Jos puolisoa ei vaan löydy?

Omaan arvoon tuonkin puheet. Mitä tietää/osaa jätkä neuvoa toisia, ilman mitään koulutusta?! Elämänkoululainen, joka esittelee rivoja tatuointia lihavassa vatsassaan, ylipainoisen vaimonsa kanssa.
Ottaa puolisokseen kenet haluaa, kysymättä huhtaloilta tms.

Harva uskovainen haluaa puolisokseen oskottoman ja tuskin kukaan ateistikaan.

ST

Jutska on tälviistee, että aviosuhde on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Eikä kahden ihmisen välillä kehittyvään suhteeseen saa vaikuttaa se, onko toinen "uskossa" ja toinen "askossa", sillä Isä Jumalan vaikuttama rakkaus miehen ja naisen välillä on sen suhteen ja suhtautumisen muuttava voima. Seurakunnat saattavat toki asettaa jotkin tietyt säännöt ja määräykset uskovien seurusteluhankkeisiin, mutta enemmän tulee kuunnella sisimmässään olevia tuntemuksia. Ja ellei omatunto soimaa asiassa, itsekullakin seurustelun aloittavalla on uskallus Jumalaan, olipa kumppaniehdokas sitten vaikka ns. "askossa".

Steyr

Eikös niitä uskovia ole muissa seurakunnassa, kun vain omassa?
Kun löysin puolisoni, ei hän ollut "minun" seurakunnassani, ja eräs siitä seurakunnasta jossa puolisoni oli, niin äitini tunsi hänet.
Tämä nainen totesi, että siinä me miehet tulevat ja esiintuovat uskoaan vain, että saavat naisen seurakunnasta. Vievät heidän seurakuntansa naisen turmioon.
Maalasi kovia kuvia - meikäläisestä ja sitten kysyi, että tunteeko äitini sen ja sen, kun on sama sukunimi.
Siihen hän tuumasi, että kyllä hän tuntee. Aivan kunnon "poika" - ja luultiinhan minua erään kirkkoherran pojaksi, sukunimen perusteella.
Tämä arvostelija meni hiljaiseksi, kun äitini tuumasi, että ko. hänen poikansa.

Jos etsii Herran edessä puolisoa, niin ensi näkemällä työpaikallani, tiesin, että hän on se - mitä etsin.
Samoin puolisoni oli kysynyt rukouksessa Herralta, että onko hänelle miestä olemassa. Hän sai selvän vastauksen, että se on varattuna hänelle, kun aika tulee.

Nyt on yhteiselämää jo melkein 50- vuotta. Rakkausliitto, jossa olen kunnioittanut vaimoani Jumalan silmäteränä, koska Hän on pelastanut Hänet.
Rakkaudella olen kohdellut häntä tietäen, että teen niistä valinnoistani tilin.
Voi sanoa, että päivittäin olen tunnustanut rakkauden, koska olin Herralleni sen luvannut. Että jos annat puolison, rakastan ja kunnioitan häntä, sekä kerron sydämeni tunteet.
Se lähde on ollut rikas meidän kohdalla ja on edelleen. Rakastan häntä, ja pidän hänestä huolta, sillä Herra on hänessä, sekä Pyhyys on hänessä. Siinä on jalokivi, jota pidän hellissä käsissäni ja varon, etten vahingoita sitä millään lailla.
Vaikka sairaus on hänet vienyt sellaiselle elämänalueelle, jota ei niin odottanut, niin rakastan häntä. Tänään pesin hänet, kuivasin hiukset, siistin hänet kaikella lailla, tuota jalokiveäni. Ja siinä hän "taas" tuli huonovointiseksi, pyörtyi syliini, hän kuorsaten laskin lattialle, tajuttomana hän teki tarpeensa siihen ja pian tuli ambulanssi henkilökunta. Rakastaen häntä, hion jalokiven sivuja, siivosin lannat lattialta, virtsat, ja pesin pyykit. Rakastan häntä.
Näissä kuvioissa olen oppinut elämänläksyä Kristuksen rakkaudesta.
Vaikka me - Kristuksen morsiamena kärsitään monista terveyspuutteista, kuinka Hän hoitaa meitä, siivoaa meidän "jälkemme", ja saattaa taas kodin kuntoon.
Siinä ei moitita toista, mutta häntä puetaan, laitetaan ruoka, - ruualla syötetään häntä jne.
Pidetään huolta, ettei nielemisvaikeuksissaan hän tukehdu. Siinä sanotaan hänelle, "minä rakastan sinua, pidän sinusta huolta, vaikka järjestelmä sanoo, laittaa hoitolaitokseen".
Ei, minä rakastan ja hoidan, hän kulkenut pitkän matkan rinnallani. Jättäisinkö, kuin maailma jättää pienten virheiden takia toisen. Ei, en jätä.
Maailma pynttäytyy ja näyttää olemusta tuollaisena ja tällaisena muottimannekiinina. Mutta omistan kauniin rakastavan "luomu" naisen, ilman meikkejä aina. Puhumme sydämeltä sydämelle, tietäen Jumalan valtasuuruuden.
Tietäen, että olemme kotimatkalla. Tuntien myös erämaan, mutta se ei tieten saa haavoittaa. Se on tahtoelämän tietoinen valinta.
Siksi Sanakin rakastaa,, siis Jumala rakastaa omiaan. Ja luomakunta on kuin "koulu" paikka harjoitella Jumalan rakkauden kenttää, että tahdonko minä rakastaa myötä ja vastamäessä. Se on tahtoelämä.

Siinä se on se Henki, joka antaa voiman kullekin päivälle. Siksi voi sanoa, että Jumala ja Hänen Henkensä saa tahtonsa, sekä tekemiseen voiman, kun siinä haluaa seurata Jumalan neuvoja ja ohjeita. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi ja lähimmäistä, - kuin itseäsi. Haluaisinko minä sitä, että minut hyljättäisiin jos minun vointini yllättäen pettäisi. Jos en, niin miksi minä sitten hylkäisin.
Niin rakkaus on rakkausliitto - se on liittosuhde.
Seurakuntakin on liittosuhde. Sen tekee seurakunnaksi tämä MINÄ - halullisuus elää Jumalan rakkausliiton suhteessa. Sinä voit sanoa, että MINÄ - minä teen sen.
Siihen tahtoon yhtyy Herran Henki