mietin

Minun tekisi mieli juuri nyt tällä hetkellä lähteä sillalle tähyilemään kannattaisiko sieltä pudottautua alla kulkevien junien murskattavaksi. Ainoa syy miksi en lähde nukkuu tuolla lattialla, koirani. On muitakin asioita minkä takia on pakko jaksaa. Elämä on velvoite, minua ei kiinnosta muu kuin kuolema. Ajoittain kyllä, mutta en jaksaisi enää kärsiä niin paljon pienen mielihyvän takia jota saa aina odottaa ja odottaa ja kärsiä... Tämä on taas niitä huonoja hetkiä, minä tyhmä vaan uskon huomiseen kun ei ole muutakaan.

ihana huomata että on paljon muitakin ihmisiä joilla on sama ongelma kun itselläni. saa nähdä kuinka kauan jaksan kitua täällä maan päällä..

elämästänne. Teillä kaikilla, jotka ajattelette olevanne turhaan täällä elämässä, on varmasti jokin tärkeä merkitys. Joskus sen löytäminen ja siihen havahtuminen on vaikeaa. Ymmärrän teitä. Olen itse kipukroonikko ja elämäni on muuttunut kivun tulon jälkeen kohtuuttoman paljon. Silti pikku pikku asia voi tehdä päivästä elämisen arvoisen. Sen ei tarvitse olla paljon ja kaikki. Olen ollut siellä kuopassa, missä ei juurikaan valoa näy itsekin. Siellä kannattaa olla kunnolla ja kiirehtimättä, rimpuilematta, taistelematta. Kyllä se elämä sinut sieltä nostaa. Ennemmin tai vähän myöhemmin. Ota päivääsi alkuun vain yksi pieni tavoite, unohda muut. Ajattele, että sen tehtyäsi voit olla tyytyväinen. Se voi olla vaikka postin haku, yksi pieni henkäys vaikka oven raosta happea. Ei liikoja. Hiljaa hyvä tulee. Olet varmasti jollekin tärkeä.....vaikka minulle.

Kuolema voi olla samanlainen "pakkomielle" kuin seksi tai ihan mikä muu asia tahansa. Sille on olemassa jokin järkevä syy, esim. käsittelemättömät menetykset, ei välttämättä edes omat vaan suvun. Lapselleni ne tuli pakkomielteeksi, siksi, ettei hänen isänsä ollut koskaan puhunut riittävästi omien veljiensä ja sodassa kuolleiden setiensä mentetyksistä. Ne oli läsnä, mutta ei puheessa. Ei ihme, että alkaa päässä pyöriä. Ihan normaali juttu, jolle kannattaa tehdä jotain.