Masennuslääkkeen seinään lopetus

Olen hyvin pahoillani ja uskon joka sanan minkä kirjoitat. Tuossa tapauksessa on tehty todellinen hoitovirhe. Jo paketissa lukee, että masennuslääkkeet kuuluu vähentää pois sen sijaan, että niitä lopetetaan seinään. Viimevuosina on alettu puhumaan masennuslääkkeiden vaikeista vieroitusoireista (ihan Suomessakin mediassa esim. Yle).. Vieroitusoireet eivät ole niin lyhyitä joillakin ihmisillä, kuin on luultu, kuin että ne menisi parissa viikossa ohi ja thats it. Vertaispalstoilla kuten Surviving Antidepressants on ihmisiä, ketkä kuvaavat pitkittyneitä vieroitusoireita (PAWS Post-Acute-Withdrawal Syndrome), mitkä kestävät normaalia pitempään, joissain tapauksissa jotkut epäonniset kokevat oireita kuukausia ja vuosiakin myöhemmin. Suosittelen sivustoa, jos sinun tarvitsee löytää selviytymiskeinoja oireidesi kanssa kamppailuun. Jos käyttöaikaa on 20 v on aivan hirveä "shokki" elimistölle lopettaa seinään, koska pitempi ja isompiannoksinen masennuslääkkeiden käyttö on todennäköisemmin yhteydessä vieroitusoireisiin. Tällaiset seinään lopetukset on rasite keholle, hermostolle.

On todella väärin, että ihmiset joutuvat kärsimään näiden lääkkeiden vieroitusten takia, joita jotkut lääkärit vielä kaiken päälle tekee miten sattuu. Ja sitten heidän kokemuksensa sivuutetaan ja heidät käytännössä heivataan yksin selviytymään oireiden kanssa. On ihan törkeää, kuinka vähän vieroitusta on tutkittu vaikka ihmisiä on laitettu pitkiksi ajoiksi lääkkeille. Sitten lääkärit vielä kehtaavat kieltää ihmisten kokemukset, kun ensin on aiheutettu merkittävää harmia.

Tässä asiassa olisi paljon toimia paikallaan, että asiat tulisi paremmin tiedostetuksi. Toivon, että tulevaisuudessa asioihin tulee muutosta.

Jos sinua yhtään kiinnostaa puhe psyykenlääkevieroituksesta, niin tässä linkki eiliseen keskustelutilaisuuteen, jossa on aiheen todellisia asiantuntijoita läsnä. Voit kuulla aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta ja paljon hyödyllistä informaatiota. Voit myös nähdä, että et ole yksin!

Linkki keskustelutilaisuuteen:
shorturl.at/fADIK

Mukana mm. masennuslääkevieroituksesta tutkimusta tehnyt psykologian professori John Read (jonkatutkimuksesta uutisoitu myös esim Suomessa shorturl.at/lCJQR). Lisäksi mukana Surviving Antidepressants - palstan perustaja. Palstalla on hyvin paljon jäseniä ja tietoa kerääntynyt aiheesta. Hän on myös itse käynyt läpi pitkittyneitä vieroitusoireita. Lisäksi mukana henkilöitä, jotka on myös käyneet vaikean vieroituksen läpi ja ovat kertoneet kokemuksestaan julkisesti kampanjoineet aiheesta. Mukana myös psykiatri.

Oliko joku syy, että lääke piti lopettaa kuin seinään?

Itse uskon, että toivut kyllä tapahtuneesta. Jos et pärjää oireidesi kanssa, niin mene päivystykseen.

Aikaa varmasti kuluu, mutta kyllä sinä vielä pärjäät!

minä täällä! myös pian 2v lääkkeiden lopetuksesta paitsi, että lopetin kerralla bentson sekä ssri lääkkeen.. mua ei myöskään kuunnella, kun yritän kertoa, että lääkkeet teki minusta tälläisen.. en tiedä kauanko jaksan. Olen aivan varma, että sain jonkinlaisen aivovaurion :(

Hmm AP ei kerro mikä lääke hänellä oli. Itsellä oli essitalopraami ahdistukseen/paniikkikohtauksiin 20mg/vk 7-8 vuotta ja lopetin omatoimisesti melkein kuin seinään. Nyt on mennyt noin 18kk ja olo alkaa paranemaan aika kovasti. Painoakin lähtenyt 10kg ihan vasta viimeaikoina.

Itseäni harmittaa että en kirjoittanut tältä lopetusajalta päiväkirjaa, koska kaikkea en omistani enää muista mutta postaanpa lyhyesti omatkin kokemukseni tähän ketjuun.

Lopetin koska tunsin että en tarvitse enää mihinkään niitä, yöhikoilin, nukuin liikaa jaa herääminen oli aina raskasta.

- En saanut mitään oireita ensimmäiseen kahteen viikkoon suoran lopettamisen jälkeen mutta sitten alkoi päässä pyöriä niin että sai duunissa skarpata, ettei joku luulisi että olen kännissä. Tähän otin muutamia kertoja 10mg ja ongelmat katosi pariksi kuukaudeksi.

- olin jo hävittänyt lääkkeet, kun aloin yöllä heräilemään putoamisen tunteisiin ja päässä rupesi taas pyörimään. Muutaman kerran otin lääkkeen (vanhalla reseptillä) murusen parin päivän välein ja sitten taas luulin päässeeni koko ongelmasta eroon. Mutta lääkettä en enää tarvinnut.

- Noin 6kk lopettamisen aloittamisesta aloin saada todella rajuja pelkotiloja. Liittyi lähinnä ihan kaikkeen muuhun vakavaan sairastumiseen, paitsi koronaan. Myös käsittämättömiä vainoamispelkoja, epäluuloa, ahdistusta ja hulluksi tulemisen pelkoa. Oksentelua, pahoinvointia ja kaikki valot näytti liian kirkkailta. Tätä jatkui noin 6kk samanlaisena. Yhtenä päivänä huomasin, että en pysty lukemaan koska toinen silmä on sumea keskeltä mihin katsoo. Ongelma kuitenkin katosi saman päivän aikana.

- 12kk kohdalla Olo oli masentunut. Pelkäsin kuollakseni kuolemaa ja seuraavana päivänä millään ei ollut mitään väliä. Nukuin jatkuvasti 12-15h päivässä. Pystyin juuri käymään töissä tuntipankin rajoissa mutta kaikki vapaa-ajan projektit jäi kokonaan, nukuin tai istuin nojatuolissa. Jopa pyykinpesu koneella tuntui aivan käsittämättömän raskaalta fyysiseltä suoritukselta. Jännitin nukkuessani jotenkin niin että selkä oli todella kipeä enkä voinut nukkua. Pahoinvointiin auttoi iltaisin kaksi annosta alkoholia, jota en normaalisti käytä päivittäin.

- 15kk kohdalla huomasin, että olen aika virkeä. Olin kärsinyt kovasta pahoinvoinnista niin pitkään että olin täysin tottunut siihen "normaalina". Huomasin että olo oli niin elivoimainen kun olisin saanut jotain piristävää lääkettä. Aloin käymään pikkuhiljaa kävelyllä ja lenkit pitenivät päivä päivältä.

Nyt 18kk kohdalla en enää oksentele, olen 10kg kevyempi ja paino tippuu kokoajan. Mielenterveys on aika hyvällä mallilla, en osaa sanoa muuttuuko jotain vielä... Sanoisin että lopettaminen ehdottomasti kannatti ja siihen pitää varautua, että aina kun uskoo päässeensä haitoista eroon jo lopullisesti, niin tulee kunnolla takapakkia.

Lääkeannosta voi aluksi tiuputtaa suurempia määriä, ja loppua kohden aina vähemmän. Taisin itse lopettaa suunnilleen niin että ensin seinään, sitten 10mg vain silloin jos olo oli sietämätön. Siitä eteenpäin 5mg joka toinen päivä viikon ja sitten joka kolmas päivä viikon. Ja sitten pärjäsin ilman.

Ei minulla vain ole ollut psykiatrian lääkäreiden kanssa tällaisia ongelmia lääkkeiden lopetuksien kanssa. Nimenomaan juuri toiseen suuntaan, että extra varovasti pitänyt laskea ja ottaa aikaa. Terveyskeskuslääkärit on se oma juttunsa ja niillä ei saisi olla mitään valtuuksia mielialalääkkeiden ensimmäiseen määräämiseen tai sellaisten käytön lopettamiseen.
Että jos ei ole terveyskeskuksen yleislääkäri kyseessä, eikä niistäkään kaikki noin täysin lääketietämättömiä ole, niin tämä tarina haiskahtaa.

Tai joku sellainen psykiatrian lääkäri, joka on lääke vastainen. Kaverilla oli sellainen lääkäri ja tämä lääkäri oli totaalisesti kaikkia psykiatrian lääkkeitä vastaan, vaikka kaveri ei pystynyt toimimaan ilman riittävästi, että voisi hoitaa itsensä kuntoon. Eikä annettu riittäviä vaihtoehtoja tilalle. Onneksi nuo lääkärit on harvinaisia.

Keskustelun aloittaja. Nyt tuli elokuun lopussa 2v essin seinäänlopetuksesta ja oireet vsin pahenee. Oon samalla 2v syönyt diapamia 20mg ja
7,5mg Imovanea nukahtamiseen. Niihin tullut toleranssi. Kun eivöt auttaneet vieroitusoireisiin
Nyt diapamista vähennys menossa 0,5mg 4 viikon välein. Hirveät vieroitusoireet ja naina kun otan säännöllisen pamin niin 1,5 tunnin päästä tulee hirveä koomamainen olo. Olo on hirviän kauhea . En jaksa mitään olen toimintakyvytön en saa unta Imovanilla. On ihan kuolemansairas olo.
Mistään ei saa apua. Hirveä stressipäällä ja huoli.
Sitten tähän päälle tuli sisäilmaongelma eli hometta ja ei löydy puhdasta asuntoa eikä mies tue. Saan yöllisiä hapenpuutoskohtauksia ja tunyuu että tukehtuu. Ruokahalut menneet pelkään että kuolen. Joka hetki yhtä tuskaa kukaan ei ymmärrä että essin lopetus seinään aiheutti oireeni. Hätähuutoja oon tehnyt mutta vastaus on että kumpa voisin auttaa. En jsksa enään kotua. Mies kanssa hermostunut. Olen ihan järkeni menettämässä. Mistä apua?