hengen vuodatuksesta on, että olemme
vanhurskautettuja hänen armonsa kautta ja iankaikkisen

elämän perillisiä. Tämän kohdan mukaan pelastuminen
sulkee sisäänsä ensiksikin uudestisyntymisen eli
uskoon tulon, sitten uudestisyntymisen kylvyn eli
kasteen, ja lopuksi vielä Pyhän Hengen suorittaman
uudistuksen (uusi luomus), jonka Hengen pelastuva
kokee runsaana vuodatuksena sydämeensä. Tällä Hengen
vuodatuksella tarkoitetaan Pyhän Hengen kastetta.


Sen, että uudestisyntymisen kylvyllä todellakin
tarkoitetaan kastetta, todistaa Ef. 5: 25-26: "Miehet,

rakastakaa vaimoja, kuten myös Kristus rakasti
seurakuntaa, ja itsensä sen edestä antoi alttiiksi,
jotta sen pyhittäisi, puhdistettuaan kylvyllä veden
sanassa, ..." Tämän efesolaiskirjeen kohdan jakeen 26
on kreikkalainen raamattuoppinut N. Trempela kääntänyt

Uuden testamentin parafraasiinsa erittäin
mielenkiintoisesti:

"...että hän sen pyhittäisi, sen jälkeen kun hän sen
puhdisti veden kylvyn välityksellä, eli pyhän kasteen,

avuksihuutamisen sanalla, joka saattaa tätä kylpyä."

Uudestisyntyminen merkitsee Uudessa testamentissa siis

tietoiseen henkilökohtaiseen uskoon tulemista. Tämän
saa aikaan vastaanotettu evankeliumin sana, ja sen
sinetöi todeksi Pyhän Henki, josta Hengestä
uudestisyntynyt pääsee lupauksen mukaan itsensä
kastattamisen jälkeen osalliseksi. Uudestisyntyminen
ei siis tapahdu vedellä kastettaessa kenenkään
aikuisenkaan (saati sitten sylilapsen) kohdalla
automaattisesti.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen
hyväksymässä kristinopissa sanotaan kohdassa 58
kasteesta: "Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän
uudestisynnyttää meidät siinä, ja ottaa meidät Jumalan

lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi. Hän vapauttaa
meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta."


On selvää että Evankelis-luterilaisen kirkon oppi
tämän kasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen kohdalla,

on ilmeinen opillinen erehdys. Näin varsinkin silloin,

kun kaste kohdistetaan sylivauvoihin. Kirkkoisien
lausunnot todistavat, että tämä erehdys sai alkunsa jo

melkein heti apostolisen ajan jälkeen, kun itse
kastetta yksinään alettiin nimittämään
uudestisyntymiseksi. Näin tapahtui, vastoin Herramme
alkuperäistä tarkoitetta tekstissä Joh. 3: 3-5.

Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
lapsikastelumaagikkoen lausumat eivät todellakaan vakuuta.

Ne eivät osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi niin
kuin ei lapsikastekaan Raamatun valossa.

Täällä foorumilla on itsensä monilla nimimerkeillä esiintyvä lapsikastelumaagikko
esitellyt henkilö. Ei mitään eroa.
Tarkoitin homopapeilla sekä täällä esiintyvää henkilöä
että muita kirkollisesti vihittyjä homo- ja
lesbopappeja, jotka toimivat rituaalimasiinoina
toimittaen esim. lapsikasteluja. He toimivat
eksyttäjinä ja taikatemppujen tekijöinä kirkon
maksaman kuukausiansion tähden. Rahasta tehdään
taikatemppuja. Kaikki on pelkkää kirkollista kusetusta
ja täyttä pirun paskaa! Ei kai sitä voi enää
kauniimmin todeta?

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä.

"Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on
Jumalan lahja." Ef.2:8-9.

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,
niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme
uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt
olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden
toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on saatanallinen valhe!

Se on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet
ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti
kasteltu.

Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastelemalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kasteltua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi:

"Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on
vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

lapsikastelumaagikko, sinä olet harhaoppeinesi KIROTTU Raamatun
mukaan!

lapsikastelumaagikko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei
riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole
sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin,
kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja
tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:

"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".


Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka tuli uskoon ja otti
kasteen, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen".

Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi
Ap. t. 2:41.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
kolmetuhatta sielua" sekä

Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin".

Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat,
ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että

"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29).

Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

lapsikastelumaagikko, lakkaa valehtelemasta ja eksyttämästä ihmisiä!

lapsikastelumaagikko, joudut tilille ihmisten eksyttämisestä, ellet
tee siitä parannusta!

Se on varma!