Kristinuskossa viljelty harha kuolemanjälkeisestä elämästä johtaa monenlaiseen epäeettiseen toimintaan. Esimerkiksi moni kuolemanrangaistusta kannattava kuvittelee tuomitulla eli uhrilla olevan vielä jäljellä toisen elämän. Samaten voivat uskoa ne, jotka harjoittavat vääryyttä muita taikka jotakin yksilöä kohtaan.
Kuolemanjälkeistä elämää ei ole! On vain tämä yksi ja ainoa elämä!
Miksi psykologit ja psykiatrit eivät luokittele kuolemanjälkeiseen elämään uskomista harhaksi?
Vahingollista on myös auktoriteettiaseman antaminen jollekin korkeammalle voimalle, jota ei edes todellisuudessa ole olemassa. Tällöin voidaan aina tehdä väärin ja rukoilla jumalalta anteeksi vääriä tekoja, ja kuitenkaan mikään ei muutu. Uskoessaan korkeampaan voimaan ihminen voi paeta omaa vastuutaan!
Ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa on liiallinen auktoriteettien kunnioittaminen. Tämän vuoksi johtavassa asemassa olevien toimintaa ei uskalleta epäillä taikka asettaa kyseenalaiseksi, varsinkaan julkisuudessa. Tämän suojissa moni onkin rakentanut uskottavuusmuurin, jonka takana harjoitetaan monenlaista epäeettistä toimintaa ja suoranaisia rikoksiakin! Silti näiden hurskastelijoiden maine on hyvä, koska he peittelevät virheitänsä ja vaientavat kritiikin! Onko tämä hedelmällinen asenne? Kehittymiseen kuuluvat myös virheet, ja oppiminen niistä! Eräs kristinuskon peruskäsitteistä, armo, perustuu myös siihen, että kohdataan virheet ja opitaan niistä! Raamatussa kehoitettu esivallan kunnioittaminen ei saa mennä liiallisuuksiin!
Osa suomalaisesta herranpelosta taitaa olla myös sidoksissa kulttuuriin ja historiaamme. Silti, autoritäärinen johtaminen on aikansa elänyt!
Eräs kristinuskon ongelmista on myös se, että ei ymmärretä, että ihminen loi jumalan omaksi ideaalikuvakseen. Moni jarruttelee asioiden viemistä parempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan sillä, että näiden asioiden ajajat ovat "rakentamassa paratiisia maan päälle"! Miksi ei olisi sallittua kulkea kohti ideaalitilaa? Tuollainen rajoitteluhan on täysin epäeettistä ja jopa järjenvastaista!
Aina voidaan kulkea lähemmäksi ideaalitilaa! Ei pidä hyväksyä vääryyksiä, ei millään verukkeella! Jokainen on vastuussa asioiden viemisestä parempaan suuntaan.
Kuolemanjälkeistä elämää ei ole! On vain tämä yksi ja ainoa elämä!
Miksi psykologit ja psykiatrit eivät luokittele kuolemanjälkeiseen elämään uskomista harhaksi?
Vahingollista on myös auktoriteettiaseman antaminen jollekin korkeammalle voimalle, jota ei edes todellisuudessa ole olemassa. Tällöin voidaan aina tehdä väärin ja rukoilla jumalalta anteeksi vääriä tekoja, ja kuitenkaan mikään ei muutu. Uskoessaan korkeampaan voimaan ihminen voi paeta omaa vastuutaan!
Ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa on liiallinen auktoriteettien kunnioittaminen. Tämän vuoksi johtavassa asemassa olevien toimintaa ei uskalleta epäillä taikka asettaa kyseenalaiseksi, varsinkaan julkisuudessa. Tämän suojissa moni onkin rakentanut uskottavuusmuurin, jonka takana harjoitetaan monenlaista epäeettistä toimintaa ja suoranaisia rikoksiakin! Silti näiden hurskastelijoiden maine on hyvä, koska he peittelevät virheitänsä ja vaientavat kritiikin! Onko tämä hedelmällinen asenne? Kehittymiseen kuuluvat myös virheet, ja oppiminen niistä! Eräs kristinuskon peruskäsitteistä, armo, perustuu myös siihen, että kohdataan virheet ja opitaan niistä! Raamatussa kehoitettu esivallan kunnioittaminen ei saa mennä liiallisuuksiin!
Osa suomalaisesta herranpelosta taitaa olla myös sidoksissa kulttuuriin ja historiaamme. Silti, autoritäärinen johtaminen on aikansa elänyt!
Eräs kristinuskon ongelmista on myös se, että ei ymmärretä, että ihminen loi jumalan omaksi ideaalikuvakseen. Moni jarruttelee asioiden viemistä parempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan sillä, että näiden asioiden ajajat ovat "rakentamassa paratiisia maan päälle"! Miksi ei olisi sallittua kulkea kohti ideaalitilaa? Tuollainen rajoitteluhan on täysin epäeettistä ja jopa järjenvastaista!
Aina voidaan kulkea lähemmäksi ideaalitilaa! Ei pidä hyväksyä vääryyksiä, ei millään verukkeella! Jokainen on vastuussa asioiden viemisestä parempaan suuntaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on turvallista väittää, että kuolemanjälkeinen elämä on olemassa ja todellisuutta. Mielestäni todistetaakka kuolemanjälkeisen elämän puolesta on nyt niin vankka, että todistetaakka on siirtynyt kiistäjälle.
suomalaisesta "tavasta" uskoa Jumalaan. Otsikkosi on tosin turhan raflaava.
"Kuolemanjälkeistä elämää ei ole! On vain tämä yksi ja ainoa elämä!"
Niin, mutta milläs sen todistat, että olet oikeassa?
Jeesus Kristus on kuolemanjälkeisestä elämästä todistuksen antanut.
"Uskoessaan korkeampaan voimaan ihminen voi paeta omaa vastuutaan!"
Tämä on mahdollista tietysti silloin, kun ei ole kohdannut elävää Jumalaa, vaan itsekeskeisen oppijärjestelmän, jota ruokkii oma syntisyys.
"Eräs kristinuskon peruskäsitteistä, armo, perustuu myös siihen, että kohdataan virheet ja opitaan niistä!"
Tänä päivänä puhutaan paljon armosta, kaikille tulee jakaa armoa kasapäin, ettei kukaan vain jäisi ilman. Armosta puhutaan juuri siten, että se voidaan käsittää tällä tavoin; "...toimintaa ei uskalleta epäillä taikka asettaa kyseenalaiseksi, varsinkaan julkisuudessa. Tämän suojissa moni onkin rakentanut uskottavuusmuurin, jonka takana harjoitetaan monenlaista epäeettistä toimintaa ja suoranaisia rikoksiakin! Silti näiden hurskastelijoiden maine on hyvä, koska he peittelevät virheitänsä ja vaientavat kritiikin!"
Eli ollaan tarjoamassa armoa "uskottavuusmuurina", vaikka ei edes tiedetä miksi sitä pitäisi tarjota. Ei kukaan ymmärrä armoa, jos sen perusteista vaietaan. Jumalan armo ihmistä kohtaan juuri paljastaa rikoksen (synnin) ja vapauttaa siitä vastuuseen, mutta ihmisen luoma armo vaientaa synnin olemassaolon ja "vapauttaa" vastuuttomuuteen.
"Eräs kristinuskon ongelmista on myös se, että ei ymmärretä, että ihminen loi jumalan omaksi ideaalikuvakseen."
Tämä ei ole kristinuskon ongelma, vaan sinun oikeinlukemisen ongelma.
"Aina voidaan kulkea lähemmäksi ideaalitilaa! Ei pidä hyväksyä vääryyksiä, ei millään verukkeella! Jokainen on vastuussa asioiden viemisestä parempaan suuntaan."
Aamen.