Jos ajatellaan, että joku mies avioituu jo n. 20-vuotiaana, ja joku toinen mies n. 35-vuotiaana. Jos ajatellaan asiaa pitkällä tähtäimellä, kumpi on n. 60-vuotiaana onnellisempi, varhain avioitunut vai myöhään avioitunut ? Omasta mielestäni molemmilla vaihtoehdoilla on elämä n. 60-vuotiaana suunnilleen yhtä onnellista.
Avioliitto varhain tai myöhään, miten vaikuttaa pitkällä tähtäimellä
Anonyymi
37156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei sen tarvi kestää ikuisesti.
Olisihan se kuitenkin kiva jos kestäisi edes tämän elämän ajan. Siis että jos oikeasti löytäisi sellaisen kumppanin jonka kanssa haluaisi ja jaksaisi olla koko elämän ja jonka kanssa sovittaisiin niin hyvin yhteen ettei olisi tarvetta ajatella muita.
Tottakai.
Mutta on epärealistista ajatella, että kaikki rakkaus kestää koko elämän. Ei se mitenkään vähennä rakkauden arvoa, jos yhteinen tie jostain syystä ei ole pitkä.
Elämänkumppanuus on arvokas asia, aina.
Elämänkumppanuus hieno asia, mutta jostain syystä eronneita on paljon.
Mistä johtunee erojen suuri määrä?
Johtuskohan ihan vaan siitä, että nykyään se on mahdollista. Huonossa suhteessa ei ole pakko kitkuttaa hautaan saakka.
Väärät perusteet suhteelle?
Ihmiset on kuin pikkulapsia, jotka toivoo kaikkien unelmiensa toteutuvan toisen ihmisen kautta.
Siinä jokainen päivä on pettymys ja vie vain pois rakkaudesta, kun toinen ihminen ei olekkaan se joulupukki tai toivomusenkeli.
Tuohon vielä lisää liian yrittämisen ihmetemppuineen suhteen alussa, luomaan jotain maagista ikuisen rakkauden ilmapiiriä, niin sitten on paskasoppa tulilla.
(Nauraa v.un.häijysti, sinkkuna yksin kolossaan)
No joo, joskus toisella on valtavat odotukset avioliitosta, toisella taas ei juuri ihmeempiä odotuksia.
Vaikea tilanne on, jos aviopuolisoista toisella on joku aikaa vievä harrastus, ja toisella taas ei mitään harrastusta.
Eiköhän se riipu monesta asiasta. Ensinnäkin kenen kanssa on avioitunut ja kuinka hyvin sovitaan yhteen.
Joka aluksi vaikuttanut olevan se oikea, ei ehkä muutaman vuoden päästä olekaan se oikea...
Onko miehesi alkanut ryyppäämään?
Myöhemmin avioitunut. Aivojen kehitys kestää, syy-ja seuraussuhteet hahmottaa kunnolla vasta n.25 vuotiaana. Aina on poikkeuksia sääntöä vahvistamassa, mutta pääsääntöisesti näin. Eläkää nuoruus kunnolla ja asettukaa vasta sitten, tytöt ja pojat.
Järkevää.
Itse aloin elää vasta kolmenkympin kriisin jälkeen.
Loppu se lapsen tarve olla hyväksytty.
Aivot muuten muokkaantuu läpi koko elämän.
Juu näin on. Plastinen elin.
Maha tekee ääniä kuin villi hurja jaguaari murisee annoin ruokaa hänelle... mahalle siiskin.
Hähähä
Varhain avioitunut saattaa myöhemmin harmitella, kun avioliitto alkoi äkkiä, ja jäi
"villi nuoruus" melkein kokematta.
Niinkin voi olla.
Elämän onnellisuus riippuu monista asioista, ja avioliiton alkamisikä ei vaikuta elämän onnellisuuteen kovinkaan oleellisesti.
Ei kaikki avioliitot kestä kauan, vaan se on elämää nykyään, eikä monikaan edes muistele vanhaa avioliittoaan.
Elämä on ihan kivaa, riippumatta siitä, alkaako avioliitto 25-, 35- vai 45- vuotiaana.
Jos näitä juttuja täällä on uskominen, niin avioliittoon ei kannata mennä, eikä ainakaan hankkia perhettä. Ei se kuitenkaan kestä ja tulee vaan sotkuja...
Niin, ei kaikkia juttuja kannata ottaa todesta, mutta joskus on jopa kiinnostavia juttuja. Ja avioliitoista ei voi tehdä yleistyksiä, koska avioliittoja on monenlaisia.
On jopa joitakin onnellisia avioliittoja, mutta tosin ei tiedossani ole mitään todisteita onnelliselta näyttävien avioliittojen onnellisuudesta.
J.S.V.
Siinä arvoitus, ovatko avioliitot niin onnellisia kuin miltä ulkopuolisen tarkkailijan havaintojen perusteella tuntuu.
Entä jos on päättänyt jo ennen 25 ikävuotta, ettei mene naimisiin koskaan?
Terveisin
Mies pitkästä avoliitosta
Voi olla joskus hyvä päätös. Mutta alkeellisilla paikkakunnilla jotkut ihmettelevät.
Joskus joku päättää niin, ja muutamien vuosien jälkeen päätös kumoutuu, ja alkaa avioliitto.
Onhan asia niin, että suunnitelmiin voi tulla muutoksia.
Anivarhoin aamulla monestikin herään 0400 :D
Ja höpötykset tyttöjen kanssa jotta aamu pyörähtää käyntiin.... oikeasti oli joo aika hauskoja juttuja tyttöjen kanssa pelijutuista, että mitä voisivat itse tehdä.
Minä kyllä ihmettelen että mistä tuollaiset jotkut vegas-tanssitytöt tulivat uneen jotenkin, silloin oli aika hankala juttu no ei niin, piti hoitaa juttuja, mutta.
Justiin tuollaiset ilahduttamaan uneen siten yöllä.
Avioliittoon ja/tai tyttöystävän löytämiseen ei pidä olla mitään kiirettä. Hätäily ja hoppuilu ei ole viisasta.
Juu, maltti on valttia. Niin sanotaan, ja jopa oikeaksi toisinaan todetaan.
Yhdellä toisella foorumilla joku naisihminen kommentoi, että ei ikinä haluaisi että löytäisi puolisonsa vasta 35-40-vuotiaana. Se pisti mut vähän miettimään, että olenko itsekin sitten auttamattoman myöhässä, kun 32 vuotta tuli juuri täyteen. Ja 7 vuotta siis olen ollut sinkkuna, se on tavalliselle tallaajallekin todella pitkä aika. Mutta toisaalta, en edelleenkään tunne mitään "pakkoa" löytää sitä toista juuri tällä sekunnilla, päivänä tai viikolla - tai edes tässä kuussa. Kesää kohden alkaa ehkä sitten kiinnostaa taas jo enemmän ulkona ihmisiä tapaamassa käyminen.
Tunnen useampia naisia, jotka ovat synnyttäneet esikoisensa noin 35-36 vuoden iässä. Kyseiset esikoiset ovat jo aikuisia, ja pärjäävät elämässään erittäin hienosti. Joten kun olet vasta 32-vuotias, niin eipä tarvitse hoppuilla.
_J_