Vaikka kuinka välttäisit sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Anonyymi

79

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Taitaa olla tuon kirjoittajan havainnot parisuhteesta kuvan perusteella havaintoja homoparisuhteesta

    • Anonyymi

      Normaali tytöistä ja lihasta tykkäävä autoileva heteromies, on nykyään ei-toivottu ihminen. Kaikkien halutaan olevan homoja ja muita poikkeavia.

      • Älä ota sitä noin. Ei asioista puhuminen ja tietoisuuteen tuominen sitä tarkoita, että tytöistä ja lihasta tykkäävä autoileva mies pitäisi syrjäyttää tai sitä edes kukaan haluaa näillä asioilla tehdäkkään.

        Toki aina on kaikissa joukoissa fanaattisia ääripäitä, jotka koittaa polkea toista ryhmää jalkojensa alle. Mutta mä en taas asioista puhumalla sitä halua tehdä, en todellakaan.

        Erilaisille ihmisille pitää kuitenkin olla yhtälailla tilaa ja asioista pitää kyetä puhumaan niin, että jokaisella olisi hyvä elää sellaisena kun on, eikä sellaisena kun muotitetaan olemaan.

        Mikä ei muita satuta olemassa olollaan, minusta sitä ei tarvitse mitenkään torjua tai tunkea pois.


    • Onhan se varmaan aika hämmentävää, jos ei tunnista ajatusta millään tasolla. Eikä pääse siitä jyvälle.

      Se on varmaan hankala ymmärtää mitään muuta, kun perus mies ja nais kaavat, jos ei kykene ymmärtämään et ihminen on henkinen ja fyysinen olento. Tai, että aivot fyysisenä elimenä kokee asioita henkistä ja fyysistä väylää apuna käyttäen.

      Porukat esim. nyt vasta jotenkuten alkaa tajuta, että kokemus omasta sukupuolesta lähtee aivoista, eikä peilikuvasta tai syntymätodistuksesta. Eikä muiden määritelmistä.

      Tai että homo tuntee vetoa oman sukupuolen edustajaan ihan kuten heterona tunnet vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Ja panseksuaalina koet vielä laajemmin seksuaalista vetoa, mutta unohtamatta romanttista vetoakaan.

      Voit tuntea pelkästään vain romanttistakin vetoa, tuntematta seksuaalista vetoa lainkaan. Jne jne.

      Variaatioita on paljon eri ihmisen mukaan, mut pintaraapaisuna nää.

      En mä esim. pakota itseäni mitenkään tutemaan vetoa kehenkään tai päätä et hei nyt mä tota kohtaan tunnen vetoa. Joku vaan vetoaa, joku ei.

      On nimittäin usein kuultua, että miksi se nyt päätti ja valitsi ruveta homoksi ja toisen samaa sukupuolta kanssa häärimään. Ihan kun se olis muutten kiusaksi niin tehnyt..

      Tai tyhmyyttään. Vaikka on vaan tuntenut vetoa ko. ihmiseen ja haluaa olla sen ihmisen kanssa.

      Tää on ihmeen vaikee käsittää joittenkin. Ei vetovoimaa voi käskeä, se tulee kun sitä on.

      • Anonyymi

        Eihän nuo nyt voi millään käsittää noin vaikeita asioita. Eiväthän he ole päässet vielä perille edes siitä, että monet eivät halua ihan vaan jotain naista/miestä. Heille on ihan käsittämätöntä jo sekin, että joku voi haluta kumppaniksi ihmisen, jonka kanssa oikeasti viihtyy eikä vain sukupuolielimiä. Jos edes tuo ei ole vielä uponnut, niin et voi vaatia noin mahdottoman vaikeiden asioiden tajuamista.


      • Ja on näistä järkevää koulussa nimenomaan jutella, koska monissa perheissä nämä asiat on tabu, tuntemattomia ja käsittämättömiä juttuja.

        Eikä niistä silloin osaa vanhemmat puhua lapsen kanssa, jos aihe on outo tai vaikka epämukava. Pelottavakin ehkä.

        Kuitenkin ne lapset tulee törmäämään erilaisiin ihmisiin, erilaisiin sukupuoli-identiteetteihin ja seksuaalisuuksiin jossain kohtaa elämää. On hyvä ymmärtää, että kaikilla on omansa, eikä voi rajata niin, että mun tapani kokea tää juttu on ainoa tosi ja oikea.

        Kun aihe ei ole kaappimörkö, siihen on helpompi suhtautua ymmärtävästi ja kunniottavasti, kuten toiseen ihmiseen olis hyvä suhtautua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän nuo nyt voi millään käsittää noin vaikeita asioita. Eiväthän he ole päässet vielä perille edes siitä, että monet eivät halua ihan vaan jotain naista/miestä. Heille on ihan käsittämätöntä jo sekin, että joku voi haluta kumppaniksi ihmisen, jonka kanssa oikeasti viihtyy eikä vain sukupuolielimiä. Jos edes tuo ei ole vielä uponnut, niin et voi vaatia noin mahdottoman vaikeiden asioiden tajuamista.

        Heh, no se ikävää jos ei pysty yhtään tulemaan toisia vastaan ja miettimään asioita heidän näkökulmasta. Se on aina vähän vaikeeta silloin kaikkineen, kun mieli ei yllä sinne ymmärrykseen asti.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Heh, no se ikävää jos ei pysty yhtään tulemaan toisia vastaan ja miettimään asioita heidän näkökulmasta. Se on aina vähän vaikeeta silloin kaikkineen, kun mieli ei yllä sinne ymmärrykseen asti.

        Kyllä sä olet tätä palstaa lukiessas varmasti jo huomannut, että vähän hankaalahan se on. Jos lähtötaso käsityskyvyssä tän asian tiimoilta on jo kilometrien päässä toisistaan, niin siellä hankalammissa asioissa ei oikeastaan puhuta enää edes samaa kieltä.

        Ihan kaikkia juttuja on itsekin välillä vaikea käsittää. Vaikka mulle onkin käynyt jo kouluaikoina selväksi, että on homoseksuaaleja ja on heteroseksuaaleja ja jotkut kokevat olevansa väärän sukupuolen kehossa, niin kuitenkin silloin vielä biseksuaalisuuskin oli jotenkin "uutta ja hieman outoa". Nyt ihmiset voivat (onneksi) ilmaista hieman vapaammin montaa muutakin asiaa ja aika usein huomaan ajattelevani, että ai se voi mennä noinkin. Itselle kuitenkin se "suvaitsevaisuuden" siemen on (onneksi) kylvetty jo siellä aikoja sitten, joten asiaa osaa käsitellä järkevämmin. En tosin kutsu itseäni suvaitsevaiseksi sillä katson enemmän, että asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu. Jos en jotain täysin ymmärrä, niin ei se haittaa. Ei kaikkea ole tarpeen täysin ymmärtää ja silti sen voi hyväksyä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sä olet tätä palstaa lukiessas varmasti jo huomannut, että vähän hankaalahan se on. Jos lähtötaso käsityskyvyssä tän asian tiimoilta on jo kilometrien päässä toisistaan, niin siellä hankalammissa asioissa ei oikeastaan puhuta enää edes samaa kieltä.

        Ihan kaikkia juttuja on itsekin välillä vaikea käsittää. Vaikka mulle onkin käynyt jo kouluaikoina selväksi, että on homoseksuaaleja ja on heteroseksuaaleja ja jotkut kokevat olevansa väärän sukupuolen kehossa, niin kuitenkin silloin vielä biseksuaalisuuskin oli jotenkin "uutta ja hieman outoa". Nyt ihmiset voivat (onneksi) ilmaista hieman vapaammin montaa muutakin asiaa ja aika usein huomaan ajattelevani, että ai se voi mennä noinkin. Itselle kuitenkin se "suvaitsevaisuuden" siemen on (onneksi) kylvetty jo siellä aikoja sitten, joten asiaa osaa käsitellä järkevämmin. En tosin kutsu itseäni suvaitsevaiseksi sillä katson enemmän, että asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu. Jos en jotain täysin ymmärrä, niin ei se haittaa. Ei kaikkea ole tarpeen täysin ymmärtää ja silti sen voi hyväksyä.

        Nojoo olen huomannut. Mutta siksi pidänkin tosi tärkeänä, että ihmiset ei hyssyttele ja vetäydy vaan piiloon näiden asioiden kanssa, vaan puhuu puhumasta päästyäänkin kun tarvetta ilmenee puhua.

        Ei nyt tietenkään mitään sairaaksi menevää tunkemista ja painostusta, yli jyräävällä tyylillä. Mutta rehellisesti ja avoimesti kuitenkin. Väärinkäsityksiä oikoen ja kertoen kukin omalta kannaltaan ja kokemaltaan miten kirjava väestä vähemmistöissäkin on erilaisia ihmisiä.

        Ettei aina anneta vaientaa ja tukkia suu, kun tulee epämukava aihe jonkun käsitellä.

        Ainahan kaikki uusi tuntuu alkuun ahdistavalta ja tulee äkkiä tunne, että jumalauta taas tätä tungetaan ovista ikkunoista silmille. Ettei enää jaksa yhtään enempää ja nousee vastarintaankin osittain jo pelkästä puutumisesta. Hiljaa hyvä tulee. :)


        Mulla taas on hyvin perusheterot vanhemmat ja asenteet sen mukaan. Sieltä en ole kyllä saanut tippaakaan minkäänlaista muuta näkemystä näihin asioihin, kun että sairasta touhua ja sairaita ihmisiä. Nykyään jo on alkanut edistystä tapahtumaan, vaikkei varmaan ikinä ihan täysin kykenekkään he ymmärtämään tai hyväksymään. Mutta hyvä, jos edes vähän on minunkin avoimesta puhumisesta ollut apua heillekin.

        Mutta se tarve ymmärtää erilaisuutta on minussa itsessä sisäsyntyinen tarve. Mä haluan ymmärtää erilaisia ihmisiä ja vaikken kaikkea voisikaan hyväksyä, niin ymmärtäminen jo helpottaa ihmisten kohtaamistakin. Ihmisten kanssa elämistä ja olemista. Ja mä tykkään tulla ihmisten kanssa toimeen niin, että jokainen saa olla omanlaisensa ja silti hyvässä hengessä porukassa mukana. Ei potkita ulkopuolelle ihmisiä, vaikkei oliskaan kuten itse on.

        Onnelliset ihmiset lisää muidenkin onnea ja jo se, että saa olla itsensä ja hyväksytty itsenään lisää merkittävästi sitä onnellisuutta. Joten minusta se ehdottomasti kannattaa.

        Joo, joka päivä huomaa itsekin, ettei ymmärrä vielä paljonkaan. :)


      • JanK kirjoitti:

        Nojoo olen huomannut. Mutta siksi pidänkin tosi tärkeänä, että ihmiset ei hyssyttele ja vetäydy vaan piiloon näiden asioiden kanssa, vaan puhuu puhumasta päästyäänkin kun tarvetta ilmenee puhua.

        Ei nyt tietenkään mitään sairaaksi menevää tunkemista ja painostusta, yli jyräävällä tyylillä. Mutta rehellisesti ja avoimesti kuitenkin. Väärinkäsityksiä oikoen ja kertoen kukin omalta kannaltaan ja kokemaltaan miten kirjava väestä vähemmistöissäkin on erilaisia ihmisiä.

        Ettei aina anneta vaientaa ja tukkia suu, kun tulee epämukava aihe jonkun käsitellä.

        Ainahan kaikki uusi tuntuu alkuun ahdistavalta ja tulee äkkiä tunne, että jumalauta taas tätä tungetaan ovista ikkunoista silmille. Ettei enää jaksa yhtään enempää ja nousee vastarintaankin osittain jo pelkästä puutumisesta. Hiljaa hyvä tulee. :)


        Mulla taas on hyvin perusheterot vanhemmat ja asenteet sen mukaan. Sieltä en ole kyllä saanut tippaakaan minkäänlaista muuta näkemystä näihin asioihin, kun että sairasta touhua ja sairaita ihmisiä. Nykyään jo on alkanut edistystä tapahtumaan, vaikkei varmaan ikinä ihan täysin kykenekkään he ymmärtämään tai hyväksymään. Mutta hyvä, jos edes vähän on minunkin avoimesta puhumisesta ollut apua heillekin.

        Mutta se tarve ymmärtää erilaisuutta on minussa itsessä sisäsyntyinen tarve. Mä haluan ymmärtää erilaisia ihmisiä ja vaikken kaikkea voisikaan hyväksyä, niin ymmärtäminen jo helpottaa ihmisten kohtaamistakin. Ihmisten kanssa elämistä ja olemista. Ja mä tykkään tulla ihmisten kanssa toimeen niin, että jokainen saa olla omanlaisensa ja silti hyvässä hengessä porukassa mukana. Ei potkita ulkopuolelle ihmisiä, vaikkei oliskaan kuten itse on.

        Onnelliset ihmiset lisää muidenkin onnea ja jo se, että saa olla itsensä ja hyväksytty itsenään lisää merkittävästi sitä onnellisuutta. Joten minusta se ehdottomasti kannattaa.

        Joo, joka päivä huomaa itsekin, ettei ymmärrä vielä paljonkaan. :)

        Ja sen tiedän vanhemmistani, että jos tosiaan joku päivä käviskin niin, että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa. Niin enhän mä heidän hyväksyntää sille helposti saisi. Tiedän, että olisin ristitulessa ja mun elämästä tulis hyvin hankalaa.

        Olis häpeä ja kiukutteluahan siitä saisin osakseni. Jopa ehkä ulos sulkemista perheestä joksikin aikaa. Se on heille niin kauhea asia. Tässä on ollut tarpeeksi ymmärtää mun identiteettiä, vaikka osin sen hyvin tajuaakin kun on ikänsä mun touhuja seuranneet ja itsekin sitä mieltä, että joo poikamaiset on ollut aina kaikki kuviot.


      • JanK kirjoitti:

        Ja sen tiedän vanhemmistani, että jos tosiaan joku päivä käviskin niin, että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa. Niin enhän mä heidän hyväksyntää sille helposti saisi. Tiedän, että olisin ristitulessa ja mun elämästä tulis hyvin hankalaa.

        Olis häpeä ja kiukutteluahan siitä saisin osakseni. Jopa ehkä ulos sulkemista perheestä joksikin aikaa. Se on heille niin kauhea asia. Tässä on ollut tarpeeksi ymmärtää mun identiteettiä, vaikka osin sen hyvin tajuaakin kun on ikänsä mun touhuja seuranneet ja itsekin sitä mieltä, että joo poikamaiset on ollut aina kaikki kuviot.

        JanK: "Ja sen tiedän vanhemmistani, että jos tosiaan joku päivä käviskin niin, että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa. Niin enhän mä heidän hyväksyntää sille helposti saisi. Tiedän, että olisin ristitulessa ja mun elämästä tulis hyvin hankalaa."

        Jossain lehdessä luki trans-Aliasta, Setan varapuheenjohtajasta, että hänen vanhemmansa ei hyväksyneet ja pitivät hulluna. Alia itse kertoi minulle, että hänen lapsensa hyväksyivät helpommin sen, että hänestä tuli miehen sijaan nainen.

        Minusta sinun ehkä kannattaisi jatkaa perheen takia normaalisti, vaikka tietenkin omana itsenään?


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        JanK: "Ja sen tiedän vanhemmistani, että jos tosiaan joku päivä käviskin niin, että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa. Niin enhän mä heidän hyväksyntää sille helposti saisi. Tiedän, että olisin ristitulessa ja mun elämästä tulis hyvin hankalaa."

        Jossain lehdessä luki trans-Aliasta, Setan varapuheenjohtajasta, että hänen vanhemmansa ei hyväksyneet ja pitivät hulluna. Alia itse kertoi minulle, että hänen lapsensa hyväksyivät helpommin sen, että hänestä tuli miehen sijaan nainen.

        Minusta sinun ehkä kannattaisi jatkaa perheen takia normaalisti, vaikka tietenkin omana itsenään?

        No omana itsenänihän mä nytkin elän. Pre-op FtM. Näin kauan elänyt, niin en koe kiireellä olevan sijaa elämässä tämänkään asian suhteen. Nuorena tilanne on muutenkin kokonaan toinen, kun kehittyvä vartalo ei vielä ole niin naisistunut tai miehistynyt, että hormoneillakin saa merkittävempiä tuloksia aikaan.

        Eikä ole vielä perhettä, kuten puolisoa ja lapsia, joiden elämä pitää ottaa myös huomioon. Olen mä asioista silti puhunut ja kypsytellyt mielessäni. Hosuminen ei tässäkään asiassa kannata. Jos on yhtään epävarmuutta, parempi ottaa lisä aikaa miettimiseen ja sulatteluun. :)

        Mutta ihmissuhteissa taas en ole ikinä kysellyt keltään kenen kanssa mä saan olla. Tai ketä mä tapailen. Teen täysin itse omat valintani, silläkin seurauksella että joku kääntää mulle selkänsä. Mutta mähän olen parisuhteessa, enkä ole eroamassakaan, niin tämä aihe ei ole ajankohtainen. :)

        Mut jos joskus olisi, niin tiedän mihin myllytykseen joutuisin ja silti sen läpi kävisin. Nimittäin, jos mä ihastun ja rakastun naiseen, mä rakastun silloin ihmiseen jonka mä haluan elämääni ja en aio kysellä keltään lupaa siihen. Vain minun ja ko. naisen mielipide painaa. :)


      • JanK kirjoitti:

        No omana itsenänihän mä nytkin elän. Pre-op FtM. Näin kauan elänyt, niin en koe kiireellä olevan sijaa elämässä tämänkään asian suhteen. Nuorena tilanne on muutenkin kokonaan toinen, kun kehittyvä vartalo ei vielä ole niin naisistunut tai miehistynyt, että hormoneillakin saa merkittävempiä tuloksia aikaan.

        Eikä ole vielä perhettä, kuten puolisoa ja lapsia, joiden elämä pitää ottaa myös huomioon. Olen mä asioista silti puhunut ja kypsytellyt mielessäni. Hosuminen ei tässäkään asiassa kannata. Jos on yhtään epävarmuutta, parempi ottaa lisä aikaa miettimiseen ja sulatteluun. :)

        Mutta ihmissuhteissa taas en ole ikinä kysellyt keltään kenen kanssa mä saan olla. Tai ketä mä tapailen. Teen täysin itse omat valintani, silläkin seurauksella että joku kääntää mulle selkänsä. Mutta mähän olen parisuhteessa, enkä ole eroamassakaan, niin tämä aihe ei ole ajankohtainen. :)

        Mut jos joskus olisi, niin tiedän mihin myllytykseen joutuisin ja silti sen läpi kävisin. Nimittäin, jos mä ihastun ja rakastun naiseen, mä rakastun silloin ihmiseen jonka mä haluan elämääni ja en aio kysellä keltään lupaa siihen. Vain minun ja ko. naisen mielipide painaa. :)

        JanK: "Teen täysin itse omat valintani, silläkin seurauksella että joku kääntää mulle selkänsä. Mutta mähän olen parisuhteessa, enkä ole eroamassakaan, niin tämä aihe ei ole ajankohtainen. :)"

        Hyvä kuulla, että ei ole ajankohtainen. Onnea tielle minkä sitten ikinä valitset. Itse lopettelen nyt kirjoittelun puolenpäivän osalta, joten toivottelen hyvää päivänjatkoa ja kivaa päivää palstalla sekä sen ulkopuolella.


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        JanK: "Teen täysin itse omat valintani, silläkin seurauksella että joku kääntää mulle selkänsä. Mutta mähän olen parisuhteessa, enkä ole eroamassakaan, niin tämä aihe ei ole ajankohtainen. :)"

        Hyvä kuulla, että ei ole ajankohtainen. Onnea tielle minkä sitten ikinä valitset. Itse lopettelen nyt kirjoittelun puolenpäivän osalta, joten toivottelen hyvää päivänjatkoa ja kivaa päivää palstalla sekä sen ulkopuolella.

        Jep. :)

        Juu, en ryhdy parisuhteisiin heppoisin perustein ja eroile kevyesti. Kun on leikkiin lähdetty, se katsotaan joka kiven ja kannon alta ja yhdessä jatketaan niin kauan, kun se tuntuu kummastakin yhtään hyvältä ja tarpeelliselta.

        Siihenkään en kysele muiden mielipiteitä, vain mun ja olemassa olevan kumppanini mielipiteet painaa.

        Hyvät päivänjatkot. Lähden hakemaan muksuja kotiin. :)


      • Anonyymi

        "Mutta se tarve ymmärtää erilaisuutta on minussa itsessä sisäsyntyinen tarve. Mä haluan ymmärtää erilaisia ihmisiä ja vaikken kaikkea voisikaan hyväksyä, niin ymmärtäminen jo helpottaa ihmisten kohtaamistakin. Ihmisten kanssa elämistä ja olemista. Ja mä tykkään tulla ihmisten kanssa toimeen niin, että jokainen saa olla omanlaisensa ja silti hyvässä hengessä porukassa mukana. Ei potkita ulkopuolelle ihmisiä, vaikkei oliskaan kuten itse on."

        Noin se itsellänikin menee. Tarve yrittää ymmärtää on sisäsyntyinen. Fakta kuitenkin on, että aina ei voi ymmärtää. Asian voi ymmärtää päällisin puolin, mutta on turha edes väittää tajuansa siitä sen enempää. Toisen tunteita ei voi tuntea, eikä hänen saappaissaan kulkea, vaikka olisi kuinka empaattinen tahansa. Silloin riittää, että hyväksyy ja antaa tilaa. Olen täysin samaa mieltä, että niin kauan kuin asia ei satuta ketään, niin sillä pitäisi antaa tilaa.

        Sen olen kuitenkin jo tähän ikään mennessä oppinut, että kaikki eivät kykene edes yrittämään ymmärtää. Olen tullut siihen päätelmään, että osalle ihmisistä se ymmärtättömyys on yhtä sisäsyntyistä. Joidenkin yksilöiden kohdalla tuntuu, että mikään määrä minkäänlaista valistusta ei vaikuta yhtään. Kyseessä voi vallan mainiosti olla jokin ihan aivotason juttu, joka vaan tekee siitä erilaisuuden ymmärtämisestä mahdotonta. Kai tuotakin täytyy yrittää ymmärtää, niin väärältä kun se itsestä tuntuukin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Mutta se tarve ymmärtää erilaisuutta on minussa itsessä sisäsyntyinen tarve. Mä haluan ymmärtää erilaisia ihmisiä ja vaikken kaikkea voisikaan hyväksyä, niin ymmärtäminen jo helpottaa ihmisten kohtaamistakin. Ihmisten kanssa elämistä ja olemista. Ja mä tykkään tulla ihmisten kanssa toimeen niin, että jokainen saa olla omanlaisensa ja silti hyvässä hengessä porukassa mukana. Ei potkita ulkopuolelle ihmisiä, vaikkei oliskaan kuten itse on."

        Noin se itsellänikin menee. Tarve yrittää ymmärtää on sisäsyntyinen. Fakta kuitenkin on, että aina ei voi ymmärtää. Asian voi ymmärtää päällisin puolin, mutta on turha edes väittää tajuansa siitä sen enempää. Toisen tunteita ei voi tuntea, eikä hänen saappaissaan kulkea, vaikka olisi kuinka empaattinen tahansa. Silloin riittää, että hyväksyy ja antaa tilaa. Olen täysin samaa mieltä, että niin kauan kuin asia ei satuta ketään, niin sillä pitäisi antaa tilaa.

        Sen olen kuitenkin jo tähän ikään mennessä oppinut, että kaikki eivät kykene edes yrittämään ymmärtää. Olen tullut siihen päätelmään, että osalle ihmisistä se ymmärtättömyys on yhtä sisäsyntyistä. Joidenkin yksilöiden kohdalla tuntuu, että mikään määrä minkäänlaista valistusta ei vaikuta yhtään. Kyseessä voi vallan mainiosti olla jokin ihan aivotason juttu, joka vaan tekee siitä erilaisuuden ymmärtämisestä mahdotonta. Kai tuotakin täytyy yrittää ymmärtää, niin väärältä kun se itsestä tuntuukin.

        "Asian voi ymmärtää päällisin puolin, mutta on turha edes väittää tajuansa siitä sen enempää. Toisen tunteita ei voi tuntea, eikä hänen saappaissaan kulkea, vaikka olisi kuinka empaattinen tahansa."

        -Joo, meinaan ymmärtää niin että tajuaa mistä on kyse. Kyllä ne yleensä ymmärtää, jos asianomainen kertoo tarpeeksi seikkaperäisesti asiastaan.

        Tietysti joku asia jokaisella on sellainenkin, että lyö kieltoa ja rajoitinta päälle. Eikä siksi kykene enempään ymmärrykseen, kun kykenee.

        Niin, miksi pitäisikään kenenkään tunteet tuntea ominaan? Minusta riittää, kun ymmärtää syitä ja sanoituksia miten toinen oloaan kuvailee.

        "Joidenkin yksilöiden kohdalla tuntuu, että mikään määrä minkäänlaista valistusta ei vaikuta yhtään. Kyseessä voi vallan mainiosti olla jokin ihan aivotason juttu, joka vaan tekee siitä erilaisuuden ymmärtämisestä mahdotonta."

        - Voi olla.

        :)


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        "Asian voi ymmärtää päällisin puolin, mutta on turha edes väittää tajuansa siitä sen enempää. Toisen tunteita ei voi tuntea, eikä hänen saappaissaan kulkea, vaikka olisi kuinka empaattinen tahansa."

        -Joo, meinaan ymmärtää niin että tajuaa mistä on kyse. Kyllä ne yleensä ymmärtää, jos asianomainen kertoo tarpeeksi seikkaperäisesti asiastaan.

        Tietysti joku asia jokaisella on sellainenkin, että lyö kieltoa ja rajoitinta päälle. Eikä siksi kykene enempään ymmärrykseen, kun kykenee.

        Niin, miksi pitäisikään kenenkään tunteet tuntea ominaan? Minusta riittää, kun ymmärtää syitä ja sanoituksia miten toinen oloaan kuvailee.

        "Joidenkin yksilöiden kohdalla tuntuu, että mikään määrä minkäänlaista valistusta ei vaikuta yhtään. Kyseessä voi vallan mainiosti olla jokin ihan aivotason juttu, joka vaan tekee siitä erilaisuuden ymmärtämisestä mahdotonta."

        - Voi olla.

        :)

        Ilman sen todellisen tunteen tuntemista on vaikea ymmärtää täysin. Voin esimerkiksi sanoa, että ymmärrän surusi ja otan osaa, mutta en minä sitä todella ymmärrä, ellen ole kokenut samanlaista menetystä. Ei tuossa toki mitään väärää ole, mutta itse koen sen vaan vähän feikiksi. En halua sanoa ymmärtäväni, jos en koe todella ymmärtäväni. Tämä nyt on tällaista saivartelua, mutta sovellan sitä lähinnä vain itseeni. ☺


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ilman sen todellisen tunteen tuntemista on vaikea ymmärtää täysin. Voin esimerkiksi sanoa, että ymmärrän surusi ja otan osaa, mutta en minä sitä todella ymmärrä, ellen ole kokenut samanlaista menetystä. Ei tuossa toki mitään väärää ole, mutta itse koen sen vaan vähän feikiksi. En halua sanoa ymmärtäväni, jos en koe todella ymmärtäväni. Tämä nyt on tällaista saivartelua, mutta sovellan sitä lähinnä vain itseeni. ☺

        No sen lähemmäs ei aina pääse tunnetasolla, joten minusta riittää kun yrittää ymmärtää. :)

        Symppa ja emppa anyway.


      • JanK kirjoitti:

        No sen lähemmäs ei aina pääse tunnetasolla, joten minusta riittää kun yrittää ymmärtää. :)

        Symppa ja emppa anyway.

        Mulle ymmärrän tarkoittaan monesti, että ymmärrän mitä ihminen ajaa takaa tai tarkoittaa, ei niinkään et ymmärrän miltä hänestä 100% tuntuu.

        Ei ketään voi saman kokeneenakaan 100% ymmärtää, kun yksilöitä ollaa myös kokemuksen suhteen.

        :)


      • JanK kirjoitti:

        Mulle ymmärrän tarkoittaan monesti, että ymmärrän mitä ihminen ajaa takaa tai tarkoittaa, ei niinkään et ymmärrän miltä hänestä 100% tuntuu.

        Ei ketään voi saman kokeneenakaan 100% ymmärtää, kun yksilöitä ollaa myös kokemuksen suhteen.

        :)

        Tai siis 100% tietää tunteita, elää just ne samat fiilikset läpi. Tai en tiedä pystyykö siamilaiset kaksoset siihin. :)


      • JanK kirjoitti:

        Jep. :)

        Juu, en ryhdy parisuhteisiin heppoisin perustein ja eroile kevyesti. Kun on leikkiin lähdetty, se katsotaan joka kiven ja kannon alta ja yhdessä jatketaan niin kauan, kun se tuntuu kummastakin yhtään hyvältä ja tarpeelliselta.

        Siihenkään en kysele muiden mielipiteitä, vain mun ja olemassa olevan kumppanini mielipiteet painaa.

        Hyvät päivänjatkot. Lähden hakemaan muksuja kotiin. :)

        JanK: "Juu, en ryhdy parisuhteisiin heppoisin perustein ja eroile kevyesti. Kun on leikkiin lähdetty, se katsotaan joka kiven ja kannon alta ja yhdessä jatketaan niin kauan, kun se tuntuu kummastakin yhtään hyvältä ja tarpeelliselta. "

        Tuo on hyvä linja varsinkin, kun on lapsia! Itselläni oli vaikea paikka, kun vanhemmat veivät avioeron oikeuteen. Sitten harkinta-ajalla ero peruttiin, mutta olisi toteutunut 20-luvullani myöhemmin ellei äitini olisi yllättäin kuollut. Lasten kannalta vanhempain riitely ja eroaminen on kova paikka.


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        JanK: "Juu, en ryhdy parisuhteisiin heppoisin perustein ja eroile kevyesti. Kun on leikkiin lähdetty, se katsotaan joka kiven ja kannon alta ja yhdessä jatketaan niin kauan, kun se tuntuu kummastakin yhtään hyvältä ja tarpeelliselta. "

        Tuo on hyvä linja varsinkin, kun on lapsia! Itselläni oli vaikea paikka, kun vanhemmat veivät avioeron oikeuteen. Sitten harkinta-ajalla ero peruttiin, mutta olisi toteutunut 20-luvullani myöhemmin ellei äitini olisi yllättäin kuollut. Lasten kannalta vanhempain riitely ja eroaminen on kova paikka.

        Varsinkin silloin joo. No ei me riidellä. Eri mieltä voi olla asiallisesti puhuenkin. :)


      • JanK kirjoitti:

        Varsinkin silloin joo. No ei me riidellä. Eri mieltä voi olla asiallisesti puhuenkin. :)

        JanK: "Varsinkin silloin joo. No ei me riidellä. Eri mieltä voi olla asiallisesti puhuenkin. :)"

        Hyvä kuulla! :) Hyvää illan jatkoa, sillä itse ilmeisesti puuhaan illalla muuta kuin kirjoitelua täällä. Hyvät yöt! Anteeksi, että en ole tänään oikein puhe päällä!


      • FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:

        JanK: "Varsinkin silloin joo. No ei me riidellä. Eri mieltä voi olla asiallisesti puhuenkin. :)"

        Hyvä kuulla! :) Hyvää illan jatkoa, sillä itse ilmeisesti puuhaan illalla muuta kuin kirjoitelua täällä. Hyvät yöt! Anteeksi, että en ole tänään oikein puhe päällä!

        Ää, ei aina jaksa höpöttää. Hyvät yöt.


    • Anonyymi

      In the blood. Jumala itse meni kaikkein pyhimpään kerran, loput on töhrimistä ja sorkkimista.

    • Mikä oikein luetaan sukupuoleksi? Ihminen on eläin, jolla on taipumus lajitella asioita lokeroihin. Nämä lokerot ovat vain ihmisen keksimiä sanoja ja asioita, joilla ei ole loppujen lopuksi välttämättä edes mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Biologisesti ajateltuna sukupuolia on kolme: Nainen, mies ja intersukupuoli. Muut ovat sitten mieltämiskysymyksiä, että onko kyseessä sukupuoli vai mieltymys, mutta onko sillä edes loppuen lopuksi mitään väliä. Yksilön kokemus itsestään ei muutu, vaikka joku huutaisi naama punaisena, että sukupuolia on vain yksi.

      • Tämä. 👍

        Ihminen on ihan hyvä termi, mulle se riittää ja loppu on sitten selvää tutustumisten myötä.


      • JanK kirjoitti:

        Tämä. 👍

        Ihminen on ihan hyvä termi, mulle se riittää ja loppu on sitten selvää tutustumisten myötä.

        En ole aiheeseen sen enempää perehtynyt ja kiireessä kirjoittelin, mutta siinä on minun kaksi senttiä aiheesta.


      • Biologisesti sukupuolia voi olla kolme vain seuraavalla jaottelulla: on naisia, miehiä ja virhekappaleita. Aloituksen diipadaapa-pakinoitsija päättää liirumlaaruminsa osuvasti sanaan aamen. Saahan sitä rukoilla mitä vain kuvitelmiaan todeksi, mutta ei se todellisuudeksi muutu vaikka kuinka väittäisi sen olevan "nykyaikaa" tms.

        Kuukausia voi väittää olevan 10 tai ihan miten monta vaan. Tässä tapauksessa 12 ei myöskään ole mikään absoluuttisen oikea lukema. On vain ollut kätevää jakaa vuosi tasan kahteentoista, vaikka taivaankappaleiden pyöriminen ei tuota tarkasti noudatakaan. Sen vuoksi kuukausi ei esim. aina ala täysikuusta.

        "edes mitään tekemistä todellisuuden kanssa "

        Biologisessa todellisuudessa sukupuolia on tasan kaksi. Sosiaalisessa ulottuvuudessa voitte keksiä ihan minkälaisen irrationaali- tai irreaaliluvun kuvaamaan sukupuolten määrää.


    • Anonyymi

      Sukupuolia on vain yksi -nainen!

    • Anonyymi

      Njaa, biologisia sukupuolia on pääasiassa kaksi, kaikki muu on ihmisen keksimää mutta oi niin trendikästä!
      Päätä pensaaseen vaan...🌳

      • Anonyymi

        Samaa mieltä. Sukupuolen määrittää sukupuolielimet. Kaikki muu on mielikuvitushöttöä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä. Sukupuolen määrittää sukupuolielimet. Kaikki muu on mielikuvitushöttöä.

        Biologisen sukupuolen joo aikalailla. :)


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Biologisen sukupuolen joo aikalailla. :)

        Muita sukupuolia ei ole olemassa. On se mielikuvitushöttö.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muita sukupuolia ei ole olemassa. On se mielikuvitushöttö.

        Noin olisi, jos ihmisessä olisi vain ruumis, ei henkeä.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Noin olisi, jos ihmisessä olisi vain ruumis, ei henkeä.

        Homo- mies, joka viehättyy seksuaalisesti miehistä.

        Lesbo- nainen, joka viehättyy, seksuaalisesti naisista.

        Transseksuaali- ihminen, joka kokee olevan väärän sukupuolen ruumiissa.

        Transvestiitti- ihminen, joka tykkää pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.

        Hermafrodiitti- ihminen, jonka sukupuolta ei pysty sukupuolielimien kautta määrittelemään. Aika harvinaisia tapauksia käsittääkseni.

        Henki? Henki on kaikilla yksi. Ei ole useita henkiä. Henki on se, mikä yhdistää. Sukupuoli se, mikä jakaa. Mielikuvitushöttö se, mikä erottaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Homo- mies, joka viehättyy seksuaalisesti miehistä.

        Lesbo- nainen, joka viehättyy, seksuaalisesti naisista.

        Transseksuaali- ihminen, joka kokee olevan väärän sukupuolen ruumiissa.

        Transvestiitti- ihminen, joka tykkää pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.

        Hermafrodiitti- ihminen, jonka sukupuolta ei pysty sukupuolielimien kautta määrittelemään. Aika harvinaisia tapauksia käsittääkseni.

        Henki? Henki on kaikilla yksi. Ei ole useita henkiä. Henki on se, mikä yhdistää. Sukupuoli se, mikä jakaa. Mielikuvitushöttö se, mikä erottaa.

        Ja mikä on psyyke ja henkinen ihminen?


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Ja mikä on psyyke ja henkinen ihminen?

        Sitä on mietitty ja tutkittu iät ja ajat. Eikä asiasta ole edelleenkään eksaktia tietoa. Eikä tule olemaankaan. Mutta sukupuolta ei psyyke ja henki määritä. Ne määrittävät identiteetin tai antavat mahdollisesti jollekin työkalut rakentaa itselleen sellainen. Suurin osa ei ikinä saa sellaista itselle rakennettua, on helpompaa kulkea trendien mukana kuin oppia tuntemaan itsensä.

        Niin kuin ylempänä kerroin, henki on yksi ja se on se, mikä yhdistää. Pitäisi vaan ensiksi kohdata se henki. Ja se edellyttää sitä, että luopuu kaikesta mielikuvitushötöstä ja siitä, mitä on aikasemmin totena pitänyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sitä on mietitty ja tutkittu iät ja ajat. Eikä asiasta ole edelleenkään eksaktia tietoa. Eikä tule olemaankaan. Mutta sukupuolta ei psyyke ja henki määritä. Ne määrittävät identiteetin tai antavat mahdollisesti jollekin työkalut rakentaa itselleen sellainen. Suurin osa ei ikinä saa sellaista itselle rakennettua, on helpompaa kulkea trendien mukana kuin oppia tuntemaan itsensä.

        Niin kuin ylempänä kerroin, henki on yksi ja se on se, mikä yhdistää. Pitäisi vaan ensiksi kohdata se henki. Ja se edellyttää sitä, että luopuu kaikesta mielikuvitushötöstä ja siitä, mitä on aikasemmin totena pitänyt.

        Henki on elossa olemista, psyyke on mieli ja sen osa-alueet mm. persoona ja identiteetti muodostuu siellä. Henkisyys on ihmisen sisäisiä arvoja, joiden mukaan elämään tulee merkityksiä ja merkityksellisyyksiä.

        Trendeihin en ota kantaa, koska ei liity siihen mistä puhun.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Henki on elossa olemista, psyyke on mieli ja sen osa-alueet mm. persoona ja identiteetti muodostuu siellä. Henkisyys on ihmisen sisäisiä arvoja, joiden mukaan elämään tulee merkityksiä ja merkityksellisyyksiä.

        Trendeihin en ota kantaa, koska ei liity siihen mistä puhun.

        Mitä on henki? Psyyke? Onko kukaan ikinä nähnyt tai koskettanut niitä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä on henki? Psyyke? Onko kukaan ikinä nähnyt tai koskettanut niitä?

        Henki on se mikä sammuu, kun kuolet. Joidenkin uskomusten mukaan henki poistuu kehosta ja siirtyy toisaalle.

        No mitkä asiat vaikuttavat psyyken muodostumiseen, kehittymiseen? Tätä kautta mm. identiteettiin?


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Henki on se mikä sammuu, kun kuolet. Joidenkin uskomusten mukaan henki poistuu kehosta ja siirtyy toisaalle.

        No mitkä asiat vaikuttavat psyyken muodostumiseen, kehittymiseen? Tätä kautta mm. identiteettiin?

        Sammuuko? Mikä sen sammuttaa? Mikä sen sytyttää?

        Sitähän minä sinulle yritin jo aiemmin kertoa. Ei ole yksimielisyyttä eikä eksaktia tietoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sammuuko? Mikä sen sammuttaa? Mikä sen sytyttää?

        Sitähän minä sinulle yritin jo aiemmin kertoa. Ei ole yksimielisyyttä eikä eksaktia tietoa.

        Niinpä. Ei ole. Mutta ymmärrätkö eron biologisen ja psyykkisen sukupuolen välillä?


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Niinpä. Ei ole. Mutta ymmärrätkö eron biologisen ja psyykkisen sukupuolen välillä?

        Ei ole olemassa psyykkistä sukupuolta. On se mielikuvitushöttö, mikä sotkee psyykeen.

        Tämä on minun henkilökohtainen mielipide, mutta psyyke sellaisenaan on sukupuoleton. Erot tulee nimenomaan siinä kun biologinen sukupuoli ohjaa psyykettä. Eri biologisilla sukupuolilla on erilaiset fyysiset ominaisuudet ja tarpeet. Sen takia mielletään naisen ja miehen mieli erilaiseksi, mitä se ei ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole olemassa psyykkistä sukupuolta. On se mielikuvitushöttö, mikä sotkee psyykeen.

        Tämä on minun henkilökohtainen mielipide, mutta psyyke sellaisenaan on sukupuoleton. Erot tulee nimenomaan siinä kun biologinen sukupuoli ohjaa psyykettä. Eri biologisilla sukupuolilla on erilaiset fyysiset ominaisuudet ja tarpeet. Sen takia mielletään naisen ja miehen mieli erilaiseksi, mitä se ei ole.

        Niihän ne jotkut sanoo ettei ole, mutta aivot on massaa ja psyyke siellä , joka muovaantuu ja jonka kehitykseen vaikuttaa mm. samat hormonit, kuin sukupuolien muodostumiseen. Sukupuolipiirteiden/ominaisuuksien kehitykseen.

        Joten kyllä aivoillakin on sukupuoli siinä määrin, että ne muovaantuu sukupuolityypillisiksi jollain enempi jollain vähempi.

        Sitten on vielä se elinympäristö joka muokkaa käsityksiä, mielenkiinnon kohteita, käytöstä yms.

        Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi.


      • JanK kirjoitti:

        Niihän ne jotkut sanoo ettei ole, mutta aivot on massaa ja psyyke siellä , joka muovaantuu ja jonka kehitykseen vaikuttaa mm. samat hormonit, kuin sukupuolien muodostumiseen. Sukupuolipiirteiden/ominaisuuksien kehitykseen.

        Joten kyllä aivoillakin on sukupuoli siinä määrin, että ne muovaantuu sukupuolityypillisiksi jollain enempi jollain vähempi.

        Sitten on vielä se elinympäristö joka muokkaa käsityksiä, mielenkiinnon kohteita, käytöstä yms.

        Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi.

        Se sitten mikä on miestyypillistä ja naistyypillistä tulee sosiaalisen sukupuoli määritelmän kautta.



        "Fyysinen sukupuoli tarkoittaa henkilön anatomista ja biologista sukupuolta. Psyykkinen sukupuoli tarkoittaa henkilön subjektiivista käsitystä sukupuolestaan ja sosiaalinen sukupuoli puolestaan on kulttuuri-, aika- ja tilannesidonnainen sukupuolen ulottuvuus"

        https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/334317/ePooki 13_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y&ved=2ahUKEwiduK3d5KruAhUQlIsKHayTAp8QFjABegQIAhAF&usg=AOvVaw3WfxsF04a6oFBeQQpQGPN_


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Niihän ne jotkut sanoo ettei ole, mutta aivot on massaa ja psyyke siellä , joka muovaantuu ja jonka kehitykseen vaikuttaa mm. samat hormonit, kuin sukupuolien muodostumiseen. Sukupuolipiirteiden/ominaisuuksien kehitykseen.

        Joten kyllä aivoillakin on sukupuoli siinä määrin, että ne muovaantuu sukupuolityypillisiksi jollain enempi jollain vähempi.

        Sitten on vielä se elinympäristö joka muokkaa käsityksiä, mielenkiinnon kohteita, käytöstä yms.

        Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi.

        "Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi."

        Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus.

        Minä olen tuntenut ja tunnen moniakin olemukseltaan maskuliinisia naisia, jotka ovat silti aivan mahdottoman iloisia ja onnellisia siitä kun heidätkin nähdään naisina ja feminiinisinä. Ulkonäköä kun ei voida valita, niin ympäristön vaikutuksesta moni voi katkeroitua ja alkaa käyttäytymään enemmän maskuliinisesti. Tai sitten voi muuten hakea hyväksyntää olemalla "hyvä jätkä" yms. Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista.

        Aivot ei ole sama kuin mieli. Ja ymmärtääkseen mitä ajoin takaa sillä psyykeen sukupuolettomuudella on tosiaan luovuttava kaikesta mielikuvitushötöstä ja siitä mitä yleisesti totuutena pidetään. Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen. Silloin saattaa myös avautua ymmärrys siitä, että miksi asiasta ei edelleenkää ole yhteisymmärrystä eikä eksaktia tietoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi."

        Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus.

        Minä olen tuntenut ja tunnen moniakin olemukseltaan maskuliinisia naisia, jotka ovat silti aivan mahdottoman iloisia ja onnellisia siitä kun heidätkin nähdään naisina ja feminiinisinä. Ulkonäköä kun ei voida valita, niin ympäristön vaikutuksesta moni voi katkeroitua ja alkaa käyttäytymään enemmän maskuliinisesti. Tai sitten voi muuten hakea hyväksyntää olemalla "hyvä jätkä" yms. Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista.

        Aivot ei ole sama kuin mieli. Ja ymmärtääkseen mitä ajoin takaa sillä psyykeen sukupuolettomuudella on tosiaan luovuttava kaikesta mielikuvitushötöstä ja siitä mitä yleisesti totuutena pidetään. Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen. Silloin saattaa myös avautua ymmärrys siitä, että miksi asiasta ei edelleenkää ole yhteisymmärrystä eikä eksaktia tietoa.

        "Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus."

        -Kyllä. Samaa mieltä. Ja on sen jälkeenkin, mutta transformaation läpi käynyt mies tai nainen.

        Trans sanaa moni korjaukset läpi käynyt ei halua käyttää. Kun minä taas pidän sitä oleellisena viimeistään sitten, kun ihmisistä halutaan läheisempiä kun morjestus tuttavia.


        "Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista."

        - Ei se ole ihan noin simppelisti selitetty. Edes kun oletin olevani umpihetero olen aina kokenut maskuliiniset ja maskuliinisuuden osaksi mua. Voimakkaasti, kun taas kauniista ulkomuodostakaan huolimatta en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen. Femiini.

        Olen joskus ollut kuulemma kaunis. Omasta mielestä ihminen vaan jolla on sen näkönen geeniperimä.

        "Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen."

        - Mä elän psyyken kautta vahvasti, mutta käsitän mitä biologiani pystyy tekemään ja ei pysty. Tiedän olevani nainen, joka omaa miestyypillisiä tapoja, ajatuksia, jopa tuntemuksia ja seksuaalista mielenkiintoa naisiin.

        Nk. Maskuliini nainen. Subjektiivisiahan nää jutut on.


      • JanK kirjoitti:

        "Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus."

        -Kyllä. Samaa mieltä. Ja on sen jälkeenkin, mutta transformaation läpi käynyt mies tai nainen.

        Trans sanaa moni korjaukset läpi käynyt ei halua käyttää. Kun minä taas pidän sitä oleellisena viimeistään sitten, kun ihmisistä halutaan läheisempiä kun morjestus tuttavia.


        "Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista."

        - Ei se ole ihan noin simppelisti selitetty. Edes kun oletin olevani umpihetero olen aina kokenut maskuliiniset ja maskuliinisuuden osaksi mua. Voimakkaasti, kun taas kauniista ulkomuodostakaan huolimatta en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen. Femiini.

        Olen joskus ollut kuulemma kaunis. Omasta mielestä ihminen vaan jolla on sen näkönen geeniperimä.

        "Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen."

        - Mä elän psyyken kautta vahvasti, mutta käsitän mitä biologiani pystyy tekemään ja ei pysty. Tiedän olevani nainen, joka omaa miestyypillisiä tapoja, ajatuksia, jopa tuntemuksia ja seksuaalista mielenkiintoa naisiin.

        Nk. Maskuliini nainen. Subjektiivisiahan nää jutut on.

        Ja koska olen elänyt pian 45 vuotta tämän kombon kanssa ilman mitään operaatioita, mietinkin että haluanko loppujen lopuksi edes mitään hoitoja. Olen kerran jo lähetteen pyytänyt ja saanut, mutta olen myös halunnut lisää aikaa miettiä mitä kaipaan.

        Mihin olen valmis ja mihin en. Mitä vaatii muutokset ja onko ne vaivan arvoisia. Miten elämä kulkee nyt ja miten se kulkisi sitten. Ei nää ole mitään hätähousujen juttuja.

        Mietin kyllä mm. rintojen poistoa. Nimeni muuttamista, vaatii sitten muutoksia pitkin virallisiin tahoihin ja papereihin.

        Mutta haluanko tykittää hormoonia kroppaani joka muutenkin on ääri herkkä reagoimaan hormoneihin on ne mitä vaan muotoa ja tarkoitusta varten saatuja. Terveys painaa vaakakupissa. Veritulppariski, migreeni yms.

        Voin olla liian vanha jo käymään rääkin läpi...


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        "Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus."

        -Kyllä. Samaa mieltä. Ja on sen jälkeenkin, mutta transformaation läpi käynyt mies tai nainen.

        Trans sanaa moni korjaukset läpi käynyt ei halua käyttää. Kun minä taas pidän sitä oleellisena viimeistään sitten, kun ihmisistä halutaan läheisempiä kun morjestus tuttavia.


        "Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista."

        - Ei se ole ihan noin simppelisti selitetty. Edes kun oletin olevani umpihetero olen aina kokenut maskuliiniset ja maskuliinisuuden osaksi mua. Voimakkaasti, kun taas kauniista ulkomuodostakaan huolimatta en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen. Femiini.

        Olen joskus ollut kuulemma kaunis. Omasta mielestä ihminen vaan jolla on sen näkönen geeniperimä.

        "Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen."

        - Mä elän psyyken kautta vahvasti, mutta käsitän mitä biologiani pystyy tekemään ja ei pysty. Tiedän olevani nainen, joka omaa miestyypillisiä tapoja, ajatuksia, jopa tuntemuksia ja seksuaalista mielenkiintoa naisiin.

        Nk. Maskuliini nainen. Subjektiivisiahan nää jutut on.

        Se mistä sinä ja muut mielikuvitushöttöilijät puhutte, on rooli/roolit. Joskus aikoja sitten ihmiset on määritelleet eri sukupuolille roolit, että minkälaisia eri sukupuolien kuuluu olla, mistä kiinnostua jne. Se on samanlaista mielikuvitushöttöä kuin nykyajan lukemattomat eri sukupuolet. Niitä roolejakaan ei sellaisenaan ole olemassa. Ne ovat vaan yleisesti hyväksyttyjä tapoja ja oletuksia, koska suurin osa pystyy ne edelleen vaivatta näyttelemään.

        Ja sinäkin hykertelisit onnellisena, jos joku sinut edelleen naisena näkisi, naisena kohtelisi ja naisena viehättyisi, vaikka kuin sinulla jotain "miehisiä" mielenkiinnon kohteita olisi. Eikä sinun sukupuolesi siitä miksikään muutu, vaikka kuin miehistä nimimerkkiä käyttäisit ja muuta itsellesi uskottelisit.

        Eli lähdetään siitä, että erotellaan kuitenkin ne sukupuoliroolit ja sukupuolet tässä näytelmässä nimeltä elämä. Ne eivät ole sama asia. Sukupuolet on ehkä todellisinta elämässämme, jotain mitä emme saa valita, mutta sukupuoliroolit taas ei. Ne on kaikki mielikuvitushöttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä. Sukupuolen määrittää sukupuolielimet. Kaikki muu on mielikuvitushöttöä.

        Näitä intersukupuolisuutta aiheuttavia tiloja on monia5a

        Androgeeni-insensitiivisyys, jolloin mieshormonit eivät pääse vaikuttamaan geneettisellä miehellä

        Gonadien dysgenesia, suku rauhasten kehittymättömyys, kivesten puutos

        5a-reduktaasin puutos, jolloin puuttuu testosteronin dihydrotestosteroniksi muuttava entsyymi. Naiselliset sukuelimet kivekset
        Ja Turner, Klinefelter, mikropenis......


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se mistä sinä ja muut mielikuvitushöttöilijät puhutte, on rooli/roolit. Joskus aikoja sitten ihmiset on määritelleet eri sukupuolille roolit, että minkälaisia eri sukupuolien kuuluu olla, mistä kiinnostua jne. Se on samanlaista mielikuvitushöttöä kuin nykyajan lukemattomat eri sukupuolet. Niitä roolejakaan ei sellaisenaan ole olemassa. Ne ovat vaan yleisesti hyväksyttyjä tapoja ja oletuksia, koska suurin osa pystyy ne edelleen vaivatta näyttelemään.

        Ja sinäkin hykertelisit onnellisena, jos joku sinut edelleen naisena näkisi, naisena kohtelisi ja naisena viehättyisi, vaikka kuin sinulla jotain "miehisiä" mielenkiinnon kohteita olisi. Eikä sinun sukupuolesi siitä miksikään muutu, vaikka kuin miehistä nimimerkkiä käyttäisit ja muuta itsellesi uskottelisit.

        Eli lähdetään siitä, että erotellaan kuitenkin ne sukupuoliroolit ja sukupuolet tässä näytelmässä nimeltä elämä. Ne eivät ole sama asia. Sukupuolet on ehkä todellisinta elämässämme, jotain mitä emme saa valita, mutta sukupuoliroolit taas ei. Ne on kaikki mielikuvitushöttöä.

        Juu, sosiaalisesti roolit kyllä. Mut miten selität dysforian ja fyysisen tunteen erektiosta?

        Eeeen mä tarvi mitään naisena kohtelua, en edes miehenä kohtelua vaan ihmisenä kohtelua. :)

        Mut tulen aina olemaan käytökseltäni miesmäinen, ihan sama miten mut määritellään.


      • JanK kirjoitti:

        Juu, sosiaalisesti roolit kyllä. Mut miten selität dysforian ja fyysisen tunteen erektiosta?

        Eeeen mä tarvi mitään naisena kohtelua, en edes miehenä kohtelua vaan ihmisenä kohtelua. :)

        Mut tulen aina olemaan käytökseltäni miesmäinen, ihan sama miten mut määritellään.

        Itseasiassa aikoinaan tulin siksi ulos kaapistani, koska en pitänyt palstan miesoletettujen suhtautumiseen juuri muhun naisena. Oi miten nätti, yms. turhaa lässyn läätä.

        Mua tympii se miesten käytös, kun he pitää jotain naisena. Miehet muuttuu typeriksi.


      • JanK kirjoitti:

        Itseasiassa aikoinaan tulin siksi ulos kaapistani, koska en pitänyt palstan miesoletettujen suhtautumiseen juuri muhun naisena. Oi miten nätti, yms. turhaa lässyn läätä.

        Mua tympii se miesten käytös, kun he pitää jotain naisena. Miehet muuttuu typeriksi.

        Ja jälleen kun koitin laittaa kuvani profiiliin, joku taas huomasi sanoa jotain ulkonäöstä.

        Niin tyypillistä heteromiestä. Mutta tulipahan taas testattua, ei täällä voi olla naisena kukaan kuvalla etenkään, joka ei halua lässytyksiä miehiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä intersukupuolisuutta aiheuttavia tiloja on monia5a

        Androgeeni-insensitiivisyys, jolloin mieshormonit eivät pääse vaikuttamaan geneettisellä miehellä

        Gonadien dysgenesia, suku rauhasten kehittymättömyys, kivesten puutos

        5a-reduktaasin puutos, jolloin puuttuu testosteronin dihydrotestosteroniksi muuttava entsyymi. Naiselliset sukuelimet kivekset
        Ja Turner, Klinefelter, mikropenis......

        Ainahan hermafrodiitteja on ollut. Miten kukaan voi nykyään olla näistä tietämätön, esim Caster Semenya ollut paljon esillä.

        Ja näissä huippu malleissa on luultavasti aina ollut näitä AIS tyyppejä, siis androgeeniresistenssihäiriöstä kärsiviä, se antaa pitkän varren, isot rinnat, pehmeän ihon.
        Tämä Hanne Gaby Odiele esim. Kertonut oman tarinansa.
        https://youtu.be/86cNy7tN04k


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Itseasiassa aikoinaan tulin siksi ulos kaapistani, koska en pitänyt palstan miesoletettujen suhtautumiseen juuri muhun naisena. Oi miten nätti, yms. turhaa lässyn läätä.

        Mua tympii se miesten käytös, kun he pitää jotain naisena. Miehet muuttuu typeriksi.

        Noh, minä näkisin sun kaapista ulos tulemisen syynä sen, että et saanut sitä toivottua huomiota. Sen jälkeen päätit ruveta mieheksi.

        Mutta sukupuoleltaan olet edelleen ja tulet olemaan nainen. Nainen, joka ei mahtunut perinteiseen naisen sukupuolirooliin.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Ja jälleen kun koitin laittaa kuvani profiiliin, joku taas huomasi sanoa jotain ulkonäöstä.

        Niin tyypillistä heteromiestä. Mutta tulipahan taas testattua, ei täällä voi olla naisena kukaan kuvalla etenkään, joka ei halua lässytyksiä miehiltä.

        Minä en ole tyypillinen heteromies, mutta siitä huolimatta heteromies. Enkä koskaan ole alistunut perinteisiin sukupuolirooleihin. Mutta en ole kapinoinut niitä vastaan silläkään, että yrittäisin tai haluaisin olla nainen. Olen aina haluanut olla ainoastaan yhtä asiaa, olen halunut olla minä. Mikä se sitten onkaan... Ja voidakseen olla minä, on täytynyt tehdä valintoja. Vaikeitakin sellaisia. Yks niistä on sellainen, että hyväksyy lopulta olevansa aika yksin tässä maailmassa, vaikka sosiaalinen elämä näennäisesti onkin kohtuullisen vilkasta. Nuorempana se oli vaikeampaa, mutta vanhempana se on ainoa oikea tapa olla.

        Some ja vielä vähemmän Suomi24 ei ole välttis niitä paikkoja, joiden perusteella pitäisi mitään johtopäätöksiä vetää... :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noh, minä näkisin sun kaapista ulos tulemisen syynä sen, että et saanut sitä toivottua huomiota. Sen jälkeen päätit ruveta mieheksi.

        Mutta sukupuoleltaan olet edelleen ja tulet olemaan nainen. Nainen, joka ei mahtunut perinteiseen naisen sukupuolirooliin.

        Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)

        Nyt saan olla silleen rauhassa, kun haluankin olla. Toki huutelijoita aina sitten riittää näistä vähemmistö asioista.


        Vaik suht vähän kuutenkin.

        Niin mä tiedän kyllä biologisen sukupuoleni, ei mulle tarvi jankuttaa. En ole tyhmä.

        Ymmärrän aikapaljon enemmän biologiaa ja fysiologiaa, kun moni muu.

        Mut miten moni ymmärtää mistä transsukupuolisuudessa on kyse? Et säkään ymmärrä.


      • JanK kirjoitti:

        Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)

        Nyt saan olla silleen rauhassa, kun haluankin olla. Toki huutelijoita aina sitten riittää näistä vähemmistö asioista.


        Vaik suht vähän kuutenkin.

        Niin mä tiedän kyllä biologisen sukupuoleni, ei mulle tarvi jankuttaa. En ole tyhmä.

        Ymmärrän aikapaljon enemmän biologiaa ja fysiologiaa, kun moni muu.

        Mut miten moni ymmärtää mistä transsukupuolisuudessa on kyse? Et säkään ymmärrä.

        Irl olen sitten taas ollutkin oma itseni pääosin ja tuttavapiirissä etenkin. Vieraitten kanssa joutuu joskus fuulaamaan, että tilanteet sujuu ilman äimänkäkeilyä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä en ole tyypillinen heteromies, mutta siitä huolimatta heteromies. Enkä koskaan ole alistunut perinteisiin sukupuolirooleihin. Mutta en ole kapinoinut niitä vastaan silläkään, että yrittäisin tai haluaisin olla nainen. Olen aina haluanut olla ainoastaan yhtä asiaa, olen halunut olla minä. Mikä se sitten onkaan... Ja voidakseen olla minä, on täytynyt tehdä valintoja. Vaikeitakin sellaisia. Yks niistä on sellainen, että hyväksyy lopulta olevansa aika yksin tässä maailmassa, vaikka sosiaalinen elämä näennäisesti onkin kohtuullisen vilkasta. Nuorempana se oli vaikeampaa, mutta vanhempana se on ainoa oikea tapa olla.

        Some ja vielä vähemmän Suomi24 ei ole välttis niitä paikkoja, joiden perusteella pitäisi mitään johtopäätöksiä vetää... :)

        Yksin mäkin enimmäkseen olen koko ikäni ollut. Helpompaa, kun vääntäytyä muotteihin.

        Dysforia sen transmiehisyyden määrittää. Ja miten kokee itsensä.


      • JanK kirjoitti:

        Yksin mäkin enimmäkseen olen koko ikäni ollut. Helpompaa, kun vääntäytyä muotteihin.

        Dysforia sen transmiehisyyden määrittää. Ja miten kokee itsensä.

        Yksin siis ilman kaveripiirejä. Ja sosiaalisia ympyröitä.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)

        Nyt saan olla silleen rauhassa, kun haluankin olla. Toki huutelijoita aina sitten riittää näistä vähemmistö asioista.


        Vaik suht vähän kuutenkin.

        Niin mä tiedän kyllä biologisen sukupuoleni, ei mulle tarvi jankuttaa. En ole tyhmä.

        Ymmärrän aikapaljon enemmän biologiaa ja fysiologiaa, kun moni muu.

        Mut miten moni ymmärtää mistä transsukupuolisuudessa on kyse? Et säkään ymmärrä.

        "Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)"

        Uskotko itsekään siihen? Sinä et ole muuta tehnytkään kuin yrittänyt keksiä eri keinoja huomion saamiseksi. Sitä vaan mietin, että mitäköhän seuraavaksi kun tämä sun transhuomio on kaluttu loppuun? Syöpä niin kuin pertsallakin? Korona? Jotain muuta?

        Minä oikeasti tiedän miltä tuntuu olla erilainen samisten joukossa. Minun erilaisuuteni ei liity millään tavalla seksuaalisuuteen, ulkonäköön yms. Se liittyy siihen mitä minä olen ja mitä en ole. Ja siihen mitä muut on ja mitä ne ei ole. Olen ollut kaikkialla ulkopuolinen, vaikka päällisin puolin on voinut vaikuttaa muultakin.

        Ja tiedätkö mikä on ainoa toivoamani asia mikä ei ole ikinä muuttunut? Kerron kuitenkin. Se on se, että saisin olla minä. Ja tiedätkö mitä en ole ikinä pahemmin tehnyt? En ole pahemmin tehnyt numeroa siitä mun "erilaisuudestani" ja ulkopuolisuudestani. Pitkän tien olen kulkenut, mutta nyt ei ole valittamista. On ollut sen arvoista. Olen edelleen minä, kaikessa hyvässä ja pahassa. Eikä kukaan minut tunteva oleta ja halua minun olevan jotain muuta.


      • JanK kirjoitti:

        Yksin mäkin enimmäkseen olen koko ikäni ollut. Helpompaa, kun vääntäytyä muotteihin.

        Dysforia sen transmiehisyyden määrittää. Ja miten kokee itsensä.

        Jos ihmisellä ei ole dysforiaa, ristiriitaa sukupuolisten ominaisuuksien kanssa tai sosiaalisesti kohdatessa sukupuoli vrs. miten sut nähdään, ei puhuta silloin enää transsukupuolisuudesta.

        Ei se transsukupuolisuus oo mikään mörkö tai ihme, se on vaan määritelmä erinäisiä asioita, jotka kertoo ongelman ytimestä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)"

        Uskotko itsekään siihen? Sinä et ole muuta tehnytkään kuin yrittänyt keksiä eri keinoja huomion saamiseksi. Sitä vaan mietin, että mitäköhän seuraavaksi kun tämä sun transhuomio on kaluttu loppuun? Syöpä niin kuin pertsallakin? Korona? Jotain muuta?

        Minä oikeasti tiedän miltä tuntuu olla erilainen samisten joukossa. Minun erilaisuuteni ei liity millään tavalla seksuaalisuuteen, ulkonäköön yms. Se liittyy siihen mitä minä olen ja mitä en ole. Ja siihen mitä muut on ja mitä ne ei ole. Olen ollut kaikkialla ulkopuolinen, vaikka päällisin puolin on voinut vaikuttaa muultakin.

        Ja tiedätkö mikä on ainoa toivoamani asia mikä ei ole ikinä muuttunut? Kerron kuitenkin. Se on se, että saisin olla minä. Ja tiedätkö mitä en ole ikinä pahemmin tehnyt? En ole pahemmin tehnyt numeroa siitä mun "erilaisuudestani" ja ulkopuolisuudestani. Pitkän tien olen kulkenut, mutta nyt ei ole valittamista. On ollut sen arvoista. Olen edelleen minä, kaikessa hyvässä ja pahassa. Eikä kukaan minut tunteva oleta ja halua minun olevan jotain muuta.

        Uskon tietysti, koska se on totuus.

        No mulle ne kipukohdat on nuo, sulle jotain muuta. Kellä mitäkin.

        En mä siitä numeroa tehnyt, mutta se oli vaan kerrottava. Helpompaa niin, kun osa ihmisistä näkee mut nyt rehellisemmin oikein.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ei, vaan en nimenomaan halua sitä huomiota mitä siihen asti sain. Enkä jaksa esittääkään enää sitä naisroolia. Eli päräytin kertoa mitä oon ja se oli viisas veto. :)"

        Uskotko itsekään siihen? Sinä et ole muuta tehnytkään kuin yrittänyt keksiä eri keinoja huomion saamiseksi. Sitä vaan mietin, että mitäköhän seuraavaksi kun tämä sun transhuomio on kaluttu loppuun? Syöpä niin kuin pertsallakin? Korona? Jotain muuta?

        Minä oikeasti tiedän miltä tuntuu olla erilainen samisten joukossa. Minun erilaisuuteni ei liity millään tavalla seksuaalisuuteen, ulkonäköön yms. Se liittyy siihen mitä minä olen ja mitä en ole. Ja siihen mitä muut on ja mitä ne ei ole. Olen ollut kaikkialla ulkopuolinen, vaikka päällisin puolin on voinut vaikuttaa muultakin.

        Ja tiedätkö mikä on ainoa toivoamani asia mikä ei ole ikinä muuttunut? Kerron kuitenkin. Se on se, että saisin olla minä. Ja tiedätkö mitä en ole ikinä pahemmin tehnyt? En ole pahemmin tehnyt numeroa siitä mun "erilaisuudestani" ja ulkopuolisuudestani. Pitkän tien olen kulkenut, mutta nyt ei ole valittamista. On ollut sen arvoista. Olen edelleen minä, kaikessa hyvässä ja pahassa. Eikä kukaan minut tunteva oleta ja halua minun olevan jotain muuta.

        Niin sä pidät avoimuutta huomionhakuna? Mä taas koen, että puhuminen auttaa mua ja ehkä montaa muutakin.

        Ja jotta voi puhua pitää uskaltaa puhua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Näin ollen biologinen nainen voi olla miestyypillisempi, kuin biologinen mies taas naistyypillisempi."

        Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus.

        Minä olen tuntenut ja tunnen moniakin olemukseltaan maskuliinisia naisia, jotka ovat silti aivan mahdottoman iloisia ja onnellisia siitä kun heidätkin nähdään naisina ja feminiinisinä. Ulkonäköä kun ei voida valita, niin ympäristön vaikutuksesta moni voi katkeroitua ja alkaa käyttäytymään enemmän maskuliinisesti. Tai sitten voi muuten hakea hyväksyntää olemalla "hyvä jätkä" yms. Mutta sisimmässään myös se maskuliinisen oloinen nainen haluaa tulla kohdelluksi naisena. Ellei sitten ole lesbo ja viehäty enemmän naisista.

        Aivot ei ole sama kuin mieli. Ja ymmärtääkseen mitä ajoin takaa sillä psyykeen sukupuolettomuudella on tosiaan luovuttava kaikesta mielikuvitushötöstä ja siitä mitä yleisesti totuutena pidetään. Silloin kun psyyje ohjaa biologista sukupuolta eikä päinvastoin, voi löytää sen oikean sukupuolettoman psyykeen. Silloin saattaa myös avautua ymmärrys siitä, että miksi asiasta ei edelleenkää ole yhteisymmärrystä eikä eksaktia tietoa.

        "Nainen silti nainen ja mies on mies. Siihen asti kunnes tehdään sukupuolenkorjausleikkaus."

        Mitä jos opeteltaisiin edes jakoa kolmeen nainen/mies/muu? Näin myös saatetaan välttyä monelta korjausleikkaukselta. Nais-miesjako on liian kapea.

        Sukupuoli sijaitsee aivoissa, ei missään muualla.

        -Sheena


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Niin sä pidät avoimuutta huomionhakuna? Mä taas koen, että puhuminen auttaa mua ja ehkä montaa muutakin.

        Ja jotta voi puhua pitää uskaltaa puhua.

        "Niin sä pidät avoimuutta huomionhakuna? Mä taas koen, että puhuminen auttaa mua ja ehkä montaa muutakin."

        Pidän. Koko internetin ihmeellinen maailma on täynnä tämän kaltaista "avoimuutta". Ja ainoa tavoite on nykyisin pääasiassa huomion saaminen, ei se itse asia. Ehkä joskus on ollut toisinkin, muttei enää.

        Jotta voi puhua, pitäisi vähän tietääkin mistä puhuu. Ne jotka tietää, mistä puhuu, niitä ei kuunnella. Koska aina yleinen mielipide ja trendit tietää paremmin. Ja ne yleiset trendit ja mielpiteet muuttuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mikä taas ei muutu, on se, että harvat edelleenkään oppii ajattelemaan itsenäisesti. Itsenäisesti ajattelevat nimittäin tietävät senkin, milloin puhua ja milloin ei. Mistä puhua ja mistä ei...


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Niin sä pidät avoimuutta huomionhakuna? Mä taas koen, että puhuminen auttaa mua ja ehkä montaa muutakin."

        Pidän. Koko internetin ihmeellinen maailma on täynnä tämän kaltaista "avoimuutta". Ja ainoa tavoite on nykyisin pääasiassa huomion saaminen, ei se itse asia. Ehkä joskus on ollut toisinkin, muttei enää.

        Jotta voi puhua, pitäisi vähän tietääkin mistä puhuu. Ne jotka tietää, mistä puhuu, niitä ei kuunnella. Koska aina yleinen mielipide ja trendit tietää paremmin. Ja ne yleiset trendit ja mielpiteet muuttuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mikä taas ei muutu, on se, että harvat edelleenkään oppii ajattelemaan itsenäisesti. Itsenäisesti ajattelevat nimittäin tietävät senkin, milloin puhua ja milloin ei. Mistä puhua ja mistä ei...

        Hmm, jännä näkemys. Minä tiedän mistä puhun aina, kun puhun itsestäni ja itseeni liittyen. Siksi harvoin puhunkaan muista, joista en voi tietää. Mutta keskustelen, jotta oppisin muistakin ja muidenkin elämästä oivaltaen jotain.

        No mä en pidä some maailmaa muualla, kun tällä saitilla. Muutenhan mua ei tunne juuri kukaan edes kotikulmilla.

        Ei nimeltä, ei näöltä. Jotenkin pidän täällä avoimuutta helpompana, kun naapurin kanssa. Mistä lie johtuu. :)


      • JanK kirjoitti:

        Hmm, jännä näkemys. Minä tiedän mistä puhun aina, kun puhun itsestäni ja itseeni liittyen. Siksi harvoin puhunkaan muista, joista en voi tietää. Mutta keskustelen, jotta oppisin muistakin ja muidenkin elämästä oivaltaen jotain.

        No mä en pidä some maailmaa muualla, kun tällä saitilla. Muutenhan mua ei tunne juuri kukaan edes kotikulmilla.

        Ei nimeltä, ei näöltä. Jotenkin pidän täällä avoimuutta helpompana, kun naapurin kanssa. Mistä lie johtuu. :)

        Jos tuntisit mut irl, luulen et sun näkemys muuttuis mun huomionhakuisuudesta. Oon aika kaukana sellaisesta.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Jos tuntisit mut irl, luulen et sun näkemys muuttuis mun huomionhakuisuudesta. Oon aika kaukana sellaisesta.

        Onneksi en tunne. Ja palstan perusteella en haluakaan tuntea.

        Mutta siitä huomionhakuisuudestasi sen verran, että IRL et saisi mitään huomiota. Siksi korvaat sen tarpeen täällä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi en tunne. Ja palstan perusteella en haluakaan tuntea.

        Mutta siitä huomionhakuisuudestasi sen verran, että IRL et saisi mitään huomiota. Siksi korvaat sen tarpeen täällä.

        No ei se tarjous ollutkaan, vaan toteamus. Oletat paljon ja paljon ihan väärin.

        Irl en halua minkäänlaista huomiota ja voin sanoa, että olen osuuteni ja ylikin siitä saanut.

        Mut joo, tulipahan taas pyörittyä kehää tässä. :)


    • Anonyymi
    • Anonyymi
    • Sukupuolia on vain kaksi, siitäkin huolimatta että joku voi tuntea olevansa omena tai meloni.

    • Anonyymi

      Tuota I Am Jazz tositv-sarjaa tuli seurattua. Olikohan tuo poika 5 v, kun ymmärsi, että on tyttö. Alkoi pukeutua tytöksi, kasvatti pitkät hiukset. Sen vanhemmat oli mukana tässä. Ja sitten tietenkin hormonihoidoilla estettiin puberteetti. Siinä lukioiässä sitten yksinäisyyttä, masennusta paikan hakua muiden aloittaessa seurustelusuhteita. Viimeisessä osassa välivuosi ennen yliopistoa, jolloin tehtiin korjaus leikkaus alapäähän. Huh, oli melkoista touhua, sitä piti korjailla moneen kertaan, ne petti ne tikit tai jotain....Ja materiaaliki oli liian vähän, pippelin jäätyä pieneksi hormonihoitojen takia. Mutta tuossa sarjassa kuitenki se henkinen puoli oli tärkein, tän Jazzin vahva oma tuntemus omasta naiseudestaan.
      https://youtu.be/rU-uzjzNCVc
      https://youtu.be/bJw3s85EcxM

    • Anonyymi

      Sukupuolia on enemmän kuin kaksi, sehän on selvää. On pelkkä dinosaurusajan tapa, että ihmisen sukupuoli määritetään syntymähetkenä.

      Kaikilla ei myöskään ole kromosomeja xx tai xy. Joskus ihmisellä on esimerkiksi kromosomit xxy tai xxxy . Tämä on tabu kansainvälisissä lääkärikonferensseissakin. Eikä siten asiaa olla halukkaita tutkimaan lisää.

      Hankala paikka = pelko, ennakkoluulot, jumittava asenne. Näitä tapaa erityisesti cismiehillä.

      -Sheena

    • Esimerkiksi tämä linkin teksti. Asia esitetään yhtenä totuutena ja se totuus on hänellä. Muut menköön ja oppikoon mutta hänen ei parempana ihmisenä tarvi tulla alustalta kuuntelemaan mihin muut perustaa mielipiteensä. Aika kuvaavaa oli vertaus 12 kuukauden vuodesta vaikka osassa teollisuudessa on ollut käytössä jo kauan vuosijako q1-q4.

      Sitten on siinä mielessä hankala aihe että joka paikassa tuodaan esille mutta ei kiinnosta koska ei osu omaan elämään. Käyt töissä josta kaupan kautta kotiin; kotitöiden jälkeen vielä harrastukset jonka jälkeen voi joko tutkia sukupuolitermejä tai mennä rakkaan kainaloon. Moni valitsee se rakkaan kainalon ja miettii ennemmin huomista ruokaa.

      Sitten varmaan osa vain haluaa pitää asiat yksinkertaisena. Esimerkiksi THL nimitti lapsenhuoltolain uudistukseen 9 naista ja nolla miestä. Epäilen että jako tehtiin sen ensimmäisen syntymäjälkeisen määrityksen mukaan. Voihan olla että siellä on vaikka viisi transsukupuolista niin silloin tasa-arvo olisi teoriassa toteutunut. Tämän jälkeen tulisi ehkä valitusrumba siitä voisiko transsukupuoliset edustaa miehiä. Suomi kun on tilastoinnin luvattu maa niin voi sitä iloa kun pitäisi taulukot tehdä useamman eri sukupuolimääritelmän kautta.

    • DNA:ssä on edelleenkin emäspareja. Parin muodostaa 2 eikä mikään epämääräinen lukumäärä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1888
    2. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      119
      1858
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1838
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1620
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1442
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1256
    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1150
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1148
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe