Katsoin Joulun aikaan paitsi Paavin puheen, myös Youtubesta vanhoja pätkiä, kuten Paavin vierailun kommunistisessa Puolassa. Se näkymä liikutti minua.
On totta, että sosialistit arvostelivat uskonnollista yhteisöä monista sellaisista asioista, jotka vaativat korjaamista. Uskonnollinen yhteisö joutui perääntymään ja korjaamaan tapojaan. Sosialistit perustivat ajattelunsa rationalismiin ja vaikka uskonnollisuutta kritisoineita rationalisteja oli muitakin sosialisteja, vain sosialistit saivat luotua massaliikkeen, joka pystyi pakottamaan yhteiskunnan muuttumaan.
Mutta entäpä jos katsomme tätä hieman pidemmällä perspektiivilä? Kirkko itse syntyi orjien noustessa uskomattomalla urheudella aikansa väkivaltaisia mahtivaltioita vastaan ja lopulta voittaen ne sisältä päin kovasti buddhalaisuutta tai gandhimaisuutta muistuttavalla opilla. Pian heistä kristityt itse muodostivat instituution, josta tuli merkittävä vallankäytön väline, ja jota vastaan oli noustava asioiden korjaamiseksi.
Voiko sama tapahtua rationalisteille? Ainakin se on jo kerran tapahtunut. Paavin puhe ja käsillään kansanjoukkojen lauluille tahtia taputtaneet kardinaalit olivat juuri se vastavoima, jonka rationaalisuus tarvitsi.
Nyt tietenkin monet sanovat, että bolevikit eivät olleet oikeasti rationalisteja. Eivätkö? Ja jos he eivät olleet, voiko kukaan koskaan varmasti tietää olevansa rationalisti? Käsitykset rationalismista tuntuvat kovasti vaihtelevan rationalistien itsensäkin keskuudessa. Toiset ovat sitä mieltä, että heidän myötätuntonsa pakolaisia kohtaan on nimenomaan järkevää ja rationaalista ja toiset taas ovat omasta mielestään heitä enemmän rationalisteja pitäessään pakolaisia taloudellisesti kannattamattomina. Kummatko nyt ovat niitä oikeita rationalisteja?
Sitten tulee muistaa se, että rohkeuteen taistella paremman maailman puolesta tarvitaan uskoa. Ilman uskoa ikuiseen elämään alkukristityt eivät koskaan olisi voineet voittaa taistelua orjuutta ja väkivaltaa vastaan. Ilman irrationaalista uskoa korkeampaan ideaaliin sosialistit eivät olisi uskaltaneet kokoontua mielenosoituksiin ja mennä lakkoihin vaikka saivat kokea väkivaltaa ja monia heistä surmattiin. Alistaminen ja hyväksikäyttö pyrkii aina turvaamaan asemansa äärimmäisellä pelolla ja väkivallalla. Vain ihimiset, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä taistelussa sellaisia vastaan, voivat muuttaa maailmaa. Kuitenkaan juuri mitään ei pidetä irrationaalisempana kuin itsensä uhraamista.
Moraalin, kaiken moraalin, alkuperä on tunteissa, joita koemme, ja me koemme niitä, myötätunnon ja solidaarisuuden tunteita, kaikkia sosiaalisia tunteinta, koska ne ovat auttaneet lajiamme säilymään hengissä ja kehittymään. Pelkkä järki ei koskaan tule tekemään niitä tarpeettomiksi. Jokainen yritys johtaa vain hirvittäviin inhimillisiin katastrofeihin.
On totta, että sosialistit arvostelivat uskonnollista yhteisöä monista sellaisista asioista, jotka vaativat korjaamista. Uskonnollinen yhteisö joutui perääntymään ja korjaamaan tapojaan. Sosialistit perustivat ajattelunsa rationalismiin ja vaikka uskonnollisuutta kritisoineita rationalisteja oli muitakin sosialisteja, vain sosialistit saivat luotua massaliikkeen, joka pystyi pakottamaan yhteiskunnan muuttumaan.
Mutta entäpä jos katsomme tätä hieman pidemmällä perspektiivilä? Kirkko itse syntyi orjien noustessa uskomattomalla urheudella aikansa väkivaltaisia mahtivaltioita vastaan ja lopulta voittaen ne sisältä päin kovasti buddhalaisuutta tai gandhimaisuutta muistuttavalla opilla. Pian heistä kristityt itse muodostivat instituution, josta tuli merkittävä vallankäytön väline, ja jota vastaan oli noustava asioiden korjaamiseksi.
Voiko sama tapahtua rationalisteille? Ainakin se on jo kerran tapahtunut. Paavin puhe ja käsillään kansanjoukkojen lauluille tahtia taputtaneet kardinaalit olivat juuri se vastavoima, jonka rationaalisuus tarvitsi.
Nyt tietenkin monet sanovat, että bolevikit eivät olleet oikeasti rationalisteja. Eivätkö? Ja jos he eivät olleet, voiko kukaan koskaan varmasti tietää olevansa rationalisti? Käsitykset rationalismista tuntuvat kovasti vaihtelevan rationalistien itsensäkin keskuudessa. Toiset ovat sitä mieltä, että heidän myötätuntonsa pakolaisia kohtaan on nimenomaan järkevää ja rationaalista ja toiset taas ovat omasta mielestään heitä enemmän rationalisteja pitäessään pakolaisia taloudellisesti kannattamattomina. Kummatko nyt ovat niitä oikeita rationalisteja?
Sitten tulee muistaa se, että rohkeuteen taistella paremman maailman puolesta tarvitaan uskoa. Ilman uskoa ikuiseen elämään alkukristityt eivät koskaan olisi voineet voittaa taistelua orjuutta ja väkivaltaa vastaan. Ilman irrationaalista uskoa korkeampaan ideaaliin sosialistit eivät olisi uskaltaneet kokoontua mielenosoituksiin ja mennä lakkoihin vaikka saivat kokea väkivaltaa ja monia heistä surmattiin. Alistaminen ja hyväksikäyttö pyrkii aina turvaamaan asemansa äärimmäisellä pelolla ja väkivallalla. Vain ihimiset, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä taistelussa sellaisia vastaan, voivat muuttaa maailmaa. Kuitenkaan juuri mitään ei pidetä irrationaalisempana kuin itsensä uhraamista.
Moraalin, kaiken moraalin, alkuperä on tunteissa, joita koemme, ja me koemme niitä, myötätunnon ja solidaarisuuden tunteita, kaikkia sosiaalisia tunteinta, koska ne ovat auttaneet lajiamme säilymään hengissä ja kehittymään. Pelkkä järki ei koskaan tule tekemään niitä tarpeettomiksi. Jokainen yritys johtaa vain hirvittäviin inhimillisiin katastrofeihin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kas, olipa "yllättävää", ettei todellinen keskustelu kiinnosta. Helpon rahan kerääminen "järjsetötoiminnalla" sen sijaan kyllä antaa virikettä kirjoitteluun.
Kiinnostaa itse asiassa. Tähän vastaaminen vaan ei mene ihan minuutissa, ja sittenhän tämä jo pyörähti pois etusivulta ja unohtui.
Liikaa roskaa palstalla, peittää tällaiset hyvät aloitukset. (Ja kyllä, pöljä syytös helpon rahan kerjäämisestä on myös roskaa.)
Mitä teillä Vapariliitossa olisi jos ei olisi verotonta kiinteistötuloa, hömppälehtikö pitää kiinnostusta yllä?
Lehden tärkein luoma keskustelu tälläkin palstalla on
Tuliks teille jo
Ei meille vielä
Ensviikolla tulee
Tämä on vapariliiton or gasmi
Hyvin kirjoitettu!
Mutta etkö itsekin totea, että moraalin lähde on tunteet. Voiko tällöin rationaalisesti perustella pakolaisten vastaanottoa suuntaan tai toiseen?
Jos pitää juustosta, on rationaalista ostaa lehmä (tai käydä kaupassa). Mutta ei ole rationaalista perustelua miksi pitää tai olla pitämättä juustosta.
Lehmän irvistely on tö keröä
Se on pohjoisten kansojen elinehto
kun viini ei kasva
Taatusti on syötävä lehmätuotteita rationaalisesti kun muu ei kasva
Msalo on wikipediafilosofi
Wikipedia on alkeisastinlauta
Sen liikakäyttö vääristää maailmankuvan
Sisäänlämpiävä junttiporukka vielä lisää. Vapariukot
Itse asiassa järjellä ei koskaan voi kertoa kuin sen, miten hyvin valittu menettelytapa johtaa haluttuun tavoitteeseen. Se, että ihmiset haluavat erilaisiin tavoitteisiin, ei vielä tee heistä tyhmempiä tai viisaampia. Se kyllä voi tehdä, että keskittyessään johonkin tavoitteeseen, jää huomaamatta, mitä muuta se tuo tullessaan. Siinä maahanmuuton vastainen kritiikki osuu joskus oikeaankin.
Väistit henkilökohtaiseen uhrautumiseen liittyvän ongelmakokonaisuuden kokonaan. Mitä mieltä olet siitä? Kristinusko ei olisi voinut voittaa ilman "järjettömiä" uhrautumisia, Gandhi ei olisi voinut voittaa ilman niitä, ja Suomikaan ei olisi itsenäinen ilman niitä. Mitä rationaalisemmaksi ihminen itsensä mieltää, sitä vähemmän hän yleensä haluaa uhrautua minkään eteen. Millaiseen maailmaan se meidät johtaa?
Tämäkin meinasi unohtua.
Mielenkiintoinen kysymys kyllä tuo uhrautuminen. Kyllä siinä varmaankin jokin "korkeampi ideaali", olkoon uskonnollinen tai muu, auttaa. Toisaalta olisiko parempi, jos ei olisi noita uhrautujia kummallakaan puolella?
Moraalilla on maalliset juuret, ja maallisesti on kehitetty eettisiä normeja, kuten ihmisoikeussopimuksia. Lakejakin. Moraali ja rationaalisuus eivät ole toistensa vastakohtia, ne tulee nähdä ystävinä eikä vihollisina.
Moraalin omiminen uskonnollisille instituutiolle on johtanut vuosisataisiin hirmutekoihin.
Etelä-Amerikan korkeakulttuurit, jotka eivät osanneet juuri mitään ja osin harjoittivat ihmisuhreja ja -syöntiä, sivistettiin katolisen kirkon toimin
Ei puhettakaan että siihen aikaan Suomessa olisi juotu ihmisverta vaan Agricolan kanssa ehtoollisviiniä
Vapariliitossa ei ole historian osaajia vaan Räsäsen vainoamisesta intoutuvia juntteja
Ihmisoikeudet ovat lässyä. Niitä tarjoaa YK
jossa enemmistö on oikeuksien polkijoita
YK ei maksa kuluja eikä ihmisoikeudet eikä lässy
Yk kuluttaa