Minä olen agnostistinen teisti ja ihan hymyilyttää oman ailahtelevan ja heikon jumalauskoni objektiivisten todisteiden olemattomuus ja filosofisen päättelyn heikkous sekä ongelmallisuus. Lähinnä ja parhaimmillaan käteen jäävät perusteikseni ja syikseni uskoa subjektiiviset kokemukset ja niiden uskonnolliset tulkinnat, kuten rukousvastaus tai muu ihmeelliseltä tuntunut tapahtuma.
Omalla kohdallani lisäksi tiivistetysti sanottuna: minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, koska minä haluan uskoa ja tarvitsen psykologis-emotionaalisesti sitä uskoa (ainakin vielä). Ja koska kristillinen teismi jotenkin vaan vetoaa minuun ja puhuttelee, kiehtoo minua. Ja koska on tyydyttävää osallistua kristilliseen kirkolliseen elämään riitteineen ja hartaudenharjoituksineen.
Olen siis kuitenkin melko suuresta osasta ateistien taholta tulevaa uskontokritiikkiä ihan samaa mieltä ja pidän esitettyä kritiikkiä varsin osuvana, kohtikäyvänä ja terävänä monesti. Se uskontokritiikki ei silti ole sammuttanut omaa teististä uskoani - vähintäänkin toivetta, että hyvä ja armollinen Jumala olisi olemassa ja että paras on vielä edessäpäin.
Mutta subjektiiviset kokemukset tulkintoineen eivät ole objektiivinen todiste. Todisteen pitää siis olla objektiivinen sekä ilman henkilökohtaisia mielipiteitä tai kokemuksia. Todisteen on oltava muiden ihmisten toistettavissa tai näyttö on muuten voitava osoittaa päteväksi.
Ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa, että vastaako uskovaisen kokemus tai todistus jumalastaan todellisuutta oikeasti. Emme pääse millään keinolla ikäänkuin kurkistamaan sinne ajateltuun tuonpuoleiseen nähdäksemme, että onko kyseinen jumaluus siellä ja millainen hän on, jos hän/se on olemassa.
Omalla kohdallani lisäksi tiivistetysti sanottuna: minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, koska minä haluan uskoa ja tarvitsen psykologis-emotionaalisesti sitä uskoa (ainakin vielä). Ja koska kristillinen teismi jotenkin vaan vetoaa minuun ja puhuttelee, kiehtoo minua. Ja koska on tyydyttävää osallistua kristilliseen kirkolliseen elämään riitteineen ja hartaudenharjoituksineen.
Olen siis kuitenkin melko suuresta osasta ateistien taholta tulevaa uskontokritiikkiä ihan samaa mieltä ja pidän esitettyä kritiikkiä varsin osuvana, kohtikäyvänä ja terävänä monesti. Se uskontokritiikki ei silti ole sammuttanut omaa teististä uskoani - vähintäänkin toivetta, että hyvä ja armollinen Jumala olisi olemassa ja että paras on vielä edessäpäin.
Mutta subjektiiviset kokemukset tulkintoineen eivät ole objektiivinen todiste. Todisteen pitää siis olla objektiivinen sekä ilman henkilökohtaisia mielipiteitä tai kokemuksia. Todisteen on oltava muiden ihmisten toistettavissa tai näyttö on muuten voitava osoittaa päteväksi.
Ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa, että vastaako uskovaisen kokemus tai todistus jumalastaan todellisuutta oikeasti. Emme pääse millään keinolla ikäänkuin kurkistamaan sinne ajateltuun tuonpuoleiseen nähdäksemme, että onko kyseinen jumaluus siellä ja millainen hän on, jos hän/se on olemassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tyhjästä on paha nykäistä, mutta halua olisi.
Saat uskonnosta mielihyvää, siksi uskot. Ateistina en saa mitään muuta, kun raivoa uskonnon valehtelusta .
mielihyvää saan piereskelystä kirkoissa. Korona jos ei haise, pieruni haisee
Minulle olennainen kysymys on tämä: Voinko olla väärässä? Pystynkö punnitsemaan todisteita rationaalisesti, vai olenko jo etukäteen lukinnut mielipiteeni?
Pierun voi kuulla ja haistaa.
Aivopierun kuulla.
Jumalan on olemassa.
Miltä Jumala haisee?
Arvattavasti kakalta.
Enkä nyt tarkoita leidi kakalta.
Käsitit väärinpäin.
Aivopierut jumalasta voi kuulla.
Siksi Jumala on olemassa!
Jumalan on vain uskovan mielessä, ja täysin subjektiivinen tunne. Samanlainen kuin että lapsi uskoisi joulupukkiin.
Jumalalla uskova selittää ne asiat joita ei millään kykene ymmärtämään,
eli tietenkin kaikki asiat.
Jumalaan uskova laittaa jumalansa tiedon aukkoihin. Mihin muuhun hän sen laittaisi? Jos Jumalasta olisi tietoa, niin silloin häneen ei tarvitsisi uskoa: sen tiedettäisiin olevan olemassa.
Usko korvaa tiedon. Usko sijoitetaan tiedon aukkoihin. Uskon lujuutta uskonnollisen vakaumuksen suhteen arvioidaan sen perusteella, mitä uskova on valmis laittamaan tiedon aukkoihin ja mitä pitää järkevänä.
Positiivinen ateisti ei pidä järkevänä Jumalan laittamista tiedon aukkoihin. Hän sovittaa sinne tiedemiesten materialistisia ja naturalistisia arvauksia, mielipiteitä ja uskomuksia. Joku voi jopa uskoa niiden olevan totta, mutta täysin mahdottomana Jumalan olemisen tiedon aukoissa.
Agnostinen ateisti pitää järkevänä ja hyväksyttävänä Jumalan sijoittamisen tiedon aukkoihin. Jumalaan on pakko uskoa, jos pitää hänen olemassaolonsa mahdollisena. Tietää sitä ei voida niin kauan kuin todisteet ja näyttö puuttuvat.
Agnostikko sijoittaa Jumalan tiedon aukkoihin ja pitää sitä yhtä järkevänä kuin materialististen arvausten ja uskomusten sijoittamisen. Hän ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon. Näyttöä voi olla puolesta tai vastaan tai ei ollenkaan. Riippuu ihan tarkastelijasta ja tutkijasta: tulkinnoista.
Agnostinen teisti sijoittaa Jumalan tiedon aukkoihin, mutta näkee todisteita hänestä maailmassa ja luonnossa. Omat subjektiiviset kokemukset todistavat osaltaan Jumalasta.
Positiivinen teisti pitää Jumalan olemista toteen näytettynä. Sitä ei tarvitse epäillä.
” minä haluan uskoa ja tarvitsen psykologis-emotionaalisesti sitä uskoa (ainakin vielä). Ja koska kristillinen teismi jotenkin vaan vetoaa minuun ja puhuttelee, kiehtoo minua. Ja koska on tyydyttävää osallistua kristilliseen kirkolliseen elämään riitteineen ja hartaudenharjoituksineen.”
Ei usko ole halusta kiinni. Joko uskot tai et. Itsepetos on eri asia. Jos kristillisyys kiehtoo, niin kannattaa pysyä mukana kirkossa ja sen toiminnassa. Ei siihen tarvita uskoa jumalaan. Tällainen kulttuurikristillisyys on maan tapa ja kirkkokin tarvitsee kipeästi kirkollisveron maksajia.
”Mutta subjektiiviset kokemukset tulkintoineen eivät ole objektiivinen todiste. Todisteen pitää siis olla objektiivinen sekä ilman henkilökohtaisia mielipiteitä tai kokemuksia.”
Eivät sinänsä, mutta sinä voit alkaa tutkimaan noita subjektiivisia kokemuksia ja tehdä niistä tutkimusta. Jos subjektiivisten kokemusten taustalla on jumaluus eivätkä ne ole pelkkää oman mielen sisäistä kuvittelua, niin tämän voi varmasti todistaa useiden ihmisten kokemuksia tutkimalla. Jos sinulla on näitä kokemuksia, niin varmasti osaat määritellä testin, miten voit testata niitä.
Tässä yksi tutkimus aiheesta:
https://core.ac.uk/download/pdf/96773514.pdf
Artikkelin lopussa käsitellään uskonnollisten kokemusten mahdollisia syitä.