Miksiköhän usein oletetaan, että arvot ja etiikka olisivat jotenkin uskontosidonnaisia? Puhtaimmillaan arvomaailma vallinnee silloin, kun se on vapaa yksittäisistä uskonnoista. Ei ole täydellistä uskontoa. Ei ole täydellistä ismiäkään! Sama pätee siis myös tieteeseen!
Arvot ja etiikka eivät sidoksissa uskontoihin!
Sokea usko ei hyväksi ihmis...
2237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin oletetaan, koska lähes kaikkien ihmisten arvot ja käytännön etiikka OVAT sidoksissa uskontoon tai uskontojen synteesiin, ainakin yhteiskunnan kautta.
Suomessa luterilaisuus on vaikuttanut arvomaailmaamme rankasti ja se näkyy myös lähes jokaisen tuntemani ateistin arvoissa - arvot ja moraali ovat sidoksissa yhteiskuntaan ja aikaan, ja jos yhteiskunta on kristillinen tai sillä on edes vahva kristillinen historia, näkyy se myös useimpien arvomaailmassa. Tietenkään tämä ei tarkoita, että keskivertosuomalaisen arvomaailma olisi suoraan Raamatusta, mutta uskallan väittää sinunkin ajattelustasi melko varmasti löytyvän kristillistä alkuperää olevia komponentteja...
Siinä suhteessa olet oikeassa, että etiikantutkimus tieteenä ei ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) uskontoihin lainkaan sidoksissa.
Kenties leffa voisi kertoa tosta jotakin:
Veikko Aaltonen Pappien kimpussa
(DNA Internet 12.04. klo 14:27)
Elokuvan päähenkilöitä ovat Helsingin Kallion seurakunnassa työskentelevät kahdeksan pappia sekä rajussa muutoksessa elävän perinteisen työläiskaupunginosan todellisuus. Elokuva kertoo pappien työstä ja sen kautta kristillisestä uskosta, uskon mysteeristä ja siitä maailmasta, jossa papit tekevät työtään. Elokuva kuvaa aikaa, jossa yhteisöllisyydestä siirrytään yhä sumeilemattomammin yksilöllisiin elämänhallintaprojekteihin.
Elokuva väittää, että kun maailma muuttuu, niin jotakin aina menetetään. Me menetämme arvoja. On kaksi maailmaa. On individuaalinen maailma, jossa ihminen on kaiken mitta. Se on oman vapaan valinnan, mielihyvän ja nopean saamisen maailma. Toisaalta on hajaantuva, yhteisöllinen maailma, jossa on jotakin yksilöä suurempaa. Siinä maailmassa on voima tai kohtalo, joiden helmaan voi halutessaan jättäytyä ja levätä. Oletamme, että ihmiset, jotka toimivat pappeina uskovat Jumalaan. Se on heidän maailmankatsomuksensa ja elämänsä. Kirkko kantaa yhteisvastuuta ja kohtaa lähimmäisiä. Se auttaa ja ajattelee. Rovasti Seppo Mäkelä: "Mitä usko on... niin musta se on salaisuus, se on uskon salaisuus... Jumala antaa uskon lahjan, siis usko on mysteeri".