Koetetaan, saisikohan asiallista keskustelua ristiretkistä?
"joka miekkaan tarttuu -se miekkaan hukkuu" -näin Jeesus kielsi Pietaria puolustamasta Kristusta väkivallalla, sillä Jeesuksen valtakunta ja kuninkuus ei ole "tästä maailmasta" kuten Hän opetti. Mutta ristiretkien taustalla on kuitenkin hyvin raadollisiakin hallitsijoiden valtapyrkimyksiä sekä kirkkopolitiikkaa . Oikeastaan ristiretkissä lienee ollut enemmänkin kyse poliittisista sodista, joissa uskonto on nähty käyttökelpoiseksi välineeksi ei-niin-kunniallisille pyrkimyksille.
Toiselta puolen, -epäilemättä mukana näissä uskonsodissa on luullakseni ollut myös jonkin verran vilpittömiä kristittyjä, joskaan heistä ei mukanaolonsa perusteella voi uskoa ainakaan heidän sisäistäneen kovin syvällisesti kristinoppia. Ehkä moni oli myös pakotettuna. Oli niin tai näin, olen alkanut pohtimaan, miten kristinusko olisi muulla tavoin voinut saavuttaa esim. Euroopassa niin suuren jalansijan?
Onko meidän nykyajan pullamössöihmisten vähän liian helppo sortua anakronismeihin ja latteuksiin muodostaessamme mielipiteitä asiasta? Täytyy muistaa myös sekin, että kaikissa ristiretkissä EI ollut kyse uusista valloituksista vaan osa oli myös puolustussotia tai sodissa pakanoille menettyjen alueiden takaisinvalloituksia. Esim. muslimit (turkkilaiset) harjoittivat tuohon maailmanaikaan myös omia verisiä uskonsotiaan, valloitusretkiä joiden päämääränä oli tuhota kristittyjä ja valloittaa heidän kuningaskuntiaan. Ylivoimaisesti suurin osa kaikista ristiretkiksi kutsutuista sodista käytiinkin juuri turkkilaisia vastaan.
Tämä sotaisa kristinuskon "Ristiretkien" nimellä sotinut kolossi on pakanamaihin tunkeutuessaan kuitenkin ollut kuin eräänlainen Troijan hevonen, joka on sisälmyksiensä seassa kuljettanut ainakin muodollisesti kristinuskon sanomaa. Muistetaan että Euroopassakin ennen kristinuskon saapumista vallitsivat animistiset pakanauskonnot jotka myös olivat saavuttaneet asemansa hurjalla väkivallalla ja verenvuodatuksella. Ei täällä Suomessakaan ole kristittyjä ristiretkeläisiä vastassa ollut mitään "rauhaa rakastavia kilttejä metsän asukkeja", -vaan sotaa rakastavia raakalaisia, verenhimoisia pakanoita jotka suhtautuivat toisiin uskontoihin ja kulttuureihin väkivaltaisesti ja sotaisesti. Esim. nk. Suomen kronikassa on jo muinaisilta ajoilta merkintöjä Bjarmialaisista sekä metsäsaamelaisista jotka olivat lähtöisin lapin, Saamenmaan ja Kuolanniemimaan alueelta jotka tunnettiin hurjina ja pelättyinä pakanasotureina, joiden kerrottiin kyenneen vastustamaan jopa viikinkien ryöstöjoukkoja.
Kyselen; -ehkäpä Jumala, joka kaikki tietää ja kaikessa on Viisas, -salatussa viisaudessaan salli, että kristinuskon sanoma tarvitsi levitäkseen tällaisen rautaisen haarniskan sisällä ja kautta? En tiedä enkä uskalla sanoa mitään varmaa mutta mielestäni historia kertoo näin tapahtuneen kuitenkin. Eli ei mitään phaa, etteikö jotain hyvääkin -Ihan niinkuin Pyhä Jaakob sanoi veljilleen : "Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Herra on kääntänyt sen siunaukseksi!" Kukapa olisi voinut uskoa miten kaivoon veljiltään hylätty, orjaksi vieraaseen maahan joutunut tulee siunatun kansan isäksi! Tutkimattomia ovat Jumalan tiet!
Ja vaikka emme voikaan hyväksyä kristinuskon levittämistä väkivalloin, koska Herrammekin sen kielsi, niin meidänkin on kuitenkin pakko myöntää että tuskin millään muulla tavoin olisi voitu kristinuskon SANOMAAKAAN levittää vihamielisten kansojen keskelle levittää, -sitä suloista rauhan ja rakkauden evankeliumia, sillä onhan aina niin, että missä Jumalan sanaa kuullaan, siellä voi syntyä myös uskoa! Usko tulee kuulemisesta mutta jos ei voida julistaa, ei voida kuullakaan.
Mutta valitettavasti tämä evankeliuminkin saarnaaminen ja kastaminenkaan ei historiatietojen valossa ole aina tapahtunut puhtaasti rakkaudessa evankeliumiin, vaan mukana on ollut oikeiden uskovaisten kirkossa myös lusteita, valheveljiä, kiihkoilijoita vihaansa sammuttamassa. Ei näkyvä maanpäällinen kirkko ole koskaan heistä ollut vapaa. Näinhän Jeesus opetti!
Jonkinlainen regimenttien erotus oli olemassa myös historiallisella- varhaisella keskiajalla lännen kirkossa, vaikkakaan ei niin kirkkaana ja selkeänä kuin esim. luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoissa, joita me luterilaiset pidämme Jumalan sanan oikeana selityksenä!
"joka miekkaan tarttuu -se miekkaan hukkuu" -näin Jeesus kielsi Pietaria puolustamasta Kristusta väkivallalla, sillä Jeesuksen valtakunta ja kuninkuus ei ole "tästä maailmasta" kuten Hän opetti. Mutta ristiretkien taustalla on kuitenkin hyvin raadollisiakin hallitsijoiden valtapyrkimyksiä sekä kirkkopolitiikkaa . Oikeastaan ristiretkissä lienee ollut enemmänkin kyse poliittisista sodista, joissa uskonto on nähty käyttökelpoiseksi välineeksi ei-niin-kunniallisille pyrkimyksille.
Toiselta puolen, -epäilemättä mukana näissä uskonsodissa on luullakseni ollut myös jonkin verran vilpittömiä kristittyjä, joskaan heistä ei mukanaolonsa perusteella voi uskoa ainakaan heidän sisäistäneen kovin syvällisesti kristinoppia. Ehkä moni oli myös pakotettuna. Oli niin tai näin, olen alkanut pohtimaan, miten kristinusko olisi muulla tavoin voinut saavuttaa esim. Euroopassa niin suuren jalansijan?
Onko meidän nykyajan pullamössöihmisten vähän liian helppo sortua anakronismeihin ja latteuksiin muodostaessamme mielipiteitä asiasta? Täytyy muistaa myös sekin, että kaikissa ristiretkissä EI ollut kyse uusista valloituksista vaan osa oli myös puolustussotia tai sodissa pakanoille menettyjen alueiden takaisinvalloituksia. Esim. muslimit (turkkilaiset) harjoittivat tuohon maailmanaikaan myös omia verisiä uskonsotiaan, valloitusretkiä joiden päämääränä oli tuhota kristittyjä ja valloittaa heidän kuningaskuntiaan. Ylivoimaisesti suurin osa kaikista ristiretkiksi kutsutuista sodista käytiinkin juuri turkkilaisia vastaan.
Tämä sotaisa kristinuskon "Ristiretkien" nimellä sotinut kolossi on pakanamaihin tunkeutuessaan kuitenkin ollut kuin eräänlainen Troijan hevonen, joka on sisälmyksiensä seassa kuljettanut ainakin muodollisesti kristinuskon sanomaa. Muistetaan että Euroopassakin ennen kristinuskon saapumista vallitsivat animistiset pakanauskonnot jotka myös olivat saavuttaneet asemansa hurjalla väkivallalla ja verenvuodatuksella. Ei täällä Suomessakaan ole kristittyjä ristiretkeläisiä vastassa ollut mitään "rauhaa rakastavia kilttejä metsän asukkeja", -vaan sotaa rakastavia raakalaisia, verenhimoisia pakanoita jotka suhtautuivat toisiin uskontoihin ja kulttuureihin väkivaltaisesti ja sotaisesti. Esim. nk. Suomen kronikassa on jo muinaisilta ajoilta merkintöjä Bjarmialaisista sekä metsäsaamelaisista jotka olivat lähtöisin lapin, Saamenmaan ja Kuolanniemimaan alueelta jotka tunnettiin hurjina ja pelättyinä pakanasotureina, joiden kerrottiin kyenneen vastustamaan jopa viikinkien ryöstöjoukkoja.
Kyselen; -ehkäpä Jumala, joka kaikki tietää ja kaikessa on Viisas, -salatussa viisaudessaan salli, että kristinuskon sanoma tarvitsi levitäkseen tällaisen rautaisen haarniskan sisällä ja kautta? En tiedä enkä uskalla sanoa mitään varmaa mutta mielestäni historia kertoo näin tapahtuneen kuitenkin. Eli ei mitään phaa, etteikö jotain hyvääkin -Ihan niinkuin Pyhä Jaakob sanoi veljilleen : "Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Herra on kääntänyt sen siunaukseksi!" Kukapa olisi voinut uskoa miten kaivoon veljiltään hylätty, orjaksi vieraaseen maahan joutunut tulee siunatun kansan isäksi! Tutkimattomia ovat Jumalan tiet!
Ja vaikka emme voikaan hyväksyä kristinuskon levittämistä väkivalloin, koska Herrammekin sen kielsi, niin meidänkin on kuitenkin pakko myöntää että tuskin millään muulla tavoin olisi voitu kristinuskon SANOMAAKAAN levittää vihamielisten kansojen keskelle levittää, -sitä suloista rauhan ja rakkauden evankeliumia, sillä onhan aina niin, että missä Jumalan sanaa kuullaan, siellä voi syntyä myös uskoa! Usko tulee kuulemisesta mutta jos ei voida julistaa, ei voida kuullakaan.
Mutta valitettavasti tämä evankeliuminkin saarnaaminen ja kastaminenkaan ei historiatietojen valossa ole aina tapahtunut puhtaasti rakkaudessa evankeliumiin, vaan mukana on ollut oikeiden uskovaisten kirkossa myös lusteita, valheveljiä, kiihkoilijoita vihaansa sammuttamassa. Ei näkyvä maanpäällinen kirkko ole koskaan heistä ollut vapaa. Näinhän Jeesus opetti!
Jonkinlainen regimenttien erotus oli olemassa myös historiallisella- varhaisella keskiajalla lännen kirkossa, vaikkakaan ei niin kirkkaana ja selkeänä kuin esim. luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoissa, joita me luterilaiset pidämme Jumalan sanan oikeana selityksenä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa naivi kirjoitus ja puolustuspuhe yhdelle suurimmista kulttuurien tuohoajalle ja kuolemankaupan uskonnolle joka harjoitti äärimmäisen raakaa inkvisitiota ja oli ihmiskunnan tieteellisen kehityksen ja vapauden suurimpia jarruja.
Täällä onneksi kyseinen uskonto on voimansa menettänyt ja se on näkynyt viimeisen 50 v aikana valtavana kehityksenä mutta esimerkiksi latinalainen amerikka jossa kristinusko on elämäntapa huomaa sen tuoman korruption huumemaailman ja sekä maailman hurjimmat henkirikostilastot köyhyyden ja epätasa-arvon kera
En usko, että ristiretkeläiset olisivat olleet hurmahenkisiä uskonsotureita. Tuskin kukaan heistä lähti kävelemään pitkiä matkoja, kärsimään nälkää vilua ja sairauksia, nälkä palkalla. Kyllä he olivat pakko värvättyjä, poliittisen hullun kuninkaan pelinappuloita. He eivät noudattaneet Jeesuksen sanaa, "kuka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu." Joten tälläiset ristiretket olivat saatanan vallassa olevien kunkkujen ja keisarien tekeleitä. Jos läpeensä ja lopullisesti mätä yhteiskunta alkaa levittää saastaansa, niin Raamatussa on esimerkkejä,että sellaiset yhteiskunnat tuhotaan. Tämä on täysin oikeudenmukaista ja tuottaa enemmän hyvää tulevaisuudessa, kuin vauhtoehto.
Pääsyyllinen tähän on krikkoisä Augustinus. Tämä psykopaatti on inspiroinut juuri nuo ristiretket sekä muunmuuassa inkvisition ja noitavainot. Ylipäätään kaikki nykyinenkin kristinuskon ihmisviha voidaan suurilta osin lukea kyseisen sankarin saavutukseksi.
Ristiretket o.k. Profeetta Daniel kirjoitti : MUTTA LÄNNESTÄ TULLEET AVUSTAVAT LAIVAT KARKOTTI HYÖKKÄÄJÄN POIS.
Eli Mongoli Kaanit aikoivat hyökätä Israeliin, Egyptiin, Afrikkaan, Suomeen ja Balttiaan.
Historia todistaa että Lännen laivojen takia KAANIT vaihtoivat hyökkäyssuunnan Persiaan, Intiaan ja Taka-Intiaan.
Daniel 11
Pelastus oli meille suuri, mutta Persia ja Intia menetti lähes kaiken.
Piti oikein lukea tuota Danielin 11 lukua kun rupesit esittämään periaatteessa kiinnostavia väitteitä. Valitettavasti tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä Daniel ole voinut puhua ristiretkien ajasta, sillä ristiretket alkoivat vasta idän ja lännen kirkon hajoamisen aikoihin n. vuonna 1000 jKr. Daniel 11 luku taas puhuu Persian (n. 500 eKr) ja Kreikan (n. 300 eKr) maailmanvaltojen ajasta, jälkeen Israelin ja Juudan viemisen Babyloniaan.
Kohta johon viittaat, -siinä profetoidaan ajanjaksosta jolloin Aleksanteri Suuren pystyttämä Kreikan maailmanvalta n. vuonna 160-170 eKr eKr oli jaettuna useampiin hallintoalueisiin joissa hallitsivat paikalliset ruhtinaat. Juudan aluetta hallitsi niihin aikoihin kuuluisa Antiokus Epifanes, joka on Danielin kirjan ilmoittama tulevan antikristuksen esikuva, jonka hallinta-ajasta ja hirmuvallasta, jolla tämä kävi Jumalan valittua kansaa vastaan; - kertovat mm. Bibliasta löytyvät 1. ja 2. Makkabealaisten kirjat. A. Epifanes oli juuri se Elävän Jumalan vihollinen, josta Daniel kertoi, se joka pystytti Herran temppeliin turmion iljetyksen , -epäjumalansa kuvan ja niin saastutti pyhän temppelin. Tähän tapahtumaan viitataan myös esim. Jeesukselta itseltään Matt 24:15, sillä Jeesus opettaa että tämä tapahtuma oli esikuva tulevasta, lopun aikoina ilmestyvästä turmeluksesta Herran temppelissä, -so. epäjumalanpalveluksesta kirkon sisällä!
Ristiretkien ja näiden Danielin kirjan ennustusten toteutumisajankohdan välillä on eroa n. 1300 vuotta ja historia todistaa että tällainen Antiokus Epifanes on tuolloin hallinnut ja hänet tunnetaan senaikaisen maailman suurimpiin kuuluvana Israelin, Jumalan kansan vihollisena ja vainoajana. Näin ollen ristiretkillä ja Mongolien hyökkäyksillä tuskin on mitään yhteyttä Danielin kirjan ennustuksiin.
Kannattaa muuten googlettaa: Antiokus Epifanes!
ks. myös: http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/pop_makkabil.html