RAJOJEN MUUTTUVA LUONNE
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja
Eurooppaa ...
Uuno Kailaan säkeiden luoma kuva itäisestä naapurimaastamme on syöpynyt syvälle suomalaisten - varsinkin vanhemman sukupolven - tietoisuuteen. Edelleen elää vahva usko, että vaikka maailmaa muuttuu ja me sen mukana, Venäjä pysyy yhä vain muuttumattomana.
Nyt ei kutenkaan kukaan, joka pitää silmänsä auki, voi olla näkemättä muutosta, joka Venäjällä on käynnistynyt. Presidentti Vladimir Putin on pannut alulle vahvan länsisuuntauksen, jonka tavoitteena on läheinen yhteistyö niin Yhdysvaltojen kuin Euroopan unioninkin kanssa. Edessämme ei ole aasialainen, vaan eurooppalainen Venäjä.
Presidentti Tarja Halosen vierailu valaisi Venäjällä tapahtuvan muutoksen eräitä vaikutuksia Suomeen. Yksi niistä oli Suomen ja Venäjän välisen investointisopimuksen jääminen allekirjoittamatta. Syytä tähän ei ole yleisemmin ymmärretty. On otettava huomioon, että Venäjä valmistautuu täyttämään Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyyden ehtoja. Se edellyttää laaja-alaisia neuvotteluja, jotka koskevat kaikkia WTO:n jäseniä. Suomella ei tässä tilanteessa ole enää kauppapoliittista erityisasemaa, joka sillä oli kylmän sodan aikana.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt presidentti Tarja Halosen retki Karjalan kannakselle ja Viipuriin. Ensimmäisen kerran valtiovierailuun kuului käynti luovutetulla alueella. Sitä voidaan pitää merkittävänä uutena avauksena.
En tarkoita, että se voisi olla askel luovutetun alueen palauttamisen suuntaan, mistä meillä edelleen elätellään toivoa. Valtiollisen rajan muuttaminen ei ole realistinen tavoite. Senhän presidentti Kekkonen joutui toteamaan. Se ei johdu vain Venäjän kielteisestä kannasta, vaan se on osa yleiseurooppalaista todellisuutta. Euroopassa on lukuisia toisen maailmansodan jälkeen miekalla piirrettyjä valtiollisia rajoja. Jos niitä ruvetaan muuttelemaan, koko eurooppalainen järjestys alkaisi järkkyä.
Sen sijaan valtiollisten rajojen luonne on Euroopassa olennaisesti muuttunut. Rajat eivät enää ole ylipääsemättömiä railoja, jotka eristävät valtiot toisistaan. Yhdentyneessä Euroopassa rajat ovat avoimia. Ihmiset liikkuvat vapaasti maasta toiseen, hakevat työpaikkaa, ostavat maata ja asuntoja, perustavat yrityksiä. Taloudellinen toiminta yhteismarkkinoilla ei tunne rajoja.
Venäjän rajat eivät ole vielä näin avoimia, mutta Euroopan unioni ja Venäjä sopivat viime toukokuussa Moskovassa pidetyssä huippukokouksessa Yhteisen eurooppalaisen talousalueen luomisesta: se on tärkeä askel kohti Venäjän integroitumista Euroopan talouteen.
Uusi Eurooppa ei kuitenkaan ole unohtanut menneisyyttään. Keski- ja Itä-Euroopassa käydään parhaillaan keskustelua toisen maailmansodan seurauksena tapahtuneista joukkokarkoituksista, joista tähän saakka on lähes kokonaan vaiettu.
Esimerkiksi Tsekkoslovakiasta karkotettiin lähes kolme miljoonaa "sudeettisaksalaista", joilta presidentti Benesin säätämien lakien mukaan evättiin paluuoikeus entiselle kotiseudulleen. Nyt Baijerin osavaltion pääministeri ja kristillisdemokraattisen puolueen liittokansleriehdokas Edmund Stoiber on vaatinut Benesin ajan lakien kumoamista - siis rajan avaamista, ei sen muuttamista.
Unkarissa taas on säädetty laki, jossa toisen maailmansodan karkotusten ja väestönsiirtojen takia naapurimaissa asuville unkarilaisille taattaisiin etuisuuksia Unkarissa - jonkinlaista kaksoiskansalaisuutta.
Nämä ovat esimerkkejä Keski- ja Itä-Euroopassa syntyneestä uudenlaisesta ilmapiiristä. Valmistautuessaan liittymään Euroopan unioniin - avoimien rajojen yhteisöön - kahden hirmuvaltiaan Hitlerin ja Stalinin sotavoimien miehityksen kokeneet kansakunnat pyrkivät nyt tekemään tiliä raskaasta menneisyydestään. Julmien karkotusten uhreille ja heidän jälkeläisilleen haetaan hyvitystä.
Suomella on tässä suhteessa puhdas tili. Luovutettujen alueiden asukkaita ei karkotetttu kotiseuduiltaan, vaan he siirtyivät vapaaehtoisesti uuden rajan toiselle puolelle. Heitä ei nimitetty pakolaisiksi, vaan siirtoväeksi, jonka asuttaminen toteutettiin suurena kansallisena projektina historiallisesti katsoen lyhyessä ajassa. Tietääkseni ei mikään muu valtio ole yhtä uhrautuvasti ja tehokkaasti huolehtinut valloittajan alta paenneista kansalaisistaan.
Mutta Suomen Karjala jäi heitteille. Pro Karelia -yhdistys on suorittanut perusteellisen tutkimuksen alueen tilasta ja päätynyt synkään arvioon: sitä uhkaa humanitäärinen katastrofi.
Kun Venäjänyt alkaa integroitua Eurooppaan, avautuu mahdollisuus Karjalan talouden elvyttämiseen yhteistoiminnassa Suomen ja Venäjän välillä. Se ei olisi pelkästään humanitääristä toimintaa, vaan siitä olisi merkittävää etua molemmille osapuolille. Suomen itärajan tuntumassa eläville asukkaille tarjoutuisi uusia taloudellisia tilaisuuksia. Pietari, joka on kehittymässä Venäjän ulkomaankaupan keskukseksi, voisi käyttää hyväkseen Karjalan kannaksella luotavia palveluja.
12.06.2002
Max Jakobson
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=238&author=13
[Tämä artikkeli on julkaistu myös Helsingin Sanomissa 12.06.2002.]
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja
Eurooppaa ...
Uuno Kailaan säkeiden luoma kuva itäisestä naapurimaastamme on syöpynyt syvälle suomalaisten - varsinkin vanhemman sukupolven - tietoisuuteen. Edelleen elää vahva usko, että vaikka maailmaa muuttuu ja me sen mukana, Venäjä pysyy yhä vain muuttumattomana.
Nyt ei kutenkaan kukaan, joka pitää silmänsä auki, voi olla näkemättä muutosta, joka Venäjällä on käynnistynyt. Presidentti Vladimir Putin on pannut alulle vahvan länsisuuntauksen, jonka tavoitteena on läheinen yhteistyö niin Yhdysvaltojen kuin Euroopan unioninkin kanssa. Edessämme ei ole aasialainen, vaan eurooppalainen Venäjä.
Presidentti Tarja Halosen vierailu valaisi Venäjällä tapahtuvan muutoksen eräitä vaikutuksia Suomeen. Yksi niistä oli Suomen ja Venäjän välisen investointisopimuksen jääminen allekirjoittamatta. Syytä tähän ei ole yleisemmin ymmärretty. On otettava huomioon, että Venäjä valmistautuu täyttämään Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyyden ehtoja. Se edellyttää laaja-alaisia neuvotteluja, jotka koskevat kaikkia WTO:n jäseniä. Suomella ei tässä tilanteessa ole enää kauppapoliittista erityisasemaa, joka sillä oli kylmän sodan aikana.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt presidentti Tarja Halosen retki Karjalan kannakselle ja Viipuriin. Ensimmäisen kerran valtiovierailuun kuului käynti luovutetulla alueella. Sitä voidaan pitää merkittävänä uutena avauksena.
En tarkoita, että se voisi olla askel luovutetun alueen palauttamisen suuntaan, mistä meillä edelleen elätellään toivoa. Valtiollisen rajan muuttaminen ei ole realistinen tavoite. Senhän presidentti Kekkonen joutui toteamaan. Se ei johdu vain Venäjän kielteisestä kannasta, vaan se on osa yleiseurooppalaista todellisuutta. Euroopassa on lukuisia toisen maailmansodan jälkeen miekalla piirrettyjä valtiollisia rajoja. Jos niitä ruvetaan muuttelemaan, koko eurooppalainen järjestys alkaisi järkkyä.
Sen sijaan valtiollisten rajojen luonne on Euroopassa olennaisesti muuttunut. Rajat eivät enää ole ylipääsemättömiä railoja, jotka eristävät valtiot toisistaan. Yhdentyneessä Euroopassa rajat ovat avoimia. Ihmiset liikkuvat vapaasti maasta toiseen, hakevat työpaikkaa, ostavat maata ja asuntoja, perustavat yrityksiä. Taloudellinen toiminta yhteismarkkinoilla ei tunne rajoja.
Venäjän rajat eivät ole vielä näin avoimia, mutta Euroopan unioni ja Venäjä sopivat viime toukokuussa Moskovassa pidetyssä huippukokouksessa Yhteisen eurooppalaisen talousalueen luomisesta: se on tärkeä askel kohti Venäjän integroitumista Euroopan talouteen.
Uusi Eurooppa ei kuitenkaan ole unohtanut menneisyyttään. Keski- ja Itä-Euroopassa käydään parhaillaan keskustelua toisen maailmansodan seurauksena tapahtuneista joukkokarkoituksista, joista tähän saakka on lähes kokonaan vaiettu.
Esimerkiksi Tsekkoslovakiasta karkotettiin lähes kolme miljoonaa "sudeettisaksalaista", joilta presidentti Benesin säätämien lakien mukaan evättiin paluuoikeus entiselle kotiseudulleen. Nyt Baijerin osavaltion pääministeri ja kristillisdemokraattisen puolueen liittokansleriehdokas Edmund Stoiber on vaatinut Benesin ajan lakien kumoamista - siis rajan avaamista, ei sen muuttamista.
Unkarissa taas on säädetty laki, jossa toisen maailmansodan karkotusten ja väestönsiirtojen takia naapurimaissa asuville unkarilaisille taattaisiin etuisuuksia Unkarissa - jonkinlaista kaksoiskansalaisuutta.
Nämä ovat esimerkkejä Keski- ja Itä-Euroopassa syntyneestä uudenlaisesta ilmapiiristä. Valmistautuessaan liittymään Euroopan unioniin - avoimien rajojen yhteisöön - kahden hirmuvaltiaan Hitlerin ja Stalinin sotavoimien miehityksen kokeneet kansakunnat pyrkivät nyt tekemään tiliä raskaasta menneisyydestään. Julmien karkotusten uhreille ja heidän jälkeläisilleen haetaan hyvitystä.
Suomella on tässä suhteessa puhdas tili. Luovutettujen alueiden asukkaita ei karkotetttu kotiseuduiltaan, vaan he siirtyivät vapaaehtoisesti uuden rajan toiselle puolelle. Heitä ei nimitetty pakolaisiksi, vaan siirtoväeksi, jonka asuttaminen toteutettiin suurena kansallisena projektina historiallisesti katsoen lyhyessä ajassa. Tietääkseni ei mikään muu valtio ole yhtä uhrautuvasti ja tehokkaasti huolehtinut valloittajan alta paenneista kansalaisistaan.
Mutta Suomen Karjala jäi heitteille. Pro Karelia -yhdistys on suorittanut perusteellisen tutkimuksen alueen tilasta ja päätynyt synkään arvioon: sitä uhkaa humanitäärinen katastrofi.
Kun Venäjänyt alkaa integroitua Eurooppaan, avautuu mahdollisuus Karjalan talouden elvyttämiseen yhteistoiminnassa Suomen ja Venäjän välillä. Se ei olisi pelkästään humanitääristä toimintaa, vaan siitä olisi merkittävää etua molemmille osapuolille. Suomen itärajan tuntumassa eläville asukkaille tarjoutuisi uusia taloudellisia tilaisuuksia. Pietari, joka on kehittymässä Venäjän ulkomaankaupan keskukseksi, voisi käyttää hyväkseen Karjalan kannaksella luotavia palveluja.
12.06.2002
Max Jakobson
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=238&author=13
[Tämä artikkeli on julkaistu myös Helsingin Sanomissa 12.06.2002.]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta kanavatullin homma on saanut siunauksen korkeammalta. Tuskin tullimiehet uskaltavat itekseen juonitella ja pitkittää laivaliikenteen alkamista. Tähän loppuun voisi kirjoittaa jotakin voissa paistamisesta.
Voissa paistettua ruokaa ei kannata syödä, koska veren kolesteroliarvot siitä kohoavat. Tämä pätee myös R:llä alkavien ruoka-aineiden suhteen.