Tänäänkin heräsin vaikka illalla jo uskalsin toivoa ,etten kuitenkaan enää..
Onko elämällä jokin järjellinen tarkoitus? Jos niin mikä? Olen saanut kyllikseni jeesustelusta jossa kehoitetaan etsimään suuntaa ,näkemään auringonvalo,uskomaan huomiseen...miksi helvetissä niin tekisin kun huominen on tämän päivän toistoa vain.
Mikä sairaus on nimeltään joka on sairastuttanut niin monet? Oireina on patologinen valehtelu,asioiden vääristely,tunteettomuus..tätä tapahtuu paljon ja kun siihen usein törmää omassa elämässään alkaa jo kyllästyttää...
Eikö oikeasti Helsingin kokoisesta kaupungista löydy järkeviä aikuisia joiden kanssa voisi puhua järkeviä asioita? Ja ei kiitos mitään neuvoa,että olen hakeutunut vääriin paikkoihin ja seuroihin...kyllä 39 vuotias aikuisen lapsen äiti jo tietää mitä elämästään haluaa. Ja se ei ainakaan ole tätä ikuista pätkätyötä ,rahattomuutta ja sosiaalisen elämän köyhyyttä...
Onko elämällä jokin järjellinen tarkoitus? Jos niin mikä? Olen saanut kyllikseni jeesustelusta jossa kehoitetaan etsimään suuntaa ,näkemään auringonvalo,uskomaan huomiseen...miksi helvetissä niin tekisin kun huominen on tämän päivän toistoa vain.
Mikä sairaus on nimeltään joka on sairastuttanut niin monet? Oireina on patologinen valehtelu,asioiden vääristely,tunteettomuus..tätä tapahtuu paljon ja kun siihen usein törmää omassa elämässään alkaa jo kyllästyttää...
Eikö oikeasti Helsingin kokoisesta kaupungista löydy järkeviä aikuisia joiden kanssa voisi puhua järkeviä asioita? Ja ei kiitos mitään neuvoa,että olen hakeutunut vääriin paikkoihin ja seuroihin...kyllä 39 vuotias aikuisen lapsen äiti jo tietää mitä elämästään haluaa. Ja se ei ainakaan ole tätä ikuista pätkätyötä ,rahattomuutta ja sosiaalisen elämän köyhyyttä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä oikeessa olet noissa ajatuksissa olen itse ajatellut samoja asioita monesti ja olen tullut monesti samaan kuin sinä,olen miettinyt kun ihmisillä ei ole enää mitään muuta kuin valehtelu toisten kyttääminen ei sitä ole kai enään stadissakaan kunnon ihmisiä.Itselläni ovat asiat siinä suhteen hyvin on asunto töitä ja rahaakin senverran et pärjää mut olen tosiaan miettinyt näitä ihmisten touhuja enkä ole päässyt selvyyteen mitä heidän päässä liikkuu,tai sitten on minullekin käynnyt samalla lailla että olen väärissä paikoissa en tiedä.
Sä ymmärsit mitä tarkotin viestilläni,kiitos siitä, ettet antanu mitään ulkokultasta neuvoa jolla itse olisit voinu loistaa hyveellisenä..
Ehkä säkin olet joutunu samoihin tilanteisiin kun mäkin? Olisa kiva vaihtaa ajatuksia laita viestiä jos haluut... Ja kaikesta huolimatta TSEMPPIÄ kyllä tää taas tästä....
Kyllä tosiaan ymmärsin mitä tarkoitit sillä tarinalla enkä haluu neuvoo näissä asioissa ketään jokaisella on oma tarina nii varmaan sinulla kuin minullakin.Olen varmaan kokenut hiukan samallaisia juttuja kuin sinäkin ja se kirjoitus siksi kosketti minua,olisi kiva tosiaan vaihtaa ajatuksia esim.mailin välityksellä ja kuulla sinunkin tarina koska on tää porukka nykyään aika kummaa niinkuin sanoin.Samoin kaikee hyvää ja kyllä tää tästä taas alkaa sujua heh:)
uskallatko laittaa mailiosotteesi?
tässä olisi sinulle tälläinen :)[email protected]
Elämä on kovaa, mutta kaikki järjestyy jos jaksaa toivoa.. Kaikelle tapahtuneelle on tarkoituksensa ja virheistä kannattaa ottaa opikseen..
Kaikkea hyvää toivon sinulle!!
Valitettava tosiasia on, että et ole löytänyt itseäsi. Sinun "sairautesi" on itsetuntemuksen puute.
Mikäli tosiaan tietäisit, mitä haluat, et valittelisi täällä elämän tylsyyttä ja tuhauttavuutta, vaan olisit toteuttamassa unelmiasi ja tekemässä elämästäsi sellaisen kuin haluat.
Elämän tarkoitus on elämä itse. Juuri tänään koen sen taas erityisen selkeästi: sain kuulla, miten vain muutaman vuoden itseäni vanhempi ystäväni oli kuollut sydänkohtaukseen.
Mitä teet pätkätyötä pidemmällä työsopimuksella, kun et edes tiedä, heräätkö huomena? Olen kutakuinkin varma siitä, että et näe nälkää ja joudu asumaan veneen alla rahattomuuttasi.. Oletko tosiaan niin naivi, että kuvittelet onnen löytyvän seteleistä tai ympärillä pursuvasta tavaravuoresta? Sosiaalisen elämäsi rikkauden tai köyhyyden määrittelet itse: voit olla nirppanokka, jolle kenenkään seura ei ole tyydyttävää tai voit tutustua ihmisiin positiivisella asenteella ja nauttia keskustelusta jättäen valheet ja tyhjän höpinän huomiotta poimien joukosta helmet ja sen myönteisen, jota patologisimmassakin valehtelijassa ja paskiaisessa on.
Älä etsi suuntaa, unohda puheet auringonvalon löytämisestä, lopeta huomisen murehtiminen. Tutustu tunteisiisi ja arvomaailmaasi. Siinä hetkessä, kun tiedät, mitkä ne ovat, tiedät myös elämäsi tarkoituksen.
Hitsi, vaikken kirjottanu tota ihan alkuperästä viestiä, eikä mun tilanne ole sama, niin kiitos sun loistavasta tekstistäs.
Tajusin itsekin just, miten naivi olen elämäni suhteen. Kaikki on aina niin turhaa ja surkuttelen elämän turhuutta. Mutta sä olet oikeassa siinä, ettei elämässä itsessään ole mitään vikaa, vaan kaikki vika on mun korvien välissä. Itsetuntemuksen puute se varmaan mullakin loistaa päälle. Pitäs ottaa jokainen päivä silleen uutena loistavana päivänä, eikä harmitella, että voi taas tätä samaa.
Kiitos tekstistäs, pisti mutkin ajattelemaan. Ehkä tää pää nousee pikkuhiljaa pystyyn.
Minä en surkuttele ja valittele elämäni tyhjyyttä vaan sitä kuinka vaikeaa on löytää elämästä sisältöä,minulle sisältö ei ole sitä,että minulla olisi paljon rahaa ja tavaraa,et tunne minua ja se paistaa kirjoituksestasi.Juuri tuota tarkoitin on aina olemassa tukku hienoja neuvoja,joita voi viskellä ympäriinsä ja nauttia hetken siitä kun muut saavat sinusta viisaan kuvan.Oletko niin viisas kun annat ymmärtää? Noudatatko itse neuvojasi vai oletko vain hanakka neuvomaan muita.Alalla jossa työskentelen ei muita kuin pätkätöitä olekkaan ainakaan täällä Helsingissä...
Asenteessani voi olla vikaa ,mutta et tiedä minkä tien olen kulkenut joten älä tuomitse ,ettei sinua tuomittaisi.Ja jos olet jostakin "metsien keskeltä" kuten oletan ,et tiedä miten kovaa elämä täällä Helsingissä voi olla paikoista auringossa taistellaan verissäpäin ja toisten ylitse kävelemällä.YMMÄRSIT VÄÄRIN en minä siihen tautiin ole sairastunut,minun ei tarvitse valehdella tai olla tunteeton...en edes osaisi sellaista... joten ota selvää ennenkun annat vesurisi heilua!!
"Minä en surkuttele ja valittele elämäni tyhjyyttä vaan sitä kuinka vaikeaa on löytää elämästä sisältöä,"
Todella loogista tekstiä. :)
"minulle sisältö ei ole sitä,että minulla olisi paljon rahaa ja tavaraa,et tunne minua ja se paistaa kirjoituksestasi."
En tunnekaan. Huomasitko kysymysmerkin tekstissäni?
"Juuri tuota tarkoitin on aina olemassa tukku hienoja neuvoja,joita voi viskellä ympäriinsä ja nauttia hetken siitä kun muut saavat sinusta viisaan kuvan.Oletko niin viisas kun annat ymmärtää?"
Koitko neuvoni/kommenttini viisaana? Kai minä sitten olen viisas, jos kerran ymmärrät tekstini sellaisena.
"Noudatatko itse neuvojasi vai oletko vain hanakka neuvomaan muita."
Noudatan tietenkin. Miksi en noudattaisi? Mielestäni olisi äärimmäisen epäloogista toimintaa ja huonoa itsetuntemusta selittää yhtä ja tehdä toista. (=valehtelemista)
"Alalla jossa työskentelen ei muita kuin pätkätöitä olekkaan ainakaan täällä Helsingissä..."
Arkirealiteetti. Miksi kapinoit sellaista vastaan, mitä et voi muuttaa? Tiedän kokemuksesta, miten vaikeaa joitain realiteetteja on hyväksyä, mutta tiedän myös sen, että sellainen on tyhmää itsensä piinaamista. Miksi kiusata niinkin hyvää kaveria kuin itseään?
"Asenteessani voi olla vikaa ,mutta et tiedä minkä tien olen kulkenut joten älä tuomitse ,ettei sinua tuomittaisi."
Tuomio ja kritiikki ovat eri asioita. Minulla ei ole mitään tarvetta tuomita kenenkään tekemisiä, koska jokainen vastaa itse tekojensa vaikutuksista elämäänsä. Kriittistä keskustelua sensijaan harrastan mielellänikin: omat ajatukset jäävät helposti jumiin kapealle uralle ja siltä kehältä pääsee irti käymällä raadollisen rehellistä ja suorasukaista keskustelua. En mene rikki siitä, että joku kyseenalaistaa ajatusmallini ja lähden siitä oletuksesta, että jokainen terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy osallistumaan keskusteluun, jossa asiat tosiaan otetaan esiin, eikä piilouduta tyhjän smalltalkin taakse. Oletko lukenut saarnaaja Mikko Lahden tekstejä? Siinä on mielestäni malli siitä, mitä on tuomitseminen.
"Ja jos olet jostakin "metsien keskeltä" kuten oletan ,"
Oikein oletettu..
"et tiedä miten kovaa elämä täällä Helsingissä voi olla paikoista auringossa taistellaan verissäpäin ja toisten ylitse kävelemällä."
Enkö? Mainitsenpa pikku yksityiskohdan: syntymätodistuksessani todetaan minun kiljaisseen ensimmäisen huutoni Helsingin kätilöopistolla. Sieltä on ollut pitkä ja näin jälkeenpäin katsoen kiinnostava polku kulkea "metsien keskelle". En pidä verissäpäin taistelusta, koska se on mielestäni turhaa omien voimavarojen tuhlausta. Joskus sekin on tehtävä oman ihmisarvon säilyttämiseksi, mutta kannattaa harkita tarkoin, koska on mielekästä taistella ja koska kannattaa väistyä. Kuten jo aiemmin sanoin, elämäänsä voi pysähtyä surkuttelemaan tai tehdä siitä sellaisen kuin haluaa.
"YMMÄRSIT VÄÄRIN en minä siihen tautiin ole sairastunut,minun ei tarvitse valehdella tai olla tunteeton...en edes osaisi sellaista..."
Mitä ihmettä? Enkös nimenomaan viitannut itsetuntemuksen_puutteeseen sillä heitolla "sairaudestasi". Alkuperäisestä viestistäsihän oikein pursui turhautuneisuus valehtelijoita kohtaan.
"joten ota selvää ennenkun annat vesurisi heilua!!"
Koetko, että tuomitsen sinua? Kannattaisiko hetki pysähtyä miettimään asennettasi, jolla tähänkin keskusteluun osallistut?
Aurinkoista aamua.
Ottaa se aikansa ja vaatii hieman mutkia matkaan, että alkaa huomata elämän kauneuden ja oppii antamaan arvon sille hyvälle, jota itsellä on. Kymmenen vuotta sitten minäkin olin näitä "voi v**tu, kun tylsää" -ihmisiä.
Sattui ja tapahtui muutamia juttuja, että sitten olikin ihan oikeasti tylsää. Siinä joutui huomaamaan, että mikään tai kukaan muu ei voi tehdä elämästä hyvää, vaan siitä on itse muovattava mieleisensä. Kuten huomaat, postasin tuohon alemmas jutun aika paljon aikaisemmin aamulla. Tässä välillä kävin tallilla toteuttamassa yhtä unelmaani: teinistä lähtien olen haaveillut omasta hevosesta ja saamattomuuttani se jäikin vain haaveilun asteelle vaikka kuinka kauas. "Voi kun ois hevonen - miks mulla ei oo hevosta - huoohh - voihhh...". Nyt minulla on ja nautin sen seurasta. Eikä ole rahakysymys, vaan valintakysymys. On vain kysyttävä itseltään: Mitä minä oikeasti haluan?
Kirjavinkki:
Jari Sarasvuo "Sisäinen sankari".
Suosittelen kaikille omaa persoonaansa etsiville.
Josset itse tajua otteesi olevan tuomitseva en voi sille mitään.. minulla on terve itsetunto ja jos kukaan ei kyseenalaista tai "ruikuta" näiden alani pätkätoidenkään tähden.Voit olla aivan varma ,että näihin ei parannusta tulekkaan.Tästä ongelmasta kärsivät kovin monet,se tekee elämän epävarmaksi josset tiedä miten pitkään työ tällä kertaa kestää,millä maksat laskusi tai edes elät.En ole kymmeneen vuoteen pitänyt kesälomaa koskapa sellaiseen ylellisyyteen ei ole varaa ,tällä tavoin elantoaan ansaitsevan..Lomaa ei taatusti ole työttömänä ja rahattomana kotona tuskailu.Minulle ystävä hyvä "elämän sisältö" on laaja käsite joka ei vain koostu jostakin turhaumasta,on totta ,että olen tällä hetkellä tietyistä aika kovan (rankan) kokemukseni johdosta,varmasti katkerakin ihmisille jotka käyttävät vilppiä edetäkseen elämässään,mutta olenko väittänytkään olevani "yli-ihminen" joka pystyy mentaalisella tasolla kaiken kokemansa käsittelemään katkeroitumatta edes hivenen??
Mutta kyllä minusta tuomitsemista on sanoa toista esim. "nirppanokaksi" tuntematta toista oli siinä vaikka kuinka monta kysymysmerkkiä sitten tahansa perässä.Enkä kokenut ,että kommenttisi olisi sinällään ollut viisas lähinnä se oli minusta viisastelua ja asenteesi kertoo sinusta jotakin...mitä...mieti sitä itseksesi kun seuraavankerran aijot suoralta kädeltä asettaa toisen kyseenalaiseksi....ja juuri sitä tarkoitin ,etä aina löytyy neuvojia jotka antavat hyviä neuvoja noudattamatta itse niitä rahtuakaan,ei se ole mikään mainitsemasi TOTTA KAI...ennemminkin TODEN NÄKÖISESTI tai EN TODELLAKAAN!Pidät minua kenties turhamaisena tai niin perin tyypillisesti miehenä "vain" naisena ,mutta taidan olla kuitenkin paljon muuta ja vielä enemmän..asenne vamma johon viittasit on vain elämän heijastus sormieni läpi....